Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

”Äitini varjelee minua taivaasta”

Äidin muisto tuo turvaa kolumbialaiselle Sharitille, joka menetti äitinsä neljä vuotta sitten tämän kuoltua rintasyöpään. Suomen Lähetysseura tukee Sharitin ja monen muun kolumbialaislapsen koulunkäyntiä.

Tyttö istuu sängyreunalle takanaan suuri kasa pehmoleluja ja sängyn vieressä iso happipullo.
Sharit nukkuu yöt seuranaan lukuisa joukko pehmoeläimiä ja happilaite.

Sharit, 11, asuu isovanhempiensa kanssa Caracolín köyhässä kaupunginosassa pääkaupunki Bogotán liepeillä, isä asuu muualla uuden perheensä kanssa. Sharit jakaa yhden huoneen ja keittiön asunnon muun perheen kanssa. Tytön sänky on helppo tunnistaa, sillä se on pehmoleluröykkiön peittämä. Pian katse kuitenkin kiinnittyy sängyn vieressä seisovaan valtavaan happipulloon.

Sharitilla on syntymästään asti ollut sydänongelmia, ja hänelle tehtiin viimeksi vuosi sitten heinäkuussa leikkaus.

Kovista kokemuksistaan huolimatta Sharit vaikuttaa urhealta ja valoisalta lapselta, joka on innostunut koulunkäynnistä. Rukoillessaan vierailumme aikana Sharit kiittää Jumalaa terveydestään. Jumalan lisäksi hän kokee saaneensa turvaa myös edesmenneeltä äidiltään.

– Äitini varjelee minua taivaasta, Sharit kertoo luottavaisesti.

Suomalaiset ovat tukeneet jo 30 vuoden ajan haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria Kolumbiassa Lähetysseuran ja Kolumbian luterilaisen kirkon kummiohjelman kautta. Tänä aikana noin tuhat lasta on saanut paremmat mahdollisuudet koulutukseen.

Bogotáa ympäröivillä vuorilla sijaitseva Caracolín kaupunginosa on muusta kaupungista eristyksissä, ja sadekaudella siellä tapahtuu usein maanvyöryjä. Asuinolot ovat kehnot.

Lasten ilo ei ole sammunut

Työ ei olisi mahdollista ilman suomalaisia tukijoita, mutta ei myöskään ilman omistautuneita paikallisia osaajia!

– Kummiohjelman kautta on voitu parantaa sekä lasten että heidän perheidensä elämänlaatua, Alexandra Nossa kertoo.

Hän työskentelee yhdessä Stella Lizarazon kanssa Kolumbian luterilaisen kirkon alaisuudessa. Korona katkaisi kotikäynnit pitkäksi aikaa, nyt niitä voidaan taas tehdä.

– Emme voineet tavata kummilapsia ja heidän perheitään kasvotusten puoleentoista vuoteen. Monissa perheissä on ollut sairauksia ja työttömyyttä. Yhä useampi hankkii elantonsa epäviralliselta sektorilta, eivätkä siitä saadut epävarmat tulot riitä perheen menoihin, Alexandra kertoo.

Lasten ja nuorten silmissä näkyy kuitenkin samanlainen innostus ja toivo kuin ennenkin, koska he ovat voineet jatkaa kouluaan tuen avulla. Suomalaisten tuki menee perille kirkon Emmauksen tie -säätiön kautta.

Kirkon kummityö on Stella Lizarazon (vas.) ja Alexandra Nossan osaavissa käsissä.

Sydänsairas Erika menestyy koulussa

Monet kolumbialaiset lapset ja nuoret ovat jo voineet palata lähiopetukseen, mutta 15-vuotias Erika ei. Tunjan kaupungissa asuva Erika joutuu nimittäin jatkamaan virtuaaliopetusta terveydentilansa takia. Erika sairastaa Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymää, synnynnäistä sydänsairautta. Sairaus diagnosoitiin, kun Erika oli 7-vuotias.

– Erika valitti aina, että sydämeen sattuu. Hän oli keltainen ja kylmissään, joten veimme hänet tutkimuksiin. Luojan kiitos, hän ei kuitenkaan ole koskaan menettänyt tajuntaansa, Erikan äiti María Eugenia huokaisee.

Erikalle on tehty kaksi leikkausta, joista ensimmäisessä tukittiin suurimmat reiät sydämessä. Kumpikaan leikkaus ei valitettavasti tuottanut toivottua tulosta. Erikalla on jatkuva lääkitys.

Erika perheineen asuu vaatimattomassa kodissa. Hänen äitinsä työskentelee perhepäivähoitajana ja isä kuljettajana.

María Eugenia ja tytär Erika ovat läheisiä toisilleen. ”Toivon teille paljon siunausta ja kaikkea hyvää”, äiti lähettää terveisiä Suomeen.

Virtuaaliopetus kyllästyttää

Terveyshaasteista huolimatta Erika on motivoitunut 10. luokan oppilas, joka saa hyviä arvosanoja.

– Välillä tietysti kyllästyttää tämä pitkään jatkunut virtuaaliopetus, mutta onneksi kaverini tulevat kuitenkin kyläilemään, Erika kertoo.

Elämäniloinen nuori nainen harrastaa aktiivisesti monenlaista.

– Piirrän, maalaan, teen käsitöitä – kaikkea mahdollista, Erika luettelee. Monen suomalaisenkin nuoren tavoin myös Erika pitää korealaisista bändeistä.

Haaveammattejakin Erika osaa nimetä saman tien kolme. Hän pohtii yrityksen perustamisesta sisarusten kanssa joskus tulevaisuudessa.

– Haluaisin työskennellä joko lääkärinä, sisustussuunnittelijana tai lentoemäntänä. Haaveilen myös opiskelusta ulkomailla.

Erika lähettää sydämellisiä terveisiä Suomeen.

– Kiitos, että olette auttaneet minua!

Teksti ja kuvat Katja Tynkkynen

Koulutus on avain oman elämän hallintaan

Heinäkuun 10. päivänä jumalanpalveluksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle nuorten perus- ja ammattikoulutukseen. Vaihtoehtoisesti voit myös osallistua Lähetysseuran kolehtikeräykseen.