Ihmissuhteet ovat viime vuonna eläkkeelle jääneen Georgette Boullatan muistoissa päällimmäisenä. Hän tapasi vuosikymmenten aikana ihmisiä, joita hän alkoi pitää perheenään. Monesti Boullata toivoi, ettei ihmisten olisi tarvinnut lähteä pois työkomennuksen päätyttyä. Jäähyväisten jättäminen oli Boullatalle vaikeaa.
”Ihmiset, joiden kanssa meistä tuli läheisiä ystäviä ja perhettä ja joiden kanssa loimme yhteisiä muistoja, lähtivät palveltuaan muutaman vuoden. Se oli raskasta. Siitä huolimatta monien kanssa suhteemme on jatkunut tähän päivään asti – sosiaalisen median ansiosta”, Boullata kertoo.
”Eronhetkien välissä meillä oli monien ihmisten kanssa ihania ja lämpimiä aikoja, jolloin välillemme muodostui vahva side.”
Oliivinkorjuuta ja arabialaista kahvia
Joulunaika oli toimintakeskuksessa aina erityinen, Georgette Boullata muistelee. Monet paikalliset ja suomalaiset kollegat perheineen kokoontuivat lounaalle tai illalliselle. Joskus myös muiden kirkkojen jäsenet tai muut yhteistyökumppanit liittyivät mukaan juhlaan. Osallistujat vaihtoivat lahjoja ja nauttivat joululauluista.
Lokakuussa puolestaan kaikki olivat innoissaan oliivien sadonkorjuukaudesta.
”Vaihdoimme toimistovaatteet rennompiin ja mukavampiin asuihin. Elimme hetkessä ja nautimme sadonkorjuukauden perinteistä. Nauroimme paljon yhdessä. Kun saimme työt valmiiksi, istuimme maassa ja söimme herkullista ruokaa. Se on oliivinkorjuun henki: työskennellään kovasti ja pidetään hauskaa.”
Toinen unohtumaton hetki, jota toimintakeskuksella ei koskaan jätetty
väliin, oli kello kymmenen kahviperinne. Joka aamu samaan aikaan työntekijät keittivät arabialaista kahvia, ottivat keksejä sen seuraksi ja keskustelivat yhdessä niin työstä kuin vapaa-ajasta.
”Integroimme tämän perinteen osaksi työtämme siten, että suunnittelimme tapaamiset vierailijoiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa kello kymmeneksi ja kutsuimme heidät kahville. ’Tule kello 10:n kahviaikaan!’, kutsuimme vieraita ja jatkoimme sitten kahvin jälkeen virallisella osuudella”, Boullata selittää.
Hän muistelee lämmöllä myös hetkiä, joita keskuksen työntekijät kokivat yhteisillä matkoilla.
”Matkat toivat meitä lähemmäksi toisiamme ja vahvistivat yhteishenkeämme, mikä heijastui positiivisesti meidän ja koko keskuksen työhön.”
Suomalaisten työntekijöiden määrä on vähentynyt
Lähetysseuran ensimmäiset työntekijät saapuivat Jerusalemiin elokuussa 1924, joten työ juutalaisten ja palestiinalaisten parissa täyttää kuluvana vuonna 100 vuotta. Vuonna 1955 Lähetysseura osti Jerusalemista lastenkodilleen oman talon, joka nykyisin tunnetaan Felm-keskuksena.
Työ Pyhällä maalla on vuosikymmenten kuluessa mukautunut vastaamaan kunkin ajan haasteisiin. Työn punaisena lankana on kuitenkin säilynyt lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia.
Aluksi työtä hoitivat pääosin Suomesta lähetetyt työntekijät, mutta nykyisin työ tapahtuu paljolti tukemalla paikallisia yhteistyökumppaneita.
”Tämä on järkevää, koska paikallisilla on sellaista osaamista ja kontekstin tuntemusta, jota meillä suomalaisilla ei ole. Kuljemme heidän rinnallaan ja mahdollistamme heidän työtään”, pohtii Felm-keskuksen johtaja Tarmo Heikkilä.
Georgette Boullata aloitti työnsä keskuksessa syksyllä 1980. Hän muistelee, että alkuaikoina keskuksella oli parikymmentä suomalaista työntekijää. Myöhemmin työntekijöiden määrä väheni, mutta lukuisat vapaaehtoistyöntekijät toivat eloa keskukselle.
Boullata nautti keskuksen vilkkaudesta ja hengellisestä ilmapiiristä. Erityisesti ensimmäisinä vuosikymmeninä päivittäiseen rutiiniin kuuluivat koko talon yhteiset rukoukset ja virret.
”Me kaikki elimme yksinkertaisempaa elämää. Järjestimme monia aktiviteetteja opiskelijoille, nuorille ja kaikenikäisille. Ihmiset olivat silloin tyytyväisiä vähäänkin. Meillä oli hyvin välittävä ilmapiiri.”
Keskuksen työntekijät asuivat ja matkustelivat Haifassa, Tel Avivissa ja Länsirannalla.
”Sairaanhoitajat vierailivat Nabluksessa, ja toiset kävivät poikakodissa Beit Jalassa tai vanhainkodissa Ramallahissa”, Boullata muistelee.
Haastattelun lopuksi hän haluaa vielä lähettää terveisiä: ”Toivotan kestävyyttä, kasvua, vaurautta ja siunausta Lähetysseuran työlle ja Felm-keskukselle!”
Teksti Amani Saba ja Heli Vuohelainen
Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetit saapuivat Jerusalemiin elokuussa 1924, joten työ juutalaisten ja palestiinalaisten parissa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Lähetysseuran toiminta Pyhällä maalla on vuosikymmenten kuluessa aina pyrkinyt vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin, mutta sen punaisena lankana on säilynyt lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia. Yksi merkittävistä etapeista oli vuosi 1955, jolloin Lähetysseura osti Jerusalemista lastenkodilleen oman talon – talon, joka nykyisin tunnetaan nimellä Felm-keskus. Lähetysseura tarjoaa keskuksessa turvallisen kohtaamispaikan erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Yhdessä useiden israelilaisten ja palestiinalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa Lähetysseuran tavoitteena on vahvistaa alueella rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Tutustu Lähetysseuran työhön Israelissa ja Palestiinassa.
