Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Thaimaan ensimmäinen naispastori: Kutsumus vei köyhien keskelle

Myangmain koulun oppilaat tuntevat hyvin pastori Simin. Koulussa on myös Lähetysseuran kummioppilaita. Tässä juttutuokio jalkapallokoulun omistaja Tanatchai Reunggain kanssa. Hän toimii koulussa vapaaehtoisena liikunnanohjaajana.

Mukdahanin seurakunnan pastori Simin sydämeen mahtuu paljon köyhiä, kaltoin kohdeltuja ja ilman huolenpitoa eläviä lapsia. Mukdahanin kaupunki sijaitsee Koillis-Thaimaassa Mekong-joen varrella. Vastarannalla on Laos.

Avaran kirkkosalin yhdessä kulmauksessa on työpöytä ja materiaalivarasto. Takaosan pöytien ääressä lapset tekevät koulupäivän jälkeen läksyjä. Aterian ajaksi pöydät asetetaan pitkäksi jonoksi. Iltaruoka kirkolla on monelle päivän ainoa kunnon ateria. Viikonloppuisin tarjotaan lounas, kun kirkolle tullaan muun muassa opiskelemaan englantia ja saamaan tukiopetusta. Sunnuntaisin kirkossa pidetään myös noin 300-henkisen seurakunnan jumalanpalvelus.

Kalastajan tyttärestä papiksi

Sim (54), varsinaiselta nimeltään Jongkolnee Sampachanyanon, kasvoi köyhässä kymmenlapsisessa buddhalaisessa perheessä. Vanhemmat myivät torilla kalaa. Aikuistuttuaan Sim avioitui oikeustiedettä opiskelevan Weerapong Sampachanyanonin kanssa. Pariskunnan kaksi lasta ovat jo aikuisia.

Vuonna 1987 tanskalainen lähetystyöntekijäpariskunta pyysi Simiä opettamaan heille thain kieltä.

– He auttoivat monin tavoin lapsia ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Ihmettelin, miksi ulkomaalaiset välittävät niin paljon köyhistä thaimaalaisista. Aloin lukea Raamattua ja Jumalan rakkaus ja rauha täyttivät sydämeni. Vuonna 1989 minut kastettiin. Miehestänikin tuli kristitty.

Seminaarista köyhien keskelle

Vuonna 1999 Sim lähti neljäksi vuodeksi opiskelemaan Bangkokiin luterilaiseen seminaariin. Vuoden harjoittelujaksolle hänet lähetettiin Mukdahaniin lähelle Laosin rajaa. Siellä ei ollut vielä kirkkoa, joten Sim vuokrasi pienen talon.

– Halusin välittää evankeliumia, mutta en tiennyt, miten lähestyisin ihmisiä, Sim kertoo.

Ympäristössä asui paljon köyhiä perheitä, joissa työttömyys ja alkoholismi olivat yleisiä ongelmia. Monen perheen vanhemmat olivat vankilassa, useimmiten huumeiden takia. Mukdahan on myös yksi suurimmista ihmiskaupan keskuksista Mekong-joen seudulla.

– Tapasin kerran kadulla 9-vuotiaan pojan. Kysyin, miksi hän ei ole koulussa, ja hän kertoi opettajan lyövän häntä. Kotona taas kukaan ei auttanut läksyjen teossa, koska vanhemmat olivat vankilassa.

Sim alkoi auttaa lapsia koulutehtävissä, tarjosi omalla kustannuksellaan ruokaa, antoi peitteitä ja vaatteita, piti lapset puhtaana ja kuljetti sairaalaan. Hän vieraili myös vankilassa vanhempien luona.

– Alussa ihmiset pelkäsivät minua. Halusin kuitenkin kertoa toiminnallani Jumalan rakkaudesta ja hänen antamastaan sydämen rauhasta.

Saatuaan teologisen tutkintonsa valmiiksi vuonna 2005 Sim palasi Mukdahaniin perheineen. Viime vuonna Thaimaan luterilainen kirkko vihki kaksi ensimmäistä naista papiksi, toinen heistä oli Sim. Seurakuntaansa jo kymmenen vuotta evankelistana hoitanut Sim on sitä mieltä, että miehet ja naiset voivat palvella Jumalaa tasaveroisina. Hän on myös omalla toiminnallaan halunnut edistää naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia toimia kirkossa.

Kirkon tuki tasoittaa koulutietä

Simin kutsumuksena on aina ollut jakaa valistusta lasten oikeuksista ja toimia hyväksikäytettyjen apuna. Hän on tuttu näky myös Myangmain koulussa, jossa on kymmenen Lähetysseuran kummioppilasta.

Koulun rehtori kertoo, että tällä alueella on kaupungin alin tulotaso. Täällä on väkivaltaa, alkoholismia, rikkoutuneita perheitä ja hyväksikäyttöä. Osa vanhemmista on tullut Laosista eikä heillä ole passia. Heidän lapsensakaan eivät saa henkilötodistusta, vaikka olisivat syntyneet Thaimaassa. Jotkut lapset asuvat isovanhempien kanssa, toiset on jätetty naapureiden huostaan.

Rehtori iloitsee siitä, että lapset saavat kirkolla lisäopetusta ja voivat tehdä kotitehtäviä.

– Thaimaassa oppilaat yleensä rankataan edistymisen perusteella. Hyviä tuetaan, heikommille annetaan vähemmän mahdollisuuksia, eivätkä he pääse kehittymään. Tässä koulussa haluamme antaa kaikille samat mahdollisuudet.

Koulu on Thaimaassa ilmainen, mutta koulupuvut pitää ostaa. Niitä on viisi: kaksi arkipukua, urheiluasu, perinneasu sekä partiopuku. Partio on osa koulunkäyntiä. Joillekin perheille koulupukujen hankkiminen on ylivoimaista. Myangmain koulu tarjoaa kaikille ilmaisen perinneasun. Koulu tarjoaa lapsille myös lasillisen maitoa päivässä, sillä riisi- ja kasvisruokavaliossa on niukasti kalsiumia.

Teksti ja kuvat Pirre Saario

Kevään 2019 paastokeräys tukee Thaimaan ja Kambodžan pienten luterilaisten kirkkojen työtä, erityisesti niiden diakoniatyötä ja työntekijäkoulutusta. Lahjoita paastokeräykseen

13-vuotiaat Portip Somngam (vas.), Jutams Sisuk ja Apinya Pratoomthong ovat tulleet koulupäivän jälkeen Mukdahanin kirkolle tekemään kotitehtäviä.