Koko luentosali oli hiljaa, kun yliopistolehtori tuijotti Tigist Alemayehua.
”Etkö sinä osaa lukea, vai etkö osaa kirjoittaa?” lehtori kysyi nuorelta naiselta, jonka käytös oli kiinnittänyt huomiota.
”Osaan, mutta olen kuuro,” Tigist vastasi ja hymyili.
Lehtori vihastui ja käski Tigistin poistumaan luennolta. 16-vuotiaana kuulonsa menettänyt Tigist luki käskyn opettajan huulilta ja lähti järkyttyneenä salista. Hän käveli yliopiston kahvilaan, tilasi kahvin ja yritti rauhoittua, vaikka mieli teki itkeä.
Näin oli käynyt aiemminkin. Koska Tigist kuuroutui vasta teini-iässä, hän puhuu, ja juuri se hämmentää monia. Ihmiset luulevat, että Tigist pelleilee heidän kanssaan.
”En kuule omaa ääntäni, joten en tiedä millaisella voimakkuudella puhun, mutta puhun joka tapauksessa. Emme kuuroina kuuntele korvillamme vaan silmillämme. Kommunikoimme käsillä, kehonkielellä ja ilmeillä. Jotkut meistä puhuvat, toiset kirjoittavat”, Tigist selittää.
Opiskelukaverit vakuuttivat luennon jälkeen lehtorille, että Tigist on todella kuuro. Myöhemmin lehtori pyysi anteeksi ja esitteli Tigistin koko yliopiston henkilökunnalle. Hän oli koko Addis Abeban Unity yliopiston historian ensimmäinen kuuro opiskelija.
Valmistuttuaan kirjanpitäjäksi Tigist sai aluksi vain palkattomia vapaaehtoistöitä. Kun palkkaa vihdoin ryhdyttiin maksamaan, se oli kuulevia kollegoita pienempi.
Tigistin tarina on osoitus siitä, miten vammaisten oikeudet eivät toteudu itsestään. Ne neuvotellaan joka tilanteessa uudestaan. Esimerkiksi kuurojen ajo-oikeus oli 45 vuoden työn tulos ja toteutui vasta vuonna 2020, kun Tigist toimi Etiopian kuurojen järjestön edustajana.
Nyt kandidaatin tutkinnon etiopian viittomakielessä ja maisterin tutkinnon erityisopetuksessa suorittanut Tigist työskentelee Lähetysseuran vammaisasiantuntijana Etiopian maatiimissä. Hän kertoi tarinansa vammaisinkluusiokoulutuksessa, joka järjestettiin Addis Abebassa lokakuussa 2025 kaikille Lähetysseuran Etiopian kumppaneille.
Vammaisten oikeudet eivät toteudu ilman vastuunottoa
“Työskentelemme ’ei mitään ilman meistä ilman meitä’ -periaatteen mukaisesti”, Lähetysseuran Etiopian maajohtaja Anna Suoheimo kiteyttää vammaisinkluusiotyöpajan aluksi.
”Jos työskentelemme naisten oikeuksien parissa, naiset ovat työn keskiössä. Jos työskentelemme vammaisten ihmisten oikeuksien parissa, he toimivat itse kouluttajina ja työn johtajina”.
Työpajan kouluttaja, asianajaja, sosiaalityöntekijä ja vammaisten oikeuksiin erikoistunut ihmisoikeusasiantuntija Rigbe Gebrehawaria nyökkäilee. Hän on työskennellyt komissaarina Etiopian ihmisoikeuskomissiossa, Yhdysvaltain suurlähetystössä Addis Abebassa sekä paikallisessa kansalaisjärjestössä nimeltä Ethiopian Center for Disability and Development (ECDD). Hän puhuu myös kokemusasiantuntijana sillä hän käyttää kainalosauvaa ja jalkatukea fyysisen vamman vuoksi.
“Jos saisin muuttaa yhden asian Etiopian yhteiskunnasta, se olisi tilivelvollisuus. Lait on pantava täytäntöön, ja julkiset toimijat on saatava vastuuseen vammaisten oikeuksien laiminlyönnistä”, Rigbe painottaa.
Etiopiassa on arviolta 20 miljoonaa vammaista ihmistä. Tilastointia vaikeuttaa se, että monet perheet piilottavat vammaiset perheenjäsenet yhteisön pilkan pelossa.
Asenneongelma vammaisia ihmisiä kohtaan on maailmanlaajuinen, ei vain Etiopian ongelma. Vammaisten oikeuksia säätelevät lait ja linjaukset jäävät usein puheen tasolle. Rakennusmääräykset velvoittavat saavutettavuuteen, mutta todellisuudessa rampit ovat liian jyrkkiä, hissejä ei asenneta, ja kirjoitetun tiedon saavutettavuus unohtuu. Kun esteitä ei tunnisteta eikä niistä kanneta vastuuta, arki muuttuu eriarvoiseksi.
Koulutuksen aikana oivallan itse, miten outoa on puhua vammaisista yhtenä joukkona. Esimerkiksi sokeiden, kuurojen ja liikuntarajoitteisten haasteet ovat kuin yö ja päivä. Vammaisten ihmisten yleistäminen yhdeksi joukoksi johtaa siihen, että vain tietyn tyyppiseen vammaan saadaan tukea. Yksi haaste on kuitenkin suurimmalle osalle vammaisista sama: syvään juurtunut kielteinen asenneilmapiiri.
Pelkkä osallistaminen ilman asianmukaista tukea on pahinta syrjintää
Vammaisiin ihmisiin kohdistuvissa asenteissa korostuu usein säälin ja hyväntekeväisyyden teemat. Rigbe kuvailee, miten Etiopiassa kirkkoon tuleva vammainen ihminen saa välittömästi osakseen parantumiseen viittaavia esirukouksia, jotkut yrittävät antaa myös rahaa:
”Vammaiset ihmiset tulevat kirkkoon kuuntelemaan Jumalan sanaa ja osallistumaan seurakunnan toimintaan siinä missä kaikki muutkin. Ei kerjäämään tai hakemaan muiden myötätuntoa”.
Vammaisten henkilöiden oletetaan Rigbe mukaan usein automaattisesti kuuluvan yhteen tai useampaan seuraavista kategorioista: kykenemätön, urhea, traaginen, hyväntekeväisyyden kohde tai hymyilevä vammasta huolimatta.
Nämä oletukset ovat vahingollisia ja loukkaavia. Vammaiset ihmiset eivät ole yksi homogeeninen ryhmä. He ovat naisia ja miehiä, lapsia ja vanhuksia, kaupunkilaisia ja maaseudun asukkaita, ihmisiä, joiden tarpeet ja unelmat ovat erilaisia. Ennen kuin tutustut ihmiseen paremmin, et voi tietää millainen hän on.
Eräs koulutukseen osallistujista toteaa, että pelkkä osallistaminen ilman asianmukaista tukea on pahinta syrjintää. Hän kertoo esimerkin tilanteesta, jossa pyörätuolilla liikkuva kutsutaan kokoukseen, mutta kokoustilat tai esimerkiksi wc-tilat eivät ole saavutettavia pyörätuolilla. Kaikki lähtee asennemuutoksesta, vai lähteekö?
”Onko meillä aikaa odottaa, että asenteet muuttuvat?” Rigbe kysyy. ”Ei. Institutionaalisia, fyysisiä ja viestinnällisiä esteitä on purettava samanaikaisesti. Jos odotamme ensin asennemuutosta, joudumme odottamaan liian kauan”.
Lähetysseura on palkittu moneen otteeseen pitkäjänteisestä työstään vammaisten ihmisten oikeuksien edistämisessä. Etiopiassa toteutettu kuurojen koulutusta tukeva ohjelma palkittiin vuonna 2020 Zero Project -palkinnolla. Vuonna 2019 Lähetysseura sai Suomessa Vammaiset ja kehitys -palkinnon, ja vuonna 2018 Lähetysseuran projektikoordinaattori Mekonnen Mulat palkittiin Etiopiassa Bego Sew -palkinnolla humanitaarisesta työstään kuurojen hyväksi.
Teksti ja kuvat: Linda Juntunen, itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntija
