Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Raamattu on ilo – Lähetysseura tukee kääntämistä 10 kielelle Afrikassa

Angolalainen Luzola, 12, lukee Uutta testamenttia omalla äidinkielellään kikongolla. Lähetysseura tekee työtä, jotta yhä useampi vähemmistökielen puhuja Afrikassa voisi lukea Raamattua.

Suomalainen nainen juttelee kauniisti pukeutuneet tytön kanssa kirkossa Angolassa, äiti katsoo vieressä.
Riikka Halme-Berneking ja Luzola juttelivat kikongonkielisen Uuden testamentin julkaisujuhlassa Uígessa Angolassa. Luzola luki juhlassa muutaman jakeen Raamattua. Äiti Maria Gorgina Domingos (vas.) seuraa juttuhetkeä. Kuva Joyce van de Veen

Afrikka on valtava manner, jonka kulttuurien kirjo on mykistävä: 54 valtiota, noin 2000 eri kieltä. Esimerkiksi Nigeriassa puhutaan 500 kieltä, Tansaniassa 120:tä ja Etiopiassa 80 kieltä. Eniten puhuttujen kielten kärjessä ovat arabia ja swahili.

Somalia, Burundi ja Ruanda ovat niitä harvoja maita, joissa puhutaan pääosin vain yhtä tai kahta afrikkalaista kieltä. Muualla kielten kirjo on runsaampi, sillä usein tavallinen maaseudunkin asukas puhuu useaa paikallista kieltä. Se tuntuu huimalta suomalaisesta, joka on tottunut siihen, että toista kotimaistakin kutsutaan ”pakkoruotsiksi”.

Tansaniassa tarvitaan kiinaa

Nuorehko mies katsoo hymyillen kameraa lähikuvassa.
Simon Musan käyttää arkisin swahilin, englannin ja merun kieltä. Kuva Virve Rissanen

Laskentatoimen opiskelija Simon Musan, 23, synnyinseuduilla Arushassa, Pohjois-Tansaniassa, puhuttiin kolmea afrikkalaista, paikallista kieltä. Siellä toki asui perheitä muistakin etnisistä ryhmistä – eli oikeastaan siellä puhuttiin vaikka miten montaa kieltä!

”Meru on äidinkieleni, mutta puhuin sitä vain kotona. Koulussa käytettiin ensin swahilia, mutta yläkoulusta lähtien vain englantia. Nyt kaikki opintoni yliopistolla ovat englanniksi.”

Viralliset kielet Tansaniassa ovat swahili ja englanti.

”Monet tansanialaiset puhuvat ainakin kolmea kieltä. Jotkut opiskelevat myös esimerkiksi kiinaa tai ranskaa. Kiinaa tarvitaan etenkin kaupallisilla aloilla ja rakennustöissä”, Simon kertoo.

Viimein omalle äidinkielelle

Lähetysseuran työntekijä Riikka Halme-Berneking vietti lapsuutensa Angolassa, jossa hänen vanhempansa Erkki ja Kaisa Halme tekivät lähetystyötä. Riikka oppi jo lapsena puhumaan suomen lisäksi kwanjamaa ja portugalia.

Nyt Riikka toimii raamatunkäännöstyön asiantuntijana. Lähetysseura tukee yhdeksän raamatunkäännöstyöryhmän aherrusta eteläisessä Afrikassa Riikan työpanoksella.

Angolassa käännetään Raamattua seitsemälle vähemmistökielelle. Ngangelan, nkumbin, songon, umbangalan ja njanekan kielille käännetään Raamattua ensimmäistä kertaa. Lähiaikoina ilmestyy Uusi testamentti umbangalan ja njanekan kielille.

Umbundun ja kikongon kielillä on jo ilmestynyt nykykieliset Uudet testamentit, nyt käännetään Vanhaa testamenttia.

Lähetysseura tukee myös Sengalissa Raamatun kääntämistä pulaarin kielelle.

”Onneksi ihmiset oppivat toisiltaan”

Innostunut pastori saarnaa käsi pystyssä yksinkertaisessa peltikattoisessa kirkossa, toinen seisoo vieressä tulkkaamassa.
Mário Passala Velho (vas.) saarnaa Mucopen seurakunnassa Angolassa, Fernando Himi tulkkaa. Kuva Teija Lievonen

Raamatunkäännöksistä on hyötyä muun muassa pastori Fernando Himille, 65, ja hänen seurakunnalleen Mucopelle Huílan maakunnassa, eteläisessä Angolassa.

”Seurakuntalaiset puhuvat nkumbia, cokweta, umbundua, ngangelaa ja kwanjamaa. Käytämme jumalanpalveluksessa liturgiakaavaa kwanjamaksi. Kaikkea ei siis käännetä kaikille kielille, sillä Jumalan kiitos, seurakuntalaiset tuntevat myös toista kieltä omansa lisäksi. Joskus portugalikin voi auttaa. Onneksi ihmiset oppivat toisiltaan”, Himi toteaa.

Namibiassa käännetään Raamattua uudestaan ndongan ja kwanjaman kielille, jotta nuori sukupolvi ymmärtäisi sitä paremmin.  Aiempi kwanjamankielinen käännös on lähes 50 vuotta vanha ja ndongankielinenkin 35 vuotta. Kwanjamaa puhutaan siis sekä Angolassa että Namibiassa, ja käännöstyöhön osallistuu kirkkoja kummastakin maasta.

”Kielten oppiminen on helppoa”

Kuvassa näkyy nuoria ihmisiä kädet ylhäällä, yläreunassa puu ja sinista taivasta.
Angolassa puhutaan noin 30 paikallista kieltä, mutta portugali on maan ainoa virallinen kieli. Kuva Päivi Repo

Pastori Himin äidinkieli on nkumbi, kwanjamaa hän oppi jo lapsena naapureilta kotikylässään, portugalia koulussa, umbundua nuorena pääkaupungissa ja kimbundua armeijassa.

”Kun tapaan ihmisen, hän päättää kielen. Keskustelemme sillä kielellä, jolla hän tervehtii. Tämä ei ole yhtään hankalaa”, pastori vakuuttaa.

”Olen ylpeä kansallisista kielistämme. On tosi hyvä osata paikallisia kieliä, sillä se mahdollistaa ja helpottaa kommunikaatiota. Kielten oppiminen on täällä helppoa, koska niiden puhujia on koko ajan ympärillä.”

”Minun mielestäni nuortenkin on hyvä tuntea taustansa, osata oma kielensä ja tietää juurensa. Paikallisen kielen pohjalta voi oppia myös muita kieliä. Ajattelen, että kielet ovat myös Jumalan lahjaa – ja niitä tulisi käyttää. Emme halua menettää tätä arvoa, joka kansallisissa kielissä on.”

Teksti Marjatta Kosonen, Teija Lievonen ja Virve Rissanen

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Lähetyssanomissa.

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat