Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kaksi tarinaa: Vapaaehtoistyö ulkomailla kiinnostaa myös eläkeläisiä

”Kun eläkeläisenä minulla on aikaa, mutta olen vapaa velvoitteista, ajattelin, että voin tehdä jotain hyödyllistä ja saada siitä itsellenikin jotakin.” Tämä ajatus johdatti Sinikka Kurjenluoman ja Jussi Humaliston Lähetysseuran vapaaehtoistyöhön.

Mies ja kambodzhalainen kivipatsas nenät vastakkain.
Jussi Humalisto on matkustellut paljon, kuva on Kambodžasta. Vapaaehtoistyön kautta hän saa mahdollisuuden tutustua syvällisemmin paikalliseen kulttuuriin ja samalla tehdä jotain hyödyllistä. ”Tämä on win-win-tilaisuus”, Jussi tuumii.

”Antaessaan saa. Tämä pitää hyvin paikkansa vapaaehtoistyössä. Pääsin itse tutustumaan vieraaseen kulttuuriin sekä uusiin ihmisiin ja voin itse antaa oman työpanokseni ja osaamiseni avuksi jossakin tehtävässä.”

Näin kuvailee eläkkeellä oleva diakonissa Sinikka Kurjenluoma kokemuksiaan Felm Volunteerina eli vapaaehtoisena Suomen Lähetysseuran ulkomaisessa työssä. Sinikka oli kolme kuukautta Jerusalemissa Lähetysseuran toimintakeskuksessa vuodenvaihteessa 2018–2019 ja ehti olla puolitoista kuukautta Botswanassakin vuoden 2020 alussa ennen kuin koronapandemia pakotti palaamaan Suomeen.

”Kun jäin eläkkeelle neljä vuotta sitten, mies oli vielä työelämässä, joten siinä oli sopiva sauma tehdä jotain itseä kiinnostavaa. Seurakuntatyössä Lähetysseuran työ oli tullut tutuksi ja olin myös käynyt Tansaniassa seurakuntamme nimikkolähetin luona. Niinpä kävin Lähetysseuran Lähde liikkeelle -koulutuksen ja joulukuussa 2018 lähdin Jerusalemiin. Hain ensisijaisesti sinne, koska siellä ei vaadita mitään erityisosaamista”, Sinikka kertoo.

”Minulla on sieltä vain hyviä muistoja. Asuin Lähetysseuran keskuksella, jossa olin osa yhteisöä. Järjestelin siellä kirjastoa ja vaatevarastoa sekä kunnostin paikkoja keskuksella kävijöitä varten, kävin postissa ja kaupassa. Olin myös vähän mukana diakoniatyössä eli tekemässä ja jakamassa ruokakasseja. Sain myös kulkea työntekijöiden mukana ja seurata heidän työtään. Vapaa-aikana tutustuin Pyhään kaupunkiin.”

Botswanaan oman alan töihin

”Botswanaan sitten haettiinkin nimenomaan seurakuntatyöntekijää eli erityisosaajaa. Hain itseasiassa toista paikkaa, mutta minulta kysyttiin, lähtisinkö Botswanaan, jossa tehtävänä oli olla mukana evankelista- ja pyhäkoulunopettajien koulutuksessa.”

Sinikka Kurjenluoma oli mukana kouluttamassa Botswanan luterilaisen kirkon vapaaehtoisia evankelistoja ja pyhäkoulunopettajia. Kuva Maria Stirling

”Se oli erilainen, mutta tosi mielenkiintoinen kokemus. Kaverinani siellä oli toinen vapaaehtoinen, nuorisotyöntekijä. Koulutusaiheet olivat minulle räätälöityjä: vuorovaikutus, kuunteleminen ja rukous. Kursseilla mukana olevat botswanalaiset evankelistat ja pyhäkoulunopettajat toimivat itsekin vapaaehtoisina seurakunnissaan, ja heidän sitoutuneisuutensa teki minuun syvän vaikutuksen. Botswanaan sopeutuminen kesti pidempään kuin Jerusalemiin – olihan tehtävä haastavampi, koulutus tapahtui englanniksi, ja olosuhteetkin vähän erilaiset. Siksi olikin sääli, että jouduin lähtemään pois juuri kun alkoi tuntua siltä, että nyt olen oppinut jotain.”

”Eläkeläinenkin voi siis vielä oppia, uskon vahvasti elinikäiseen oppimiseen. Jos vähänkin ajattelee, että haluaisi vielä lähteä katsomaan maailmaa ja haluaisi tehdä jotain mielekästä, kannattaa lähteä. Eläkeläisenä se on ehkä helpompaakin, kun ei ole takaraivossa työhuolia eikä tarvitse järjestää virkavapaata tai muuta sellaista. Ja pitkä elämänkokemus auttaa sopeutumaan ja suhtautumaan asioihin rauhallisesti, jos kaikki ei menekään niin kuin on etukäteen kuvitellut tai suunnitellut.”

Vaihtoehto sohvalla istumiselle

Jussi Humalistolla vapaaehtoiskokemus on vielä edessä. Koronan takia lähtö on viivästynyt, mutta nyt hän on syksyllä lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Jerusalemiin samaan paikkaan, jossa Sinikkakin oli ensimmäisellä kerralla. Ja perusteetkin ovat samantapaiset kuin Sinikalla.

”Kun eläkeläisenä minulla on aikaa, mutta olen vapaa velvoitteista, ajattelin, että voin tehdä jotain hyödyllistä ja saada siitä itsellenikin jotakin. Olen aina tykännyt vieraista kielistä ja kulttuureista sekä olla tekemisissä ihmisten kanssa. Vapaaehtoistyöstä antoi vinkin Lähetysseurassa työssä oleva poikani.”

Jussi on konepajateknikko ja ollut koko ikänsä suuryritysten palveluksessa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on matkustellut paljon, mutta odottaa nyt saavansa mahdollisuuden tutustua vähän tavallista turistimatkaa syvällisemmin alueen historiaan, kulttuuriin ja ihmisiin.

”Jerusalemissa oltiinkin iloisia, että on tulossa mies – vapaaehtoiset ovat ilmeisesti olleet aika pitkälti naisia. Sieltä kysyttiin, mitä osaan ja haluan tehdä ja mitä en halua tehdä. Sanoin, että en vedä jumalanpalveluksia, mutta muuten kaikki käy. Siellä löytyy miehelle sopivia käytännön tehtäviä.”

Jussi kävi Lähde liikkeelle -koulutuksen viime syksynä. Ryhmä ehti kokoontua kerran Järvenpäässä, mutta muut koulutuskerrat toteutettiin koronan takia etänä Zoomissa.

”Se toimi yllättävän hyvin – kiitokset vain vetäjille. Antoisinta olivat luennot eri kulttuureista ja uskonnoista. En ole ennen juuri eri uskontoihin ehtinyt perehtyä.”

Jussilla riittäisi eläkkeelläkin kyllä puuhaa, kun on ”20 vuotta vanha auto, 30 vuotta vanha ruohonleikkuri, 40 vuotta vanha talo, 50 vuotta vanha kesämökki ja 60 vuotta vanha vaimo”. Hän pohtii kuitenkin sitä, että eläkkeelle jääminen tuntuu usein olevan miehille vaikeampaa kuin naisille.

”Naiset tuntuvan aina keksivän jotain touhua, kotiaskareita ja muuta. Miehet jäävät useammin tyhjän päälle. Tunnen monta kaveria, jotka valittavat, että illat ovat pitkiä, eikä ole mitään tekemistä. Ei ihmisellä ole kuin yksi elämä, ei sitä kannata sohvalla istuen kuluttaa. Vapaaehtoistyö on hyvä vaihtoehto.”

Teksti Kirsi Elo 

Felm Volunteer -tehtäviin lähteminen edellyttää Lähde liikkeelle -koulutuksen suorittamista. Hakuaika sekä syksyn 2021 Lähde liikkeelle -koulutukseen että vuoden 2022 Felm Volunteer -tehtäviin on käynnissä nyt. Vapaaehtoistehtävät vaihtelevat vuosittain. Osa on selkeästi enemmän ammattiosaamista vaativia, toiset ovat tukitehtäviä alueella.

Lue lisää ja hae

Fysioterapeutti lähti eläkepäivillään rohkeasti tuntemattomaan: Vapaaehtoistyössä Etiopiassa kohdatut ihmiset jäivät sydämeen

Kankaanpääläinen fysioterapeutti Sisko Toppinen löysi eläkkeelle jäätyään mielekästä tekemistä vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Hän on ollut jo kahdesti Etiopiassa Suomen Lähetysseuran hankkeessa vammaisten lasten parissa, missä hän on saanut hyödyntää omaa ammattiosaamistaan.
Kankaanpääläinen fysioterapeutti Sisko Toppinen löysi eläkkeelle jäätyään mielekästä tekemistä vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Hän on ollut jo kahdesti Etiopiassa Suomen Lähetysseuran hankkeessa vammaisten lasten parissa, missä hän on saanut hyödyntää omaa ammattiosaamistaan. Habtamu on riemuissaan tekemästään kuperkeikasta. Kuva Leila Pentikäinen