Teressa Juhaninmäki, 39, ja Janne Juhaninmäki, 40, olivat asuneet kahden alakouluikäisen tyttärensä kanssa vasta muutaman kuukauden Arushan kaupungissa, Tansaniassa, kun Lähetysseuralta tuli kehotus evakuoitua kotimaahan. Perhe oli muuttanut Arushaan marraskuussa 2019. Teressa oli aloittanut itäisen Afrikan aluepäällikkönä, vastuualueinaan Tansania ja Etiopia.
Janne oli saanut käyntiin työnsä hankehallinnon koordinaattorina. Hänen tehtävänään oli tukea kumppanikirkkoja ja järjestöjä muun muassa diakoniatyön, kummihankkeiden ja hiippakuntien hankkeiden raportoinnissa. Työhön sisältyi myös kummioppilaiden kuulumisten välittämistä sekä työn kehittämistä Lähetysseuran lastenoikeuksien ja lastensuojelun asiantuntijoiden kanssa.
Lapsille juuria Suomeen
Perhe lähti Suomeen maaliskuussa 2020 ja pääsi palaamaan Tansaniaan jo elokuussa. Moni muu työtoveri jäi vielä odottamaan paluulupaa työalueelleen. Tämän vuoden alussa astui sitten voimaan Lähetysseuran ulkomaanosaston uusi organisaatio. Teressan toimenkuva laajeni, kun hänestä tuli itäisen ja eteläisen Afrikan aluejohtaja. Kuvioihin tuli monta uutta maata: Zimbabwe, Etelä-Afrikka, Botswana, Namibia ja Angola. Janne toimii hankehallinnon asiantuntijana Tansaniassa ja Etiopiassa.
Kuluneen kesän lomansa Juhaninmäet viettivät Suomessa. He olivat paljon Kokkolan lähellä Ullavalla, Jannen kotipitäjässä, missä tytöt pitivät hauskaa serkkujensa kanssa. ”Meistä on tärkeää, että heille kasvaa juuret kotiseudulleni ja Suomeen”, Janne toteaa.
Suhtautuminen koronaan muuttui
”Suhtautuminen koronapandemiaan on Tansaniassa vaihdellut. Aivan aluksi, maalis-huhtikuussa 2020, koulut olivat kiinni mutta aukesivat jo kesällä, koska maa julistautui koronavapaaksi”, Teressa kertoo. ”Keskusteluissa käytettiin myös paljon sellaista hengellistä näkökulmaa, että rukousten ansioista koronalta on varjelluttu.”
”Huhtikuun 2020 lopun jälkeen koronaan kuolleiden tai sairastuneiden määrää ei tilastoitu. Tansania taisi olla yksi harvoista maista, joista ei ollut mitään dataa koronasta.” Suhtautuminen on viime kuukausina muuttunut. Uusi presidentti puhuu koronaviruksesta ja antoi jopa kuvata omaa rokotustaan. Maahan on myös tullut rokotteita COVAX-ohjelman kautta.
Tulvassa kumppanin tueksi
Teressa joutui heti kesä-Suomesta palattuaan hoitamaan järkyttävän tapahtuman seurauksia: tulva tuhosi Etiopian Mekane Yesus -kirkon teologisen seminaarin ja kirkon 21 rakennusta Addis Abebassa. Kahdeksan ihmistä kuoli ja sata menetti majoituksensa tai kotinsa. Edessä olivat suuret raivaustyöt, ja seminaarin toiminta jouduttiin keskeyttämään. Pahimman salamatulvan jälkeen alueella on tulvinut kolme kertaa uudestaan niin, että vesi on noussut 1,5–2 metriä.
Lapsuus eri maailmoissa
Lapsuutensa ja nuoruutensa Teressa ja Janne elivät kuin eri planeetoilla. Teressa oli Pesosen lähetystyöntekijäperheen lapsi ja kävi yläkoulun Papua-Uudessa-Guineassa. Välillä perhe asui Englannissa, välillä Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Lukion Teressa kävi Suomessa. ”Pisin aika, jonka olen asunut yhdessä asunnossa, oli kolme ja puoli vuotta Kathmandun-kodissamme.”
”Niin kauan kuin muistan, olen halunnut palvella Jumalaa kansainvälisissä tehtävissä”, Teressa kertoo. Sellainen ei ollut mielessä Jannella. ”Olen pienen maatilan poika pieneltä kylältä”, Janne kertoo. ”Sukumme on pitänyt tilaa jo monen sukupolven ajan.”
Jannella oli kyllä näkymä kauas, sillä hänen tätinsä oli vuosikymmeniä Vapaan ulkolähetyksen, nykyisen Fidan, lähetystyöntekijänä Taiwanissa. Jannen äiti on helluntailainen ja isä luterilainen. Isän suvussa on ollut monta aktiivista seurakuntalaista.
”Joskus saatoin miettiä, olisiko lähetystyö mahdollista minulle, maanviljelijöiden lapselle. Vanhempani eivät olleet koskaan matkustaneet naapurimaita kauemmaksi. Ajattelin kuitenkin, että jos tätini on voinut lähteä samoista taustoista, voisin ehkä minäkin.”
Harjoittelu sai haluamaan lisää
Yhteinen tienpää löytyi Iso Kirja -raamattukoulusta Keuruulta, jonne Teressa ja Janne olivat tulleet viettämään välivuotta. Myöhemmin, vuonna 2005, he lähtivät Taiwaniin kahden kuukauden lähetystyöharjoitteluun. Siihen kuului muun muassa leireillä avustamista ja englannin opetusta.
”Olin ensimmäistä kertaa kauempana Suomesta. Kokemus oli voimakas ja sytytti kipinän. Mietin, miten tästä nyt sitten edetään”, Janne kertoo. Hän aloitti Seinäjoella medianomin tutkintoon tähtäävän kulttuurituotannon opiskelun, Teressa opiskeli Jyväskylässä toimintaterapeutiksi.
Juhaninmäet lähtivät Nepaliin Fidan kautta vuonna 2010. He tekivät työtä kehitysyhteistyöhankkeiden neuvonantajina, Teressa yhteisökehitys- ja kummihankkeessa, Janne nuorisotyöhankkeessa. Ajan myötä he ystävystyivät Kathmandussa monen Lähetysseuran työntekijän kanssa.
Nepalissa uusissa kuvioissa
”Meille syntyi kuva seuran valtavan ammattitaitoisesta työtä ja pitkästä historiasta. Sillä ovat seinät leveällä ja katto korkealla”, Teressa kertoo. ”Ajattelin, että Lähetysseuran alueellinen kehitysyhteistyökoordinaattorin homma olisi minulle unelmatyö.”
Perhe oli välillä Suomessa, jossa Teressa suoritti yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon. He palasivat Nepaliin Lähetysseuran työntekijöinä. ”Meillä oli vahva olo: tämä on meidän paikkamme!” Teressa muistelee. Hänen haaveensa kehitysyhteistyökoordinaattorin työstäkin toteutui. Jannen vastuulle tuli kummityöhankkeiden koordinointi ja osaksi aikaa myös alueviestintä.
Miksi Juhaninmäet muuttivat Afrikkaan vaikka viihtyivät Nepalissa?
”Yksi syy oli Kathmandun saasteet. Halusimme suojella tyttöjä”, Teressa toteaa. Kathmandu sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa, jonne ruskea saastepilvi jää vangiksi. Työlupa-asiat olivat myös katkolla.
Toisenlaista elämänmenoa
Tansania otti perheen hyvin vastaan. He ihastuivat oitis ympäristön siisteyteen, vehreyteen ja hiljaisuuteen. ”Siltä ei ehkä tunnu Suomesta tullessa, mutta ero Kathmanduun oli selvä”, Janne huomauttaa. Myös tansanialaisten ystävällisyys teki vaikutuksen.
Teressa ja Janne panivat merkille eroja edelliseen asuinmaahansa: nepalilaiset ovat pidättyväisiä eivätkä tervehtiessä kosketa toisiaan, kun taas tansanialaiset kättelevät, jopa halaavat. Toinen asia koskee naisia: Tansaniassa he ovat paljon ulospäin suuntautuneempia ja itsevarmempia kuin nepalilaiset sisarensa.
”Yhteistyökirkkojemme ja -järjestöjemme johtajat ottivat minut myös hyvin vastaan, vaikka olin alle 40-vuotias nainen”, Teressa kertoo. Janne toteaa, että Tansaniassa näkyy hyvin vahvasti kristillinen usko ja kirkkojen olemassaolo. ”Kaikesta näkee, että kirkkoa arvostetaan paljon.”
Tutustumisen nälkä on kova
Koronarajoitusten takia työmatkat ovat jääneet vähiin. Haastatteluhetkeen mennessä elokuussa Janne oli päässyt kerran Etiopiaan. Teressalle oli kertynyt kolme matkaa, nekin Etiopiaan. Alueensa työtovereiden tapaamista pariskunta odottaa hartaasti. Tähän asti useimmat heistä ovat olleet puhuvia päitä tietokoneen ruudulla. ”Mutta ihmeen hyvin työ ja yhteydenpito on sujunut näinkin. Se, etten ole tavannut monia koskaan kasvotusten, alkaa jo tuntua normaalilta”, aluejohtaja Teressa toteaa. ”Yhteyttä ja yhteistyötä on syntynyt etä- ja virtuaalityöskentelystä huolimatta – ja ehkä juuri sen vuoksi.”
Elokuun lopussa pidettiin virtuaalisena itäisen ja eteläisen Afrikan kumppanuuspäivä. Siihen saatiin mukaan edustaja alueen kaikilta yhteistyökumppaneilta, aina Angolasta Etiopiaan. Niin he kuin Lähetysseuran työntekijät saivat videoyhteyden kautta jaettua ajatuksiaan ja kokemuksiaan.
Tyttöjen elämä kuin äidillä ennen
Lasten koulunkäynnissä verkko on ollut käytössä jo ennen korona-aikaa. ”Kulkurikoulun” neljän hengen opetusryhmissä on suomalaisia lapsia eri puolilta maailmaa. Vanhempien tukea tarvitaan esimerkiksi äidinkielen opiskelussa.
”Olemme iloisia voidessamme tarjota lapsille elämän erilaisissa kulttuureissa”, Teressa sanoo. ”He oppivat ymmärtämään, että kaikkialla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Tällaista elämäähän olen itsekin viettänyt.” Joskus lasten maailmankansalaisuus saa hupaisiakin sävyjä. Toinen tyttäristä totesi Nepalissa parhaasta ystävästään: ”Olemme kuin kaksoset, meillä on vain eri väriset hiukset.”
Teksti Pirre Saario
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 7/2021
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat
