– Suomen Lähetysseuran ja namibialaisten 150-vuotinen yhteistyö ei katkea, vaan se saa uusia muotoja, vakuuttaa Namibian evankelis-luterilaisen kirkon johtava piispa Shekutaamba Nambala.
– Lähetystyöntekijät ovat vaikuttaneet ihmisiin ja yhteiskuntaamme lukemattomin tavoin. Jo se, että väestöstä on kristittyjä noin 90 prosenttia, todistaa tämän, Nambala sanoo. Hän korostaa, että yhteistyö on ollut aina molemminpuolista vaikuttamista.
– Olemme oppineet paljon toisiltamme. En voi kuvitella tämän yhteistyön päättyvän ainakaan lähitulevaisuudessa. Suomi ja Namibia ovat kuin sisaruksia.
Uudelle pitää tehdä tilaa
Nambala toteaa, että pitkäaikaisten lähetystyöntekijöiden aika on ohi lähes kokonaan. Hän uskoo, että uudet yhteistyön muodot kehittyvät tarpeiden pohjalta ajan myötä. Uusille toimijoillekin pitää tehdä tilaa mahdollisuuksien mukaan.
Piispa muistuttaa, että Lähetysseura perustettiin tiettyä tarkoitusta varten. Namibian evankelis-luterilaisella kirkolla on sama tavoite: levittää Jumalan sanaa kaikkeen maailmaan.
Organisaation olemassaolo voi Nambalan mukaan päättyä tai se voi sulautua toiseen järjestöön. Samoin voi käydä kirkolle. Lähetysseuran tai Namibian kirkon tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Ne voivat muuttua toisen muotoisiksi.
– Siinäkin tapauksessa niitä yhdistää yhteinen historia ja tavoite. Yhteistyö jatkuu uusilla tavoilla uudessa ympäristössä, piispa pohtii.
Kristinusko ei tullut kolonialismin myötä
Kun piispa Nambalalta kysyy, kuuleeko Namibiassa nykyään kriittisiä ääniä lähetystyötä kohtaan, hän vastaa perusteellisesti.
Hän aloittaa muistuttamalla, että kristinusko ei tullut Namibiaan kolonialismin myötä, kuten joskus väitetään. Kristinusko tuli kutsuttujen englantilaisten lähetystyöntekijöiden mukana vuonna 1805, kolonialismi vasta 1885.
Piispa Nambala ei sulata väitettä, että lähetystyö olisi tuhonnut kulttuuria.
– Kulttuurit muuttuvat, kun ne ovat tekemisissä toistensa kanssa. Uudet yhteydet muuttavat tapoja, kieltä, oppia ja kaikkea muutakin kulttuuriin kuuluvaa.
Houkuttelevin kulttuuri saa suosiota
– Kun kulttuurit kohtaavat, ne voivat pyrkiä nielaisemaan toisensa. Se kulttuuri, jossa on enemmän houkuttelevia piirteitä, saa enemmän suosiota. Riippuu arvioijan näkökulmasta, kutsutaanko tätä kulttuurin tuhoamiseksi. Usein kulttuurit muuttuvat suunnittelematta ja vapaaehtoisesti, eivät pakon sanelemina.
Nambala ottaa esimerkiksi suomalaiset nimet, joita monet namibialaiset vanhemmat antavat yhä lapsilleen. Kukaan ei heitä siihen painosta; se on vanhempien valinta.
– Ketään miestä Afrikan auringon alla ei myöskään pakoteta pukeutumaan mustaan pukuun pikkutakkeineen, vaan se tehdään omasta tahdosta. Kulttuurin muutosta ei pidä sanoa tuhoamiseksi. Se on piispan mukaan kulttuurin sopeutumista kulloiseenkin ympäristöön ja useimmiten edistystä.
Turhaa valittamista
Piispa Nambalan mukaan nuorten namibialaisten suhtautuminen kulttuurin muutokseen vaihtelee.
– Jotkut puhuvat kulttuurin tuhoamisesta, mutta heillä ei ole aavistustakaan aiemmasta kulttuurista. Jotkut sanovat lähetystyöntekijöiden tuhonneen kulttuurin, mutta he paljastavat näin oman naiiviutensa ja tietämättömyytensä.
Nambala ei ymmärrä valittajia. – Monet sanovat ulkomaalaisten tuhonneen kulttuuria, mutta samat ihmiset kieltäytyvät pukeutumasta julkisesti perinteisiin asuihin eivätkä muutoinkaan harjoita perinteistä kulttuuria, jota he vaativat palautettavaksi.
– On tarpeetonta jatkaa valitusta kulttuurien tuhoamisesta ja ulkomaalaisten tuomista kielteisistä vaikutuksista, kun valtio on jo vuosikymmeniä ollut itsenäinen ja kirkko vielä pidempään.
Lähetystyön vaikutus näkyy monessa
Piispa Nambala nostaa esiin esimerkkejä lähetystyön vaikutuksesta kulttuuriin Pohjois-Namibiassa, Ambomaalla, joka on hänelle tutuin alue.
Aluksi ambolaiset pitivät koulutusta tarpeettomana tai erityisille ihmisille tarkoitettuna. Tällainen ajattelu on täysin kadonnut. Kukaan ei halua jättää lapsiaan kouluttamatta.
Aiemmin vain kuninkaallisten haudat merkittiin, usein puumerkein. Nykyisin myös “tavallisten” ihmisten haudat merkitään hautakivin. Perinteiset, epätieteelliset hoidot ovat vähentyneet dramaattisesti.
Perinteisesti ambolaiset eivät katsoneet toisiaan suoraan silmiin. Sitä pidettiin epäkunnioittavana tai vihaisuuden osoittamisena. Eurooppalainen pitää katsekontaktin välttämistä epäluotettavuuden osoituksena.
Nykyään namibialaiset katsovat toisiaan silmiin. Lasten odotettiin perinteisesti tervehtivän vanhempia ihmisiä istuen. Nykyisin opettajaa tervehditään seisoen. Vaatetus on muuttunut perinteisistä nahka-asuista nykyaikaiseksi.
Nimistä kirkonkelloihin
Piispa jatkaa: Perinteisesti namibialaiset ovat nimenneet lapsiaan arvostamansa ihmisen mukaan. Afrikassa nimen ajatellaan kertovan kantajastaan paljon. Vanhemmat toivovat lapsen saavan niitä hyviä ominaisuuksia, joita kaimalla on. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että monet ambolaiset ovat saaneet jonkin suomalaisen nimen.
Ambolaisten ruokavalio monipuolistui, kun naiset oppivat lähellä asuvilta läheteiltä keittotaitoja ja esimerkiksi pula-ajan leivän teon.
Ambomaalla ei ollut aiemmin erityisiä palvontapaikkoja hengellisille rituaaleille, lukuun ottamatta paikkoja, joihin kokoonnuttiin rukoilemaan esimerkiksi sadetta. Uskontoa harjoitettiin pääasiassa perhepiirissä.
Lähetystyöntekijöiden mukana tulivat kirkot, joiden kellot kutsuvat jumalanpalveluksiin. Tuli myös uusia melodioita, instrumentteja ja liturgioita. Uutta olivat myös kirkolliset toimet, kuten diakoni, evankelista, pastori ja piispa.
Eurooppalaisten into tutustua uusiin paikkoihin uteliaisuudesta tai virkistäytymisen halusta on tarttunut joihinkin namibialaisiin.
Teksti Sari Lehtelä
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 4/2020.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
