”Kun unelmat tulevat paikallisilta ihmisiltä, sitoutuminen on parempaa ja yhdessä tehty työ jää elämään”, sanovat Viron-työtä lopettelevat Lähetysseuran työntekijät Pia ja Tero Ruotsala. – Meidän on nyt aika pakata laukkumme.
Jordaniasta Pohjanmaan kautta Viroon
– Kun Lähetysseura tarjosi meille työtä Virossa, luulin sen olevan vitsi. En ollut ajatellut, että siellä tarvittaisiin lähetystyötä, Pia Ruotsala kertoo.
Pia ja Tero Ruotsala olivat olleet pari vuotta Suomessa palattuaan kahden pienen tyttärensä kanssa vuonna 2007 Lähi-idästä. He olivat olleet neljä vuotta Jordanian luterilaisen seurakunnan lapsi-, nuoriso- ja perhetyössä.
– Se oli keskuksen käynnistämistä, psykososiaalista perhetyötä, musiikkityötä ja kirkon ulkopuolelle suuntautuvia diakonisia avustusprojekteja, rinnalla kulkemista, Pia kertoo
Tero, fysioterapeutti, kävi myös kuurojen koululla Saltissa ja Ammanin lähellä olevalla pakolaisleirillä kuntouttamassa kehitysvammaisia lapsia.
Kotimaahan palattuaan Pia toimi nuorisotyön ohjaajana Kauhavan seurakunnassa ja Tero Lähetysseuran Lapuan hiippakuntatiimissä seurakuntavierailuja tehden.
Erilaisuuden kokemus yllätti
Muutto Suomenlahden eteläpuolelle ei etukäteen tuntunut suurelta muutokselta. Ruotsalat huomasivat olevansa väärässä.
Virossa ihmiset kyllä näyttävät ja kuulostavat samankaltaisilta kuin suomalaiset. Myös monet traditiot, juhlapäivät ja kirkossa virret ovat samoja kuin meillä.
– Pinnan alla ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin me, historiastaan johtuen. Tämä näkyy arvomaailmassa, Pia toteaa. Työkulttuuri on erilainen, tehokkaampi, koska virolaiset joutuvat pienestä palkasta johtuen työskentelemään monessa paikassa yhtaikaa.
Vaikeista asioista vaietaan
– Yhdessä ajattelemista, ääneen sanoittamista, itseohjautuvuutta ja demokraattista päätöksentekoa on vähemmän. Vaikeista asioista vaietaan tai pyritään etsimään syyllisiä. – Tärkeää on se, miltä asiat näyttävät. Ihmisen arvo mitataan tuloksilla ja tuotteliaisuudella. Heikot jäävät menestyjien jalkoihin ja kovat arvot jylläävät. ihmisten keskinäinen luottamus on heikkoa.
Toisaalta Virossa ihastutti uudelleen itsenäistyneen maan dynaamisuus ja kekseliäisyys sekä virallisten asioiden hoitaminen internetissä helposti. Ruotsalat ihailevat myös virolaisten periksiantamattomuutta ja keskieurooppalaista kulttuurin arvostusta, jonka lapsetkin perivät.
Ateismi on juurtunut syvälle
Suurimpia sokkeja oli virolaisten suhtautuminen uskontoon. Pia ja Tero olivat Lähi-idässä tottuneet siihen, että uskonto läpäisee koko elämän ja yhteiskunnan. Kotona Pohjanmaalla taas elää vakaa kristillinen perinne. Viron kansaa oli kasvatettu ateisteiksi koko 70-vuotisen Neuvostoliiton miehityksen ajan.
– Virossa pitää olla aina valmis perustelemaan, miksi Jumalaan uskominen ei ole mielisairauden oire. Pitää myös sietää leimaamista, mitätöintiä ja naurunalaisena olemista, Pia kertoo.
– Kerran kun kotiimme murtauduttiin ja poliisi tuli tekemään rikosilmoitusta, hän alkoi nauraa ääneen kuultuaan, että työskentelemme kirkossa.
– Virossa ei ole uskontojen opetusta, eikä ihmisillä ole uskonnonlukutaitoa. Uskontojen halveksunta on siirtynyt polvesta polveen.
Erilaisuuden kohtaamiseen Ruotsaloita johdatti ensimmäinen esimies, lääninrovasti Jaan Tammsalu. – Hänellä oli kärsivällisyyttä ja kykyä selittää auki virolaista työkulttuuria, kirkon toimintatapoja ja yhdessä ihmetellä erilaisuutta.
Tuomasmessu Tallinnaan ja Tartoon
Ensimmäinen tehtävä oli käynnistää Tuomasmessu. Pia johti hanketta, alkoi kouluttaa vapaaehtoisia ja kirkon työntekijöitä kohtaamaan epäilijöitä ja etsijöitä, suunnitella rakennetta messutoiminnalle.
Tero vastasi messumusiikista ja muusikoiden värväämisestä. Yhdessä he loivat Tuomasliturgian ja pitivät sävellyskilpailun, jonka lauluista koottiin Tuomaslaulukirja.
Pia värväsi mukaan aikuisrippikoululaisia ja vapaaehtoisia kirkon ulkopuolelta ja auttoi Viron kirkkoa yhteyteen Helsingin ja Tampereen tuomaiden kanssa. Tallinnaan ja Tarttoon syntyi tuomasmessuyhteisö ja paikallisten vastuunkantajien joukko. Näissä kaupungeissa pidetään yhä Tuomasmessuja, ja Tallinnan yhteisö jakaa hengellistä virvoitusta myös korona-aikana.
Seurakunnissa pitäydytään perinteessä
Tero alkoi kehittää messumusiikkia Viron kirkon lähetyskeskuksen työyhteydessä.
– Ajatuksena oli viedä Tuomasmessu-ideaa laajemmin seurakuntiin, Tero kertoo. Viron kirkon musiikki on hyvin virsi- ja kuorolaulu-pohjaista. Nopeasti huomasimme, että muutosta ei haluttu. Kirkkomuusikot eivät innostuneet uudesta, ja papit ja seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä klo 10 jumalanpalvelukseen.
Kuorojen ohjelmistoon tuli paljon uutta
Tero keskittyi nuorisomusiikin kehittämiseen ja alkoi tehdä yhteistyötä Reinaru vennad -yhtyeen (Reinarun veljekset) kanssa. Alkoi myös yhteistyö Lambertus-kuoron kanssa. Sen tuloksena syntyi Pekka Simojoen Ylistys-levyn vironkielinen versio Ülistus (2014) ja Solina-lastenlevyn vironkielinen versio Taevaisa peopesal (2018).
– Pidimme konsertteja ja julkaisimme levyjen kappaleista nuottiversiot, Tero kertoo. Lukuisat kuorot ja lauluryhmät ovat ottaneet kappaleita ohjelmistoihinsa. Näin laulut ovat alkaneet elää omaa elämäänsä rikastuttaen kirkon musiikillista perinnettä.
Tero on osallistunut kirkon nuoriso- ja musiikkitapahtumien, konserttien ja nuorteniltojen toteutuksiin. – On ollut ilo nähdä nuorten raamattukurssin ja nuoriso-ohjaajaseminaarin alkaminen ja seurakuntien nuorisotyön nopea kasvu ja monipuolistuminen.
Nuorisotyötä Virossa tekee myös Lähetysseuran työntekijä, diakoni Titta Hämäläinen. Hän on vastannut nuorten lähetys- ja raamattukoulutuksesta sekä toiminut Viron kirkon Lapsi- ja nuorisotyön yhdistyksen asiantuntijana.
Perhetyö vastaa moneen tarpeeseen
Pialle avautui arkkipiispa Andres Põderin visiosta nouseva työsarka kirkon perheneuvonnan ja perhetyön käynnistämisessä. Nuorisotyönohjaajaksi ensin valmistunut on nyt myös pappi. Pia on hankkinut myös monipuolisen trauma- ja perheterapiapätevyyden.
– Viron kirkolla oli tarve löytää tie lähemmäs perheitä ja tulla yhteiskunnassa myönteisellä tavalla näkyväksi, perheet tarvitsivat apua, ja valtiolla oli tarve saada tukipalveluita perheväkivaltaan, heikkoon vanhemmuuteen ja lasten ongelmiin, Pia kertoo kolmen tarpeen leikkauspisteestä.
– Kaikki alkoi rukouksesta. Sitten löysin tiimin ja tilat, sain starttirahaa ja yhteistyökumppanin sosiaaliministeriöstä. Tuli medianäkyvyyttä, ja pian jo kuntien kautta valtavasti asiakkaita lastensuojelun lähetteellä.
Ennakkoluulot alkavat murentua
Perheneuvonnasta tuli yksi kirkon kärkihankkeista luterilaisten koulujen ohella. – Kirkolla ja työllämme on ollut tärkeä rooli myös ennakkoluulojen murtamisessa ja positiivisen kuvan luomisessa kirkosta ja kristinuskosta, Pia iloitsee.
Kirkko on päässyt tasa-arvoisena kumppanina ministeriöiden työryhmien ja kuntien kanssa kehittämään yhteiskuntaa lapsiystävällisemmäksi ja turvallisemmaksi.
– Tämä on aiheuttanut myös vastustusta ja mediassa hyökkäyksiä kirkkoa vastaan. Työtä on vaikeuttanut myös heikko hallinto ja joidenkin paikallisten työntekijöiden epäluotettavuus.
– Minun johdollani on nyt käynnistetty kirkollisen perhetyön ja perheneuvonnan säätiö, jonka kehittämistä jatkaa Viron kirkko, Pia kertoo.
– Olen luonut kirkolliskokouksen vahvistaman perhetyön rakenteen ja solminut paikalliset kumppanuudet, joihin kuuluvat kuntien ostopalvelusopimukset ja yhteistyömahdollisuudet ministeriöiden kanssa. Yhteistyössä kirkon koulutusinstituutin kanssa olen kouluttanut sata kirkon perheneuvojaa ja satoja toimijoita kirkolliseen perhetyöhön.
Perhekeskukset nyt virolaisten vastuulla
Kirkko pystyy tukemaan perheneuvonnassa jo yli tuhatta perhettä vuodessa ja kohtaamaan moninkertaisen määrän seurakuntatyössä ja ennaltaehkäisevässä diakoniatyössä.
– Vastuu on nyt virolaisilla. Lähetysseuraa enää tarvita, sillä kirkolla on suorat yhteydet muun muassa Suomen kirkon perheneuvontaan, Pia toteaa.
Iloa Pialle on tuottanut hänen uusi kirjansa Kohti kokonaista ihmisyyttä. Siinä hän kertoo Viron kirkon perhetyön syntyvaiheista ja omasta kasvustaan ihmisenä.
Nuorisotyössä on innostavat näkymät
Tero on päättämässä työkauttaan tyytyväisin mielin. Nuorisotyössä on herätyksen tuulia. Nuoret rukoilevat innokkaasti ja ottavat vastuuta kotiseurakuntiensa nuorisotyöstä. Uusia 13-18 vuotiaita nuoriso-ohjaajia tulee koulutuksiin.
– Työssäni on alkanut näkyä oman roolini pienentyminen. Paikalliset ovat ottaneet johtajuutta ja vastuuta. Työstä on muotoutunut paikallisen näköistä. Tero huomauttaa, että Lähetyskeskuksen johtajalla Leevi Reinarulla on ollut tärkeä rooli kaikessa seurakuntien kanssa tehdyssä yhteistyössä.
– Johtoajatuksenani on aina ollut se, että kirkon unelma on minun unelmani. Kun haaveet ja unelmat tulevat paikallisilta ihmisiltä, silloin sitoutuminen on parempaa ja yhdessä tehdystä työstä jää elämään jotain tulevaisuudessa.
– Meidän on nyt aika pakata laukkumme. Nuorisotyö ja nuorten musiikkityö jäävät hyviin paikallisten käsiin.
Johdatukseen luottaen on hyvä jatkaa
Miltä tulevaisuus näyttää? Ruotsaloiden työkaudesta on tämän lehden ilmestyessä jäljellä pari kuukautta.
– Jätämme jatkon luottamuksessa Jumalan käsiin. Olemme saaneet kulkea johdatuksessa ja aina on käynyt hyvin.
– Perheemme on nyt uuden edessä, kun Viola valmistuu IB-lukiosta ja Vilja siirtyy lukioon. Varmaa on vain epävarma, ja se kuuluu lähetystyöntekijän työnkuvaan.
– Kiitämme työmme tukijoita, uskollisia taustajoukkoja. Jumala siunatkoon jokaista, joka on antanut Viron-työhön panoksensa. On huikean hienoa olla pieni osa yhteistä missiota ja kiitollisuudella ihmetellä, miten jokainen voi olla lähetystyöntekijänä omalla paikallaan!”
Pia Ruotsalalta on ilmestynyt Suomen Lähetysseuran kustantamana:
Arabiäitien matkassa (2006) Tallinnan tuomaat (2012) Kohti kokonaista ihmisyyttä – Kirkon perheneuvonnan synty Virossa (2020)
(Teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Miksi Lähetysseura lopettaa työn Virossa?
Pia ja Tero Ruotsala kiteyttävät asiaa näin:
Lähetysseura keskittää voimavaroja sinne, missä kristittyjen määrä on suhteellisesti kaikkein pienin ja missä on eniten köyhyyttä ja syrjäytettyjä ihmisiä.
Viro on esimerkki onnistuneesta lähetystyöstä. Suurten panostusten myötä kumppani on kasvanut omavaraiseksi ja tasavertaiseksi kumppaniksi, jonka kehitys riippuu kirkon sisäisistä tekijöistä.
Muun muassa Lähetysseuran tuen ja koulutuksen johdosta Viron kirkon taloudelliset voimavarat ja hallinnollinen osaaminen on noussut sille tasolle, että kumppani tulee toimeen ilman Lähetysseuran tukea. Sehän on koko lähetystyön lopullinen päämäärä.
Hanketuki on loppumassa, mutta kumppanuussopimus on solmittu vuoden 2023 loppuun asti. Tästä eteenpäin jatketaan kumppaneina ja voidaan tehdä yhteistyötä esimerkiksi Luterilaisessa maailmanliitossa ja muilla kirkollisilla foorumeilla, muun muassa koulutus- ja työntekijävaihdon puitteissa.
Teksti Pirre Saario
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 4/2020
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
