Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Lähetystyötä ei voi tehdä ilman seurakuntien tukea

Riikka-Maria Kolkka ja evankelista Jafa laulavat jumalanpalveluksessa Naanin provinssissa Pohjois-Thaimaassa keväällä 2019. Taustalla Tuomas Kolkka. Kuva: Ilkka Koivisto

– Ilman seurakuntien tukea työmme ei olisi mahdollista. Olemme tästä tuesta tosi kiitollisia, toteavat Riikka-Maria ja Tomas Kolkka. He työskentelivät ensin Papua-Uudessa Guineassa kahdeksan vuotta ja sen jälkeen Thaimaassa vuodesta 2012 lähtien. Työ raamatunkääntämisen, kielityön ja seurakuntatyön parissa jatkuu yhä.

Kolkilla on kaikkiaan yhdeksän sopimusseurakuntaa, jotka ovat sitoutuneet tukemaan heidän työtään taloudellisesti. Aikaisemmin puhuttiin nimikkoläheteistä ja nimikkoseurakunnista.

Seurakunnat sijaitsevat eri puolella Suomea: Lahdessa Joutjärvi ja Keski-Lahti, Turussa Henrikki, Tampereella Tuomiokirkko, Porvoon hiippakunnassa Inkoo ja Johannes sekä Naantalin, Pielaveden ja Sonkajärven seurakunnat. Kolkkien työtä tukee myös Opettajien lähetysliitto.

Videopuhelut tuovat työn lähelle

Seurakuntien tuki on paljon muutakin kuin taloudellista. Siihen kuuluu esimerkiksi säännöllinen esirukous jumalanpalveluksissa ja lähetystapahtumissa.

– Suhde näihin seurakuntiin merkitsee meille paljon. Emme ole yksin, vaan teemme työtä yhdessä Kristuksen kirkon hyväksi. Voisi jopa ajatella, että olemme näiden seurakuntien työntekijöitä ulkomailla, Tomas Kolkka pohtii.

Yhteydenpito tukiseurakuntiin on nykyään monipuolista. Perinteisten uutiskirjeiden lisäksi yhteys syntyy esimerkiksi videopuhelun avulla suoraan pohjoisthaimaalaisesta kylästä seurakunnan lähetystapahtumaan tai rippikouluun.

– Ihmiset näkevät työtoverimme ja ympäristön, jossa teemme työtä. Tämä tekee eläytymisen helpoksi ja työmme tulee lähelle, Riikka-Maria Kolkka sanoo.

Meillä on mahtava sanoma

Yhteistyöhön kuuluvat olennaisesti vierailut tukiseurakunnissa työkausien välissä.

– Vierailut ovat todella antoisia. Jotkut seurakunnista ovat tukeneet työtämme alusta asti eli 17 vuoden ajan ja olemme tulleet seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa hyvin tutuiksi ja läheisiksi. Suhteemme on avoin ja tunnemme luottamusta puolin ja toisin, Kolkat kertovat.

Lähetystyö on heidän mukaansa seurakuntien ydintyötä.

– Lähetystyö oli alkukirkon ensimmäinen työmuoto. Jokainen kristitty on kutsuttu kertomaan kristinuskon mahtavaa sanomaa sovinnosta ja toivosta.

Kirkko kasvaa vähemmistökansan parissa

Viime vuoden Kolkat ovat olleet kotimaanjaksolla ja vierailleet seurakunnissa ahkerasti. He ovat myös voineet osittain jatkaa Thaimaan työtään etäyhteyksien avulla, kun mobiilipuhelinyhteys alkoi toimia Thaimaan kylässä kolme vuotta sitten. Työalueella he palaavat niin pian kuin mahdollista.

Kolkat työskentelevät Thaimaan luterilaisen kirkon työyhteydessä Pohjois-Thaimaassa vähemmistökansojen parissa, joiden pääuskontona on animismi eli luonnonuskonto. Kristillinen kirkko kasvaa näiden kansojen parissa monin paikoin. Esimerkiksi lua-kansan kylässä ensimmäinen ihminen kääntyi kristityksi 16 vuotta sitten ja nyt tällä alueella on 1400 jäsenen seurakunta.

Jokainen kieli on arvokas

Yhdessä paikallisten työtovereiden kanssa Kolkat ovat luoneet luan kielelle kirjoitusasun. Ensimmäiset lukutaitokirjaset on saatu valmiiksi ja lukutaito- ja raamatunkäännöstyö on alkanut. Kirjoitettu kieli kohentaa kansan itsetuntoa ja identiteettiä. Kyse on myös kulttuurin säilyttämisestä. Omakielinen raamattu tuo Jumalan lähelle sydäntä.

– Kristillinen ajattelu lähtee siitä, että jokainen ihminen ja jokainen kieli on tärkeä. Kirjakielen luominen alkaa kuuntelemisesta. Siihen on eläydyttävä lapsen lailla, Kolkat toteavat.

Teksti: Sari Lehtelä

Kuuntele podcastista lisää Riikka-Maria ja Tuomas Kolkan työstä. He kertovat mm. kuinka shamaanista tuli kylän esirukoilija.