Värikkäät ihmeköynnökset, bougainvilleat, rönsyilevät satumaisina. Thaimaan talviaika lähestyy, ja osa verhiölehdistä on jo pudonnut maahan muodostaen vaaleanpunaisia kukkapetejä sinne tänne. Kirkon pihamaalla joukko lapsia pelaa keskittyneinä sulkapalloa. Ihmeköynnökset ovat olleet täällä jo kauan ennen heitä. Ne ovat nähneet Laosin rajalla uinuvan pikkukylän kehittyvän eläväiseksi kaupungiksi nimeltä Mukdahan.
Kehitys on tuonut mukanaan paljon hyvää: infrastruktuuri ja palvelut ovat parantuneet – ja talous niiden mukana. Erityisesti Thaimaan ja Laosin välille rakentunut silta on lisännyt rajayhteyksiä ja kauppavirtoja. Tällä on ollut kuitenkin nurja puolensa: huumeiden salakuljetus, laiton maahanmuutto ja ihmiskauppa ovat lisääntyneet.
Huumeiden saatavuuden ja hintojen laskun myötä myös päihdeongelmia on enemmän kuin ennen. Monet lapset ovat menettäneet vanhempansa päihteille ja huumetuomioille. Niin myös kirkon pihalla juoksentelevat 11-vuotiaat kaksostytöt Preaw ja Prarw. He elävät isovanhempiensa kanssa Mukdahanin kaupungin laidalla asumuksessa, joka on rakennettu pala palalta eri materiaaleista: lautoja ja tiiltä täällä, vanerilevyjä tuolla. Katon virkaa ajavat aaltopeltilevyt.
Päivät ovat pitkiä. Isoäiti tekee päivätöitä pellolla, isoisä rakennustyömaalla.
”Jokapäiväinen elämä on väsyttävää, ja alle 14 euron päivätulot on vaikea saada riittämään”, isoäiti Dokkaew Somgam kertoo.
Vastoinkäymisistä huolimatta perheessä on paljon iloa. Sitä antavat perheenjäsenet toisilleen sekä paikallinen seurakuntaelämä. Preaw ja Prarw käyvät joka päivä koulun jälkeen kirkolla opiskelemassa, tekemässä läksyjä ja lukemassa Raamatun tarinoita. Sen jälkeen on aikaa leikkiä ja pelata yhdessä kavereiden kanssa iltaan asti.
”Kirkolla on kivaa, koska saa olla yksi seurakuntalaisista, oppia uusia asioita ja viettää aikaa turvallisesti”, Prarw sanoo.
Somgam yhtyy lapsenlapsensa ajatuksiin:
”Olen ylpeä siitä, miten lapset ovat oppineet elämäntaitoja ja tulleet itsenäisemmiksi. Kun olemme mieheni kanssa kiireisiä, voimme luottaa siihen, että kirkolla kaikki on hyvin ja lapset ovat siellä turvassa.”
Rajoja ja rakkautta
Konkanok ”Fah” Chaiyawong on 22-vuotias nuori kristitty, joka työskentelee Mukdahanin seurakunnalla lasten parissa.
”Vartuin itse perheessä, jossa alkoholi ja huumeet olivat läsnä. Nyt haluan auttaa lapsia, jotka kohtaavat samanlaisia ongelmia”, Fah kertoo.
Hän auttaa lapsia kotitehtävissä, opettaa heille englantia ja elämäntaitoja sekä ohjaa leikkejä.
”Parasta työssä on nähdä lapsissa tapahtuvat muutokset. Moni toimintaan mukaan tullut lapsi ei aluksi esimerkiksi suoriudu koulutehtävistä eikä tiedä, että voi pyytää apua. Kirkolla he oppivat omista oikeuksistaan opiskeluun ja tukeen”, Fah sanoo.
Myös lasten tunne-elämän taidoissa on usein ongelmia.
”Esimerkiksi Preaw ja Prarw olivat aluksi etäisiä ja heitä oli vaikea lähestyä. Nyt he ovat kuin perheenjäseniä”, Fah iloitsee.
Hoivan ja huolenpidon lisäksi lapset oppivat kirkolla rajoja ja yhteisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi väkivalta ja valehtelu on kielletty, ja ympäristön siisteydestä on pidettävä huolta.
Tuki ulottuu koteihin asti
Kirkolla tukea tarjotaan lasten lisäksi vanhemmille. Moni vanhempi ei tunne lasten oikeuksia ja esimerkiksi ruumiillinen kurittaminen on yleistä. Myös ravinnossa ja hygieniassa voi olla puutteita.
”Moni lapsi on saattanut tulla ennen likaisena kirkolle, mutta nyt heistä huomaa pidettävän parempaa huolta”, Fah kertoo.
Preaw’n ja Prarw’n isoäiti on osallistunut kirkon koulutuksiin lastensuojelusta ja ihmiskaupan vaaroista. Lisäksi hän osallistuu vapaaehtoistyöhön, kuten lapsille joka ilta tarjottavan ruoan valmistukseen. Joillekin lapsista se voi olla päivän ainoa lämmin ateria.
Vähävaraisimmat perheet, kuten kaksostyttöjen perhe, saavat seurakunnalta myös ruoka-apua ja tukea koulunkäyntikuluihin.
”Koulussa opimme monenlaisia asioita ja se tekee isovanhempamme ylpeiksi. Lempiaineitani ovat äidinkieli, englanti ja matematiikka”, Preaw kertoo.
Urheilullinen Preaw haaveilee lentopalloilijan urasta, joka toisi hänelle paljon ystäviä ja mahdollisuuksia. Taiteellinen Prarw puolestaan nauttii käsitöistä, musiikista ja piirtämisestä.
”Haluan isona opettajaksi, jotta voin tehdä hyvää toisille”, hän sanoo.
Lähestyvänä jouluna seurakunnan lapsia muistetaan pienin lahjoin. Jos Preaw saisi toivoa mitä tahansa, se olisi oma polkupyörä. Prarw’lle riittäisi tuuletin helpottamaan elämää kuumuudessa.
”Ja yhdessä vietetty aika”, hän jatkaa.
Lue myös henkilöjuttu Lasten puolustaja Mukdahanin seurakunnan pastorista.
Teksti ja kuvat: Anna Peltonen
