Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Rolf Steffansson: Nyt tarvitaan päättäväistä luottamusta ja toivoa

"Rohkaiskaamme ja lohduttakaamme toinen toisiamme, että jaksamme vielä toivoa parempaa tulevaisuutta", kehottaa toiminnanjohtaja Rolf Steffansson Ukrainan tilannetta käsittelevässä blogissaan.

Rolf Steffansson: ”Rukoilemme rauhan puolesta ja jatkamme työtämme toivon vahvistamiseksi.”

Olemme viimeisien vuorokausien aikana vastaanottaneet järkyttäviä uutisia sodasta Euroopassa. Ne ovat muistuttaneet meitä traagisella tavalla siitä, ettei väkivalta tapahdu vain jossakin siellä kaukana. Myös omalla mantereella kohtaamme nyt naamioitumatonta pahuutta. Rauha ja oikeudenmukaisuus eivät ole itsestään selviä, niiden puolesta täytyy väsymättä tehdä työtä kaikkina aikoina.

Ajatuksemme ja rukouksemme ovat Ukrainan lasten, naisten ja miesten luona, joiden tulevaisuutta vastaan nyt on hyökätty. Muistamme myös niitä tavallisia Venäjän kansalaisia, jotka pelkäävät ja kärsivät sodasta, jonka tarkoitusperiä ei ole ymmärrettävissä.

Sodan osapuolilla on velvollisuus suojella siviilejä, heitä velvoittavat ihmisoikeudet ja humanitaarinen oikeus. Syntynyt tilanne on absurdi, mutta myös absurdissa tilanteessa velvollisuudet sitovat valtaa pitäviä ja päättäjiä. Kansainvälinen yhteisö on väsymättä eri keinoilla muistutettava näistä velvollisuuksista.

Muitten uskonnollisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa vetoamme sotatoimien lopettamisen puolesta ja pyydämme osapuolia ja kansainvälistä yhteisöä palaamaan diplomatian tielle. Vetoamme, että kirkot käyttävät asemaansa ja arvovaltansa tilanteen muuttamiseksi. Sota aiheuttaa aina suunnatonta kärsimystä. Toivomme nyt kaikilta kirkoilta profeetallista rohkeutta tuomita pahuus ja puhua Jumalasta, joka ”ohjaa jalkamme rauhan tielle.”(Luuk. 1:79)

Rukoilemme rauhan puolesta ja jatkamme työtämme toivon näköalojen vahvistamiseksi maailmassa.

Tarvitsemme nyt päättäväistä luottamusta ja toivon vahvistamista. Samalla kun seuraamme tapahtumia Euroopassa, muu hätä ja väkivalta eivät ole poistuneet maailmasta.  Tärkeintä mitä voimme tehdä on jatkaa työtämme uskon, toivon ja rakkauden puolesta maailmassa. Nämä arvot ovat vahvoja vastavoimia vihalle ja aggressioille

Seurakunnissa järjestetään nyt hiljentymis- ja esirukoushetkiä.  Yhdymme rukouksiin. Rohkaiskaamme ja lohduttakaamme toinen toisiamme, niin että jaksamme vielä toivoa parempaa tulevaisuutta.

Onnellisia ovat rauhantekijät: heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. (Mt. 5:9)