Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Nepal: Meheritolin kylän menestystarina

Kunti Rishidev (edessä) on Meheritolin kylän vahva nainen, joka toimii kehityksen moottorina yhteisössään. Hän on naisryhmän puheenjohtaja ja innokas koulutuksen puolestapuhuja. Kuva Mimosa Hedberg

– Ennen kylän naiset olivat ujoja ja piilottivat kasvonsa sarin taakse. Nyt he ovat saaneet itseluottamusta. Kannustuksen ansiosta kylän jokainen lapsi ja nainen haluaa oppia lukemaan, kertoo nepalilainen Kunti Rishidev ylpeänä.

Kunti Rishidev on Itä-Nepalin syrjäseuduilla sijaitsevan Meheritolin kylän naisryhmän puheenjohtaja. Köyhä kylä koostuu 36 kotitaloudesta. Kaikki sen asukkaat ovat alakastisia daliteja. Aiemmin kylä oli likainen, tarpeet tehtiin talon taakse, eikä hygieniasta ollut paljon puhetta. Nyt kylässä on vessoja ja moni muukin asia on muuttunut.

Lähetysseuran kumppanijärjestön tuella kylään on rakennettu vessojen lisäksi kaivoja ja kunnollisia asuintaloja. Naisille ja lapsille on alettu opettaa lukutaitoa. Naiset ovat järjestäytyneet ja perustaneet säästö-lainaryhmän.

Aluksi kyläläiset olivat tosin epäileväisiä: saammeko lukutaidolla töitä, he kysyivät.

Tulokset puhuvat puolestaan. Lasten oppimistulokset ovat parantuneet lukutaito-opetuksen avulla ja aikuisetkin ovat innostuneet opiskelemaan. Nyt siihen onkin helpompi keskittyä, kun perustarpeet kuten puhdas vesi ja vessat ovat kunnossa.

Vuonna 2017 aluetta riepottelivat lisäksi vakavat tulvat. Kylä oli kärsinyt tulvista aiemminkin. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan menettänyt henkeään ja muutenkin selvittiin vain pienin vahingoin, sillä Lähetysseuran kumppanijärjestön tuella kylän pohjaa oli nostettu, jotta toistuvat tulvat eivät enää piinaisi asukkaita.

– Tulvat tulivat yöllä ja olisimme kaikki voineet kuolla, ellei maapohjaa olisi korotettu, Kunti Rishidev toteaa.

Yhteisöryhmät kehityksen moottoreina

Vessa pelastaa henkiä. Nepalissa kuolee joka tunti yksi alle 5-vuotias lapsi huonon hygienian takia, mikä johtuu mm. vessojen puutteesta. Kuva Mimosa Hedberg

Lähetysseuran kumppanijärjestö SUS* toimii Nepalin maaseudulla, jossa elää runsaasti maattomia, köyhyydessä eläviä ja sosiaalisesti eristettyjä ihmisiä. Heistä valtaosa on alakastisia daliteja. Hankealueiden naisista vain kaksi prosenttia osaa lukea. Suuri osa lapsista ei käy koulua tai jättää koulun kesken muutaman luokan jälkeen, kun perheet tarvitsevat heitä työhön. Tytöt naitetaan nuorina, jopa 13–15-vuotiaina.

Monilta, etenkin naisilta ja lapsilta, puuttuvat henkilö- tai syntymätodistukset, mikä vaikeuttaa palveluiden saamista sekä estää esimerkiksi maan ostamisen tai lasten kouluun ilmoittautumisen. Heikosta ruokaturvasta ja elinolosuhteista johtuen naisten ja lasten terveydentila on huono. Äitien heikko tietämys raskauksista, synnytyksistä ja lasten ravinnosta aiheuttaa monenlaisia ongelmia synnytyskomplikaatioista aliravitsemukseen.

SUS työskentelee näiden yhteisöjen elinolosuhteiden parantamiseksi ja oikeuksien toteutumiseksi. Lasten koulunkäyntiä edistetään ja aikuiset, erityisesti naiset, saavat monenlaista koulutusta terveydestä, ihmisoikeuksista, toimeentulon kehittämisestä jne. Menestyksekkääksi työkaluksi ovat osoittautuneet yhteisöryhmät, joiden kautta paikalliset ihmiset ovat itse rohkaistuneet ajamaan omaa asiaansa sekä toimimaan alueensa kehityksen puolesta.

Palmusunnuntaina 14.4. jumalanpalveluksissa kerätään kolehti syrjäytetyssä asemassa olevien hyväksi tehtävään työhön Suomen Lähetysseuran kautta.

*Samaritan Uplift Service / Samari Utthan Sewa

Alakastisen kylän pääelinkeino tulee maasta. Nyt töihin ja opiskeluunkin voidaan keskittyä paremmin, kun kylän perustarpeet kuten puhdas vesi ja vessat ovat kunnossa. Kuva Mimosa Hedberg