Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Tsholofelon koulunkäynti oli loppua syntymätodistuksen puuttumiseen

Tsholofelo Monyatsin koulunkäyntiä haittasi syntymätodistuksen puute. Ilman sitä ei saa myöskään henkilökorttia
Tsholofelo Monyatsin koulunkäyntiä haittasi syntymätodistuksen puute. Ilman sitä ei saa myöskään henkilökorttia

Tsholofelo Monyatsi on 15-vuotias botswanalaispoika, joka käy yläasteen toista luokkaa Francistownissa, maan toisiksi suurimmassa kaupungissa. Ensi vuonna hänellä on edessään valtakunnalliset yläasteen päättökokeet. Viime vuonna näytti vielä siltä, että hänen osallistumisensa niihin hankaloituisi, sillä hänellä ei ollut syntymätodistusta.

Tsholofelo vietti lapsuutensa maaseudulla äitinsä ja isoäitinsä hoivissa, ja aloitti alakoulun normaalisti oikeassa iässä. Sitten äiti muutti Francistowniin ja pojan koulunkäynti muuttui epäsäännölliseksi, kunnes loppui kokonaan hänen ollessaan toisella luokalla.

Myöhemmin äiti otti Tsholofelon mukaansa kaupunkiin ja niin äiti kuin poika pääsivät luterilaisen kirkon Toivon paikka -ohjelman piiriin. Lähetysseura tukee ohjelmaa, johon kuuluu myös kummityö. Tsholofelo alkoi opiskella luku- ja kirjoitustaitoa kirkon lukutaitoluokassa ja samalla selviteltiin, miksi pojan koulunkäynti oli keskeytynyt. Pian hän pystyikin jatkamaan koulunkäyntiä 3. luokalta.

Vaikeuksia tuotti kuitenkin se, että Tsholofelolla ei ollut syntymätodistusta. Aiemmin kouluun pystyi rekisteröitymään klinikkakortillakin, mutta nykyään kouluun pääsy ja alakoulun päättökokeisiin osallistuminen vaatii syntymätodistuksen. Ja 16-vuotiaana kaikki botswanalaiset saavat henkilöllisyyskortin, joka vaaditaan yläkoulun päättökokeisiin ja moneen muuhunkin asiaan. Ilman syntymätodistusta ei saa henkilökorttiakaan.

Vaikea ja pitkä prosessi

Tsholofelon äidillekin syntymätodistuksen merkitys lasten koulunkäynnille ja koko tulevaisuudelle alkoi valjeta, kun sitä kerta toisensa jälkeen Toivon paikan tapaamisissa korostettiin. Vähitellen ja kirkon työntekijöiden avustuksella hän alkoi hoitaa asiaa kuntoon.

Helppoa se ei ollut. Äiti joutui palaamaan kotikylään ja hankkimaan sieltä todistajat, jotka todistivat, että Tsholofelo todellakin on hänen poikansa. Sitten hän sai kyläpäälliköltä dokumentin, jonka avulla hän lopulta viime vuonna sai pojalle syntymätodistuksen. Prosessia hidasti hänen sairastelunsa, minkä takia hänen oli välillä vaikea kulkea paikasta toiseen hankkimassa papereita ja jonottamassa virastoissa.

Äidin voimat loppuivat viimein alkuvuodesta 2016. Tsholofelo jatkaa elämäänsä nyt isosiskon hoivissa. Surun keskellä helpotusta tuo se, että paperit saatiin kuntoon ennen äidin kuolemaa, sillä monissa tapauksissa asiat mutkistuvat entisestään, kun vanhempia ei enää ole.

Nyt Tsholofelolla on syntymätodistus, ja 16 vuotta täytettyään hän voi hakea henkilöllisyystodistuksen. Koulunkäynti ja opiskelu eivät kaadu ainakaan paperien puuttumiseen. Tukena ovat myös edelleen kirkon Toivon paikka -ohjelma ja suomalaiset kummit, jotka tukevat hänen opintojaan vaikka ammattiin asti.

Teksti Marja Alastalo

……………….

Botswanan luterilaisen kirkon Toivon paikka -ohjelman (Tsholofelong) tavoitteena on auttaa Francistownissa orpoja ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria eteenpäin koulutiellä aina aikuisuuteen asti. Myös heidän vanhempansa, useimmiten yksinhuoltajaäidit tai -isoäidit, saavat tukea ohjelman kautta. Sen kautta apua saa tällä hetkellä noin 120 lasta ja nuorta 60 eri perheestä.

Perheiden tilanne kartoitetaan kotikäynneillä, ja sen mukaisesti koululaisille ja heidän huoltajilleen tarjotaan niin materiaalista, henkistä kuin hengellistäkin tukea. Lapset saavat koulupuvut, kengät sekä koulutarvikkeita. Heidän koulunkäyntiään seurataan säännöllisin kotikäynnein ja kouluvierailuin. Lomien aikana kirkko järjestää lapsille leirejä ja työpajoja, joissa opitaan sosiaalisia taitoja ja keskustellaan nuoria kiinnostavista aiheista.

Kauneimmat Joulaulut soivat unohdetuille lapsille. Lahjoita keräykseen

Marja Alastalo ja kirkon Toivon paikka -ohjelman nuoria, joiden koulunkäyntiä tukevat suomalaiset kummit. Kuva Päivi Repo