1. Naisten aseman ja ruokaturvan parannusta
Nepalin vuoristokylissä ruokaturva ja toimeentulo ovat olleet aina tiukassa. Erityisen vaikeaa on syrjittyjen yhteisöjen naisilla, joista monien miehet ovat lähteneet kylistä siirtotöihin Intiaan tai Lähi-itään. Kylien heikkoon ruokaturvaan ovat vaikuttaneet karut ympäristöolot, pitkät välimatkat, ilmastonmuutos, äärimmäinen köyhyys ja heikot viljelykäytännöt.
Ennen vuotta 2018 ja hankkeen alkua saattoi perheiden ruokatilanne olla vuodessa turvattuna vain 1–3 kuukautta. Tuolloin heikosta ruokaturvasta kärsi jopa 80 prosenttia alueen perheistä. Kolmessa vuodessa luku tippui 51,5 prosenttiin.
Työn ansiosta erityisesti naisten asema on parantunut selvästi Lähetysseuran kehitysyhteistyön myötä. Esimerkiksi yli 1500 syrjityn naisen tulot ovat kasvaneet hankkeen alusta, ja lähes 1600 naista on kerryttänyt ammatillisia taitojaan.
Nepal on maailman neljänneksi haavoittuvin maa ilmastonmuutoksen edessä, ja siksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on varauduttava maaseudun yhteisöissä. Työmme avulla yhteensä 980 kotitaloudessa on otettu käyttöön uusia, kestävää kehitystä edistäviä tai ilmastonmuutokseen vastaavia maatalouden tuotantomenetelmiä. Hankkeessa on kehitetty myös ilmastokestäviä kyliä, jotka auttavat kaikkein köyhimpiä selviytymään.
Yksi selkeitä saavutuksia on maaseudun naisten maanomistajuuden eteen tehty työ. Lähetysseuran työllä on edistetty helppoa mekanismia, jonka avulla aviomiehet ja vaimot voivat rekisteröidä maansa molempien nimissä maksaen vain 100 rupiaa (noin 0,7 euroa) rekisteröinnistä. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa maat periytyvät yleensä isältä pojalle.
Sushila Nepali, 28, ja hänen aviomiehensä olivat dalitkylässään ensimmäinen pariskunta, joka sai tällaisen valtion todistuksen. Sushilan aviomies kertoo: ”Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että vaimoni omistaa maata omissa nimissään. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo aiemmin.”
Kaikkiaan tällä työllä parannettiin pelkästään vuoden 2020 aikana yli 21 000:n ihmisen elämää.
2. Käymälöitä ja puhdasta vettä
Hygienia- ja sanitaatiotyö Nepalin Dhadingin piirikunnassa on ollut tärkeä osa Lähetysseuran kehitysyhteistyötä Nepalissa. Jo valmiiksi köyhä alue kärsi pahoin vuoden 2015 maanjäristyksissä, kun alueen pohjavesiä laskeutui ja yhteisöjen vesi- ja kastelujärjestelmät vaurioituivat. Vesityölle oli siis suuri tarve.
Nepalissa ripuli on lasten yleisin sairaus. Maaseudulla käymälöitä ei ole tarpeeksi, joten tarpeet tehdään usein pelloille tai pensaikkoon. Hieno saavutus oli, kun Dhading julistettiin kuluvalla hankekaudella Nepalin 64. piirikunnaksi, jossa asukkailla on pääsy käymälään. Lähetysseura on ollut eri järjestöjen ja Nepalin valtion kanssa mukana edistämässä yhteistä saavutusta. Dhadingin alueella asuu yli 360 000 ihmistä.
Kylien hygienia ja sanitaatio on parantunut Lähetysseuran työn myötä. Työalueilla alle 5-vuotiaiden lasten ripulin yleisyys on tippunut 20 prosentista vuoteen 2020 mennessä 6 prosenttiin. Sen lisäksi alueelle on rakennettu vesijärjestelmiä ja yhteisövessoja. Kustannuksiin ovat osallistuneet Lähetysseuran ohella myös kunta sekä yhteisön jäsenet.
Käsien peseminen hankealueilla on parantunut: vuonna 2018 käsiä pesi saippualla 61 prosenttia ihmisistä, kun vuonna 2020 vastaava luku oli jo yli 76 prosenttia. Kaikkiaan sanitaatiotyö tavoittaa vuosittain keskimäärin lähes 17 000 ihmistä.
3. Dalitien ja syrjittyjen asema kohentuu
Etelä-Nepalin alankoalueilla on paljon maattomia yhteisöjä, joilla ei ole laillista oikeutta asua tai viljellä alueella. Heistä valtaosa on maata omistamattomia niin sanottuja kastittomia daliteja. Yhteisöjen ongelmat ovat laajoja, henkilöpapereiden puuttumisesta lapsiavioliittoihin.
Lähetysseuran kehitysyhteistyössä on perustettu näihin kyliin naistenryhmiä ja yhteisöryhmiä, joita on tuettu koulutusten ja säästötoiminnan kautta. Yhteisöjä on neuvottu henkilötodistusten, syntymätodistusten ja maaoikeuksien saamisessa. Naiset ovat saaneet koulutusta myös toimeentulonsa parantamiseksi.
Työn avulla yhteensä 14 000 syrjityllä ihmisellä on nyt parantuneet mahdollisuudet oman elinkeinonsa, elämänsä ja oikeuksiensa kohentamiseksi. Heistä naisia ja tyttöjä on lähes puolet, yli 6900 ihmistä.
Yksi heistä on Shanti Maya Chepang, 45-vuotias leski, joka huolehtii kahdeksasta lapsesta. Hän ei omista maata, vaan asuu perheineen Chitwanin kansallispuiston laitamilla. Arki siellä on hyvin vaikeaa villieläinten hyökkäysten ja kunnon työn puutteen vuoksi. Shanti Mayan perheen tilannetta on helpottanut henkilöllisyystodistus, jonka hän sai Lähetysseuran tuella.
”Sen jälkeen, kun sain henkilöllisyystodistuksen, olen voinut avata pankkitilin. Olen myös saanut leskille tarkoitettua tukea valtiolta. Nyt minun on helpompi täyttää päivittäiset tarpeemme”, Shanti Maya kertoo.
4. Kansanedustajat mukaan muutokseen
Lähetysseura on jo pitkään edistänyt vammaisten ihmisten asemaa Nepalissa, jossa arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa näkö-, kuulo- tai fyysisesti vammaista ihmistä. Köyhyys ja yhteiskunnan hylkivä asenne heitä kohtaan johtavat eriarvoisuuteen muiden ihmisten kanssa. Vammaisuuteen liittyy maassa paljon syrjäytymistä, ja monet vammaiset ihmiset ovat jääneet vaille kunnon koulutusta tai ammattia.
Lähetysseuran työn avulla vammaisille ihmisille tarjotaan mahdollisuus ammattikursseihin, työharjoitteluun ja lukutaidon saavuttamiseen. Koronapandemian aikana vammaisten ihmisten asema on ollut erityisen haastava ja moni on joutunut kamppailemaan perustarpeidensa tyydyttämiseksi. Lähetysseuran työllä toimitettiin ruokapaketti 355 vammaiselle ihmiselle ja heidän perheilleen. Yhteensä avusta hyötyi 1732 ihmistä.
Haasteita on myös maan rakenteissa. Vaikka Nepalin uusi perustuslaki on edistyksellinen vammaisasioissa, lain toimeenpano on hidasta. Siispä Lähetysseura pyrkii vaikuttamaan myös yhteiskunnan rakenteisiin ja etenkin päättäjiin: työn tavoitteena on, että Nepalin lait ja säädökset muutetaan inklusiivisiksi ja vammaisten ihmisten oikeudet huomioiviksi niin, että ne takaavat myös psykososiaalisesti vammaisten ihmisten oikeudet.
Lähetysseuran tuella järjestettiin viime vuonna esimerkiksi seminaari, jossa 16 kansanedustajan tietoisuus psykososiaalisesta vammaisuudesta kasvoi. Lisäksi järjestettiin lobbaustapahtuma, jossa käsiteltiin pandemian vaikutusta psykososiaalisiin ongelmiin, kasvaneita itsemurhalukuja sekä mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi oli kaksi seurantatapaamista parlamentaarikkojen kanssa.
Krishna Bhakta Pokhrel on yksi Nepalin parlamentin edustajista. Hän toimii myös puheenjohtajana komiteassa, jonka toimivaltuuksiin kuuluvat laki, oikeudenmukaisuus sekä ihmisoikeudet. Saatuaan Lähetysseuran tukemaa koulutusta Pokhrel kertoo ymmärtäneensä, että Nepalissa on yhä runsaasti lakeja, jotka ovat YK:n kansainvälisen vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen vastaisia, ja monissa esiintyy yhä halventavia ilmauksia. Pokhrelin mukaan näitä lakeja ollaan nyt päivittämässä ja halventavia sanoituksia muuttamassa.
5. Psykososiaalista tukea koululaisille
Ruumiillinen kurittaminen on edelleen käytössä monissa Nepalin syrjäseutujen kouluissa ja kodeissa, eikä opettajilla ole riittävästi tietämystä lapsiystävällisistä opetusmenetelmistä saatikka vanhemmilla positiivisista kasvatusmenetelmistä. Koulujen tilat ja välineet ovat usein huonot, ja luovaa ajattelua tukevia oppimismenetelmiä käytetään vain vähän. Poissaolot ja koulupudokkuus ovat yleisiä ongelmia.
”Ennen kuritimme oppilaita, jos he esimerkiksi lintsasivat. Oppilaanohjaus oli meille jotain aivan uutta”, erään Lähetysseuran tukeman koulun rehtori Krishna Neupane sanoo.
Lähetysseura on uraauurtavalla työllään tukenut Nepalin julkisten koulujen mielenterveystyön kehittämistä. Kuhunkin 70 hankekouluun on viimeisen neljän vuoden aikana koulutettu kaksi koulukuraattoria, yksi mies- ja yksi naispuolinen jo olemassa olevista opettajista. Samalla lapsiystävällisiä ja kannustavia opetusmenetelmiä on kehitetty kussakin hankekoulussa. Työstä hyötyi vuonna 2020 yli 14 000 ihmistä, joista valtaosa oli lapsia ja nuoria.
Koronapandemian aikana lapset joutuivat kuukausiksi kotiin ja pois koulusta. Lähetysseuran työn avulla, muuttuneessa tilanteessa, yli 8000 lasta sai psykososiaalista ensiapua rehtoreilta ja hankkeen kouluttamilta koulukuraattoreilta. Psykososiaaliseen ensiapuun keskittyviä radio-ohjelmia lähetettiin myös paikallisradioiden kautta.
Vaikka pahin koronatilanne on toistaiseksi Nepalissa ohi, psykososiaalisen tuen tarve jatkuu, myös kouluissa. Hieno saavutus on, että työmme ansiosta Nepalin kaksi provinssia on sisällyttänyt mielenterveys- ja psykososiaaliset palvelut nyt omiin vuosibudjetteihinsa, joten työ on kestävällä pohjalla.
6. Rauhanrakennusta vähemmistönaiset edellä
Usein konflikti mielletään joksikin isommaksi, valtioiden tai etnisten ryhmien välisiksi selkkauksiksi. Kuitenkin Nepalissa alueilla, joissa eri uskontojen ja etnisten ryhmien jäseniä elää rinnakkain, konfliktinratkaisu on tarpeen myös aivan ruohonjuuritasolla, hyvinkin arkisissa tilanteissa.
Lähetysseuran työn kautta Länsi-Nepalin musliminaiset ja muiden vähemmistöjen edustajat ovat saaneet koulutusta rauhanrakennuksesta. Esimerkiksi vuonna 2020 yli 800 naista osallistui rauhanrakennukseen. Rauhanneuvostot olivat myös mukana koronatyössä. Ne keskittyivät esimerkiksi muslimivähemmistöön ja koronaan liittyvien leimojen poistamiseen tiedotustyön, kuten radio-ohjelmien, avulla.
Nirmala Bishwakarma, 38, kertoo oppineensa katsomaan asioita toisen osapuolen kantilta: ”Aluksi koin muutoksen itsessäni, omassa toiminnassani. Opin keskustelemaan jopa oman aviomieheni kanssa paremmin”, Nirmala kertoo. Nykyisin hän edistää dialogia ja ratkaisee konflikteja yhteisössään, rauhanverkoston jäsenenä.
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
