Angolassa lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt sisällissota päättyi vuonna 2002. Tuona aikana kasvoi sukupolvi, josta vain murto-osa pääsi kouluun. Tämä näkyy maassa edelleen siten, että väestön koulutustaso on hyvin matala. Se näkyy myös kirkossa. Samaan aikaan pappisopintojen kanssa saatetaan tenttiä peruskoulu- tai lukio-opintoja.
Angolan evankelisluterilaisen kirkon työntekijöitä koulutetaan kirkon omassa raamattuinstituutissa Shangalalassa. Korkeampaa koulutusta on mahdollista saada protestanttisten kirkkojen teologisessa korkeakoulussa Lubangossa (ISTEL), jossa Lähetysseura tukee tällä hetkellä kuuden stipendiaatin opintoja.
Yksi heistä on lopputyötään tekevä João Inácio, 29. ISTEL:n opiskelijoista kirkko saa koulutettuja ihmisiä johtopaikoille. João ilmoittaa kuitenkin nöyrästi olevansa valmis menemään sinne, minne kirkko hänet lähettää.
– Minä olen vapaasti kirkon käytettävissä. Kirkko valmistaa meidät työhön, ja se myös päättää, mihin haluaa meidät lähettää. Työntekijöitä tarvitaan kaikkialla.
– ISTEL:ssä olemme oppineet ymmärtämään kirkon ja ihmisten tarpeita ja opetelleet vastaamaan niihin: miten johtaa, opettaa, evankelioida. Opinnot ovat vahvistaneet meitä opiskelijoita ja meidän kauttamme koko kirkkoa. Kaiken tavoitteena on kirkon kasvu.
Kirkko kasvaa haasteista huolimatta
Sisällissodan päättymisen jälkeen Angolan luterilaisen kirkon toiminta on laajentunut kirkon synnyinseuduilta eteläisestä Kunenen maakunnasta lähes joka maakuntaan ja kirkon jäsenmäärä on kasvanut huomattavasti. Seurakuntia on kuutisenkymmentä, jäseniä noin 60 000.
Rauha on mahdollistanut vapaamman liikkumisen maassa ja pakolaisten paluun kotiin, mutta äärimmäinen köyhyys, korkea työttömyys ja taloudellinen eriarvoisuus ovat haasteita. Koulutus ja terveydenhuolto kehittyvät hitaasti, liikenne- ja tietoyhteydet ovat huonot. Monet seurakunnista sijaitsevat maaseudulla vaikeakulkuisten taipaleitten takana. Seurakuntien vastuunkantajat tekevät työtään hyvin vähäisellä koulutuksella ja monet ilman palkkaa. Vapaaehtoisten panos seurakuntatyössä on elintärkeä.
Lähetysseuran Teija Lievonen on mukana kehittämässä kirkon kristillistä kasvatustyötä. Jokin aika sitten hän oli mukana pohjoisessa Cabindan maakunnassa pidetyssä pyhäkoulunopettajien koulutuksessa.
– Cabindassa on tarjolla oikea kirkkokuntien ja synkretististen uskontojen valintatalo. Siellä on esimerkiksi jonkun karismaattisen johtajan ympärille syntyneitä seurakuntia – kirkkoja. Jotkut niistä ovat kiinnostuneita liittymään luterilaiseen kirkkoon, Teija kertoo.
– Siellä huomasi erityisen selvästi teologisen opetuksen ja osaamisen tarpeen. Kun ympärillä on monenlaisia kristillisiä tai kristillissävytteisiä ideologioita ja opetuksia, on kasvatettava omia juuria ja ymmärrystä siitä, mitä Raamattu todella opettaa sekä mitä on kristillinen usko ja luterilainen tunnustus.
– Kirkon toiveena on varustaa ja opettaa vastuunkantajiaan, mutta sen toteuttaminen käytännössä on vaikeaa. Kirkko toimii isolla alueella ja vastuunkantajat muuttuvat. Seurakunnissa ja alaseurakunnissa on pastoreiden tai maallikkojohtajien lisäksi lapsityön vastaavat ja pyhäkoulunopettajat, nuorisovastaavat, mies- ja naistyön vastaavat, musiikkivastaavat ja voi olla vielä diakonian ja evankeliointityön vastaavat. Koulutusmatkat ja koulutusten organisointi on vallitsevissa olosuhteissa haastavaa työtä, Teija toteaa.
Sana kuuluu kaikille
28.6. jumalanpalveluksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuralle evankelioimistyöhön ja teologiseen koulutukseen mm. Angolassa. Voit myös osallistua kolehtikeräykseen verkossa osoitteessa suomenlahetysseura.fi/kolehti, lähettää tekstiviestin KOLEHTI10 (10 €) numeroon 16155 tai lahjoittaa haluamasi summan MobilePayllä numeroon 63500.
