Artikkeli tarkastelee kiinnostavasti globalisaation eriarvoistavia rakenteita. Samalla se tuotti tarpeetonta vastakkainasettelua avuttomana ja passiivisena kuvattujen etelän köyhien maiden ja pohjoisen rikkaiden maiden välillä.
Ilmastokriisin välttämiseksi tarvitaan laajoja rakenteellisia murroksia eri puolilla maapalloa. Näiden muutosten toteutumisen kannalta on ongelmallista, jos uusiutuvan energian edistäminen tulkitaan vain yhtenä mekanisimina, jolla saastuttavaa tuotantoa lisätään kehittyvissä maissa
Uusiutuva energian arviointi yhtenä kokonaisuutena ei ole mielekästä, koska sitä voidaan tuottaa monin tekniikoin eri mittakaavoissa. Siksi sen edistämisessä on mahdollista erottaa jyvät akanoista.
Matalan käyttökynnyksen aurinkopaneelit ovat tukeneet kehittyvien maiden ihmisiä ruokaturvan kehittämisessä. Lantabiokaasu on osoittautunut monelle kestäväksi tavaksi tuottaa energiaa ja luomulannoitteita.
Lisäksi useilla alueilla globaalissa etelässä on käynnissä laajoja siirtymiä kohti uusiutuvia energiaratkaisuja. Se tulee edistämään kaivos- ja uusiutuvan energiateollisuuden siirtymistä fossiilisista polttoaineista kohti kestävämpiä ratkaisuja.
Kaikille reilun siirtymän mahdollistamiseksi on tärkeää tukea niitä kansainvälisiä mekanismeja ja foorumeita, joilla edistetään yritystoiminnan ihmisoikeus- ja ympäristövastuuta, mineraalien tehokkaampaa kierrätystä ja materiaalisen kulutuksen vähentämistä.
Gills ja Dunlap kritisoivat artikkelin mukaan myös kehittyviin maihin kohdistuvia luonnonsuojeluhankkeita. On totta, että luonnonsuojelun historiaan globaalissa etelässä liittyy syrjintää ja paikallisten tarpeiden ohittamista.
On myös totta, että monilla alueilla, kuten itäisessä Afrikassa, metsäkato ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen jatkuvat nopeina. Ongelmat eivät poistu ilman ratkaisujen löytymistä, koska sekä ilmastonmuutos että väestön nopea kasvu lisäävät ympäristöpainetta.
Siksi tarve ympäristönsuojelun ja luontoresurssien vastuullisen käytön kehittämiseen kumpuaa myös paikallisyhteisöjen omista lähtökohdista.
Vastakkainasettelun sijaan on syytä kiinnittää huomiota luonnonsuojelun paikalliseen omistajuuteen, kestävien elinkeinojen synnyttämiseen ja tasa-arvoisten maaoikeuksien edistämiseen. Näin suojelulla voi olla vahva paikallinen hyväksyntä.
Väitämme, että sosiaalisen oikeudenmukaisuus ja YK:n kestävän kehityksen ohjelman edistäminen eivät ole toisiaan poissulkevia prosesseja vaan paikalliset lähtökohdat huomioon otettaessa toisiaan tukevia.
Blogin kirjoittajat:
Niko Humalisto, filosofian tohtori
Vaikuttamistyön johtava asiantuntija
Suomen Lähetysseura
Lauri Hooli, filosofian tohtori
Kehitysmaantieteen yliopistonlehtori
Turun Yliopisto
