Kun Jukka Helle astui thaimaalaiseen jumalanpalvelukseen, ensimmäinen ajatus oli, että ”eihän sen näin kuulu mennä”. Aasiassa elämisen ja työskentelyn kautta hän kuitenkin oivalsi, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla kristitty. Päinvastoin: ollakseen merkityksellistä, teologian tulee aina kytkeytyä paikalliseen elinympäristöön.
”Heräsi kiinnostus oppia ja ymmärtää, miten paikalliset sanottavat ja ilmaisevat uskoa. Tästä avautui todella mielenkiintoinen ura, joka vei mukanaan”, Helle kertoo.
Opetuksessaan Helle on pyrkinyt rohkaisemaan opiskelijoitaan tekemään autenttista, omannäköistä teologiaa. Hän on myös kehottanut opiskelijoita olemaan ylpeitä kristinuskon historiallisista juurista Aasiassa.
”Kristinusko mielletään herkästi länsimaalaiseksi uskonnoksi, mutta eri puolilla Aasiaa on ollut kristillistä elämää paljon kauemmin kuin vaikkapa meillä Suomessa. Esimerkiksi Intiassa kristillinen kirkko syntyi viimeistään 300-luvulla ja Kiinassa 500-luvulla”, Helle sanoo.
Hän myös huomauttaa, että vaikka ennen Eurooppaa onkin pidetty kristinuskon linnakkeena, sen painopiste on siirtynyt pois läntisestä maailmasta.
”Tilanteen olisi syytä heijastua siihen, millaisesta teologisesta ajattelusta olemme kiinnostuneita. Kirkko on globaali, ja löytöjä voi tehdä joka puolelta maailmaa.”
”Eri puolilla Aasiaa on ollut kristillistä elämää paljon kauemmin kuin vaikkapa meillä Suomessa”
Miksi länsimaiden ulkopuolelta tuleva teologia sitten jää edelleen vähälle huomiolle? Helteen mukaan asialle on ainakin kaksi luonnollista selitystä. Ensinnäkin on täysin inhimillistä, ettei ihminen jaksa olla kiinnostunut kaikesta mitä tapahtuu etäällä omasta elinympäristöstä.
Toisena tekijänä on markkinatalous. Länsimaiset kustantamot ovat myyntitulojen valossa arkoja ottamaan valtavirrasta poikkeavaa tuotantoa. Syntyy dilemma: miten kiinnostua jostakin, mitä ei ole edes tarjolla?
Helteellä on markkinavoimista markkinavoimista myös omakohtaista kokemusta, kun hän muutama vuosi taaksepäin valmisteli kollegoidensa kanssa käsikirjoitusta eri mantereiden kontekstuaalisista teologioista. Hankkeelle ei kuitenkaan löytynyt kustantajaa. Tällä hetkellä hänellä on työn alla teos, joka esittelee aasialaisten kristittyjen tarinoita. Suomen Lähetysseuran kustantama kirja ilmestyy syksyllä 2024.
”Pienissä ja vaatimattomissakin kirkoissa tehdään merkittävää teologiaa, joka ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi. Haluan nostaa kristittyjen ystäviemme ajattelua, jota he tuottavat usein vaikeissa olosuhteissa”, Helle sanoo.
Kolme aasialaisen teologian teosta, jotka ovat puhutelleet Jukka Hellettä
Kosuke Koyama: Waterbuffalo Theory
”Japanilainen Kosuke Koyama toimi lähetystyöntekijänä Thaimaan maaseudulla 1960-luvulla. Siellä ollessaan hän oivalsi, että teologiassa tuli ottaa käyttöön sanoja, jotka paikalliset ihmiset ymmärtävät. Tällaisiksi Koyama mainitsee esimerkiksi vuotavat katot, kukkotappelut ja riisinviljely. Syntyi ”vesipuhveliteologia”, joka on rinnastettavissa ajatukseen kontekstuaalisesta teologiasta: merkitykset syntyvät tutuista kielikuvista ja ilmaisuista. Teos on yksi aasialaisen teologian klassikoista, joka on käännetty useille kielille.
Koyama on pohtinut kirjoituksissaan myös sitä, miten aasialainen ajattelu istuu länsimaiseen traditioon. Miten hän voisi esimerkiksi sovittaa oman japanilaisen kulttuurinsa keskeisen symbolin Fujivuoren yhteen raamatullisen tradition Siinain vuoren ja Golgatan kanssa?
Keskeinen kysymys on yhteensovittamisessa. Miten olla aidosti kristitty luopumatta omasta kulttuurisista perinteistään. Mielestäni ajatus kuvastaa hyvin prosessia, joka aasialaisessa teologiassa piirtyy: ei tarvitse länsimaalaistua, vaan on lupa ja ylpeyskin olla aasialainen ja silti kristitty.”
Michael Amaladoss: The Asian Jesus
”Intialainen Amaldoss pohtii teoksessaan, voisiko Jeesusta kuvata vahvojen aasialaisten uskonnollisten ja kielellisten symbolien kautta. Aasiassa arvostetaan viisausperinnettä. Voisiko Jeesus siis olla viisauden opettaja? Amaldoss käyttää esimerkiksi käsitettä bodhisattva, joka merkitsee buddhalaisuudessa valaistunutta, pyhää henkilöä. Entä voisiko Jeesusta kuvata hindulaisuudesta tuttuna guruna? Tai avatarina, eli Jumalan ilmentymänä?
Mielenkiintoinen teos heijastaa selvästi, miten aasialaisessa teologiassa on ollut tarve miettiä, voisiko Jeesuksen nähdä ja tulkita toisin. Esimerkeillään Amaldoss pyrkii rakentamaan kulttuurien välistä siltaa. Miten Jeesusta voisi esittää aasialaisittain paitsi symbolisesti kielen tasolla, myös taiteessa? Länsimaissa on rakentunut tiedostamattakin tietyntyyppinen Jeesuskuva, jota kuvataide on vahvistanut. Mutta katsoessa toisesta viitekehyksestä käsin, voi oppia tuntemaan Jeesusta paremmin.”
Dr. Van Kung: Dawchhau Theology – Towards a life-based theology
”Lähetysseuran myanmarilaisen kumppanin Marakirkon teologisen seminaarin rehtorin teos on eräänlainen pienehkö vapautuksen teologia, jonka mukaan yhtäläinen ihmisarvo on Jumalan tahto. Dawchhau tarkoittaa pientä kelloa, jonka ääni on hiljainen ja vaatimaton.
Sillä viitataan yhteiskuntajärjestelmän alimmalla portaalla oleviin ihmisiin. Heitä on paljon Marakirkossa, ja myös Van Kung itse tulee vaatimattomasta taustasta. Teos haluaa muistuttaa syrjivistä rakenteista ja voimaannuttaa syrjittyjä, jotta heidän äänensä nousisi paremmin kuuluviin.
Myanmar on yksi maailman tämän hetken kipupisteitä, jossa eletään sotilasvallankaappauksen alaisuudessa. Tunnen Van Kungin henkilökohtaisesti, ja hän kertoi taannoin pohtineensa, voiko kristitty osallistua aseelliseen vastarintaan diktatuuria vastaan. Kysymys ei ole niinkään akateeminen, vaan ennen kaikkea käytännöllinen ja akuutti. Ukrainan sodan myötä tämä vaikea kysymys on tullut lähemmäksi myös länsimaita.”
Teksti ja kuvat: Anna Peltonen
