Istun John Hernándezin kanssa kahvilan kattoterassilla. Medellínissä, Kolumbiassa. Keskustellessamme hänen elämästään, työstään ja arvoistaan on vaikea kuvitella häntä mihinkään muuhun ammattiin kuin rauhantyön asiantuntijaksi ja luterilaisen, modernin kirkon kehittäjäksi. Niin elävästi ja innoissaan hän puhuu yli 20 vuoden työurastaan.
”Minua motivoivat ihmiset: kaikkien vaikeuksien ja menetysten keskellä heikoimmassa asemassa olevat jaksavat jatkaa eteenpäin”, John sanoo.
Hänen lapsuutensa Bogotán, pääkaupungin, 1970- ja 80-lukujen todellisuus oli hyvin erilainen kuin nyt. ”Asuimme suositulla Kennedyn asuinalueella, jossa pystyi elämään nykyistä vapaammin: lapset leikkivät kaduilla, naapurit luottivat toisiinsa.” Ihmisillä oli myös enemmän mahdollisuuksia: perheen kaikki viisi lasta pääsivät yliopistoon.
”Vanhempieni piti ponnistella kovasti, jotta saimme pidettyä katon päämme päällä ja ruoan pöydässä. Perheemme liberaalisuus, usko ihmisten auttamiseen ja dialogin ylläpitämiseen mahdollisti sen, että emme joutuneet pahoille teille.”
Synkkä varjo levisi Kolumbian ylle
Kolumbiassa elettiin 1980-luvulla toiveikasta aikaa. Kylmä sota oli päättymäisillään, ja kun Berliinin muuri kaatui, usko tulevaan oli vahva. Maailma oli täynnä mahdollisuuksia, ajateltiin, että tästä elämä ja vapaus vasta alkavat.
Kaikki muuttui 1990-luvulla, kun väkivaltaisuuksien ja huumekaupan varjo levisi Kolumbian ylle. Maassa elettiin synkkiä aikoja, ja aikuisuuden kynnyksellä oleva John ymmärsi, kuinka erilainen ja sekava maailma hänen ympärillään oli.
Miljoonien siviilien lisäksi poliitikkoja, ihmisoikeustaistelijoita ja ylipäätään ihmisiä, joilla olisi ollut mahdollisuus muuttaa maan tilannetta, alettiin tappaa silmittömästi huume- ja sisällissodan repiessä maata palasiksi. ”Ihmiset eivät uskaltaneet enää liikkua ulkona. Kaikkea tekemistä varjosti pelko väkivaltaisuuksista ja kuolemasta”, John kertoo.
Aggressiiviset muutoksen tuulet saivat hänet kyseenalaistamaan paikkansa maailmassa. Vielä 18-vuotiaana hän oli halunnut työskennellä kemiantekniikan insinöörinä, ja hän aloittikin opintonsa alalla.
Isoäidin kautta luterilaiseen kirkkoon
Perhe kuului perinteiseen latinalaisamerikkalaiseen evankelisen kirkkoon, vaikka he eivät osallistuneet aktiivisesti seurakunnan menoihin. Vasta kun isoäiti tutustui luterilaisuuteen, muu perhe alkoi kiinnostua siitä. ”Luterilainen usko sopi hyvin perheemme arvoihin liberaaleimmilla ja sallivimmilla arvoillaan. Se myös auttoi vakiinnuttamaan perheemme ajatusmaailmaa ja hengellisyyttä.”
John kyseenalaisti aluksi uuden kirkon tapoja ja muun muassa vastusti lasten kastamista. Hän ajatteli, että jokaisen tulisi päättää omasta uskostaan. Muuttuneen maailmantilanteen ja aikuistumisen myötä hän kuitenkin huomasi tuntevansa syvää paloa ja halua työskennellä ihmisten parissa.
Noin 20-vuotiaana John ymmärsi haluavansa auttaa yhteisöjä ja maansa tilannetta kaikella tarmollaan. Oltuaan vuoden Kolumbian luterilaisen kirkon vapaaehtoistyössä hän sai paikallisen papin kannustuksella haettua stipendin, ja tie aukesi teologian opintoihin Brasiliassa.
Kirkolla on kyky luoda vuoropuhelua
Opiskeltuaan kuusi vuotta John palasi Bogotaan, ja hänet vihittiin luterilaisen kirkon papiksi. Opettamisen lisäksi hän alkoi työskennellä maansisäisten pakolaisten parissa. Ajattelumaailma muovautui pitkälti vapautuksen teologiasta, sorrettujen puolustamisesta kristillisen opin mukaisesti sekä ekumeenisesta kirkon työstä käsin.
Ajan saatossa John on huomannut uskonnon ja kirkon roolin olevan paljon muutakin kuin jumalanpalveluksien ja traditioiden ylläpitämistä. ”Luterilaiseen uskoon kuuluu, että pappi ei tee töitä vain sunnuntaisin, vaan hän myös tukee yhteisöjä, vierailee kirkon projekteissa ja edistää sosiaalista kehitystä yhteiskunnassa.”
Vuonna 2012 oli edessä muutto Medellíniin. John alkoi kehittää siellä luterilaisen kirkon Misió Emaús -lähetyspisteen toimintaa. Hän näkee paljon mahdollisuuksia luterilaisen kirkon kyvyssä luoda dialogia erilaisten tahojen välillä. Tästä on esimerkkinä Cafe Lutero, Lutherin kahvila -illat, joihin on kutsuttu ihmisiä eri yhteiskuntaluokista ja kouluista.
Muun muassa kuuluisaa Kolumbian rauhansopimusta edistäneitä henkilöitä on osallistunut keskusteluiltoihin. Myöhemmin, vuonna 2015, nämä illat vakiintuivat osaksi Lähetysseuran tukemaa Rauhan talo -hanketta.
Yhteisöjä tuetaan rauhan rakentamisessa
Rauhantyöstä kasvoi yhä tärkeämpi osa Johnin työtä, ja myös hankkeet rauhantyön ympärillä kasvoivat. Yhdessä Luterilaisen maailmanliiton ja Kolumbian luterilaisen kirkon kanssa on edistetty rauhandialogia ja tuettu yhteisöjä konfliktialueilla rauhan rakentamisessa.
”Yhteisöt pystyvät tuellamme kestämään yli vaikeiden aikojen. Heillä on keinoja, joilla vastustaa sortoa siihen asti, että todellinen rauha syntyisi maassamme”.
John on vaihtanut maisemaa Medellínin sateista Suomeen, Helsinkiin, kun jatkamme haastattelua toisella erää etäyhteydellä. Hän kertoo takatalven ihmeistä – tämä onkin ensimmäinen kerta, kun hän näkee kunnolla lunta Suomessa.
Kuinka John Hernandez päätyi kahden kulttuurin välille rauhan ja sovinnon asiantuntijaksi? Lähetysseura on tehnyt töitä Kolumbiassa vuodesta 1989, joten yhteistyö sen kanssa oli Johnille jo hyvin tuttua.
”Evankeliumia toteutetaan teoin ja ihmisoikeuksia puolustaen.”
”Lähetysseura kulkee rinnallamme”
Vuonna 2020 Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan työ kaipasi tiimiinsä rauhan ja sovinnon työn asiantuntijaa. Kuka olisi sopinutkaan pestiin paremmin kuin Kolumbian ja Suomen kontekstin tunteva pappi, jolla oli yli 20 vuoden kokemus rauhan edistämisestä? Lähetysseuralle on tärkeää ja hyödyllistä tunnustaa paikallinen asiantuntijuus ja vahvistaa näin kansainvälistä yhteistyötä.
Rajoja rikkovasta kansainvälisestä yhteistyöstä on hyvä esimerkki keväällä Al Amana -keskuksessa, Omanissa, järjestetty rauhan retriitti, johon John osallistui. Retriitissä oli eri uskontojen johtajia ja rauhantyön asiantuntijoita ympäri maailmaa keskustelemassa uskontojen yhtymäkohdista ja tavoista löytää yhteisymmärrystä.
”Haluan sanoa painokkaasti: Lähetysseura on yksi niistä harvoista järjestöistä, jotka todella kunnioittavat paikallisten päämääriä ja tapoja toimia”, John sanoo. ”Lähetysseura ei tule Kolumbiaan omien agendojensa kanssa, vaan kävelee yhdessä meidän kolumbialaisten kanssa ja näin mahdollistaa todellisen muutoksen ilman kolonialistisia tai fundamentalistisia asenteita.”
”Voimme oppia toisiltamme paljon”
Suomella ja Kolumbialla on paljon opittavaa toisiltaan: siinä missä John on vaikuttunut suomalaisten tehokkaasta ja järjestäytyneestä tavasta tehdä töitä, hän uskoo, että kolumbialaisilta voi oppia kykyä pysähtyä tilanteiden äärelle, antaa tilaa dialogille, kohtaamisille. Tästä syntyy tarvittava turvallisuuden ja kuulluksi tulemisen tunne.
”Emme aina saa käytyä läpi kaikkea kokousten asialistalta, koska keskusteluun syvennytään niin kovin. Toisaalta olemme löytäneet yhteyden, jota tarvitaan todelliseen muutoksen eteenpäin viemiseen ja ymmärtämiseen”.
John Hernandez toivoo, että Suomessa ymmärrettäisiin kansainvälisen tuen merkitys rauhantyössä. Kolumbialaiset kokevat usein olevansa hyvin yksin yli 50 vuotta kestäneen sisällissodan, konfliktien ja korruption varjostamien yhteiskunnallisten ongelmiensa kanssa.
Rauhantyö vaatii sitoutumista muutokseen
John uskoo rauhantyön vaativan asiantuntijoiden panoksen lisäksi koko yhteiskunnan sitoutumista muutokseen. Kolumbialaisia rohkaisee kuitenkin vaikeina hetkinä se, että toisella puolella maapalloa on ihmisiä, jotka uskovat rauhaan ja kolumbialaisten tukemisen tärkeyteen.
”Työn tärkein tehtävä on luoda toivoa ihmisiin ja olla läsnä. Ilman Lähetysseuraa emme pystyisi tekemään tätä.”
John istui kotisohvallaan vuonna 2016 ja pyysi poikaansa istumaan viereensä katsomaan, kun televisiossa näytettiin Kolumbian historiallisen rauhansopimuksen allekirjoittaminen. Vaikka rauhansopimus on epäonnistunut monella tasolla ja rauhaan on vielä pitkä matka, hän haluaa uskoa, että pojan jälkikasvulla on jo mahdollisuus elää rauhassa.
John uskoo kristinuskon olevan teoissa, ei pelkästään sanoissa, vastaus sekasortoisen maan tilanteeseen. ”Mitä kauemmin olen ollut töissä tällä alalla, sitä varmempi olen, että evankeliumin toteuttaminen ei ole vain lähetystyötä ja kristinuskon levittämistä, vaan sitä toteutetaan teoin ja ihmisoikeuksia puolustaen.”
Teksti Anna Lundén
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomissa 4/2022
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat