Kävin Angolassa loppuvuodesta. Criança Feliz Angola – järjestö (’Onnellinen lapsi’) ja Suomen Lähetysseura tekevät työtä ruokaturvan puolesta ja aliravitsemusta vastaan Angolan Lubangossa. Lisäksi yhteistyössä tuemme mm. lasten koulutusta ja syntymätodistusten rekisteröintiä. Monelta syntymätodistus puuttuu ja edessä ovat silloin lapsen tulevaisuutta hankaloittavat esteet, kuten vaikeus päästä kouluun.
Näin omin silmin avunantajien vetäytymisen vaikutukset Lubangon kaupungin laitamien köyhissä yhteisöissä. Criança Feliz Angolan amerikkalaisin avustusrahoin tarjoama päivittäinen ateria oli lakkautettu rahoituksen katkettua. Lapset kuljeskelivat asuinalueellaan suurissa ryhmissä etsimässä jotain, mitä voisivat syödä. Kansalaisjärjestön toimitilan ympärillä odotteli satoja lapsia – tänään olisi luvassa aliravitsemuksesta kärsivien lasten tarpeisiin vastaavaa voimapuuroa, jota järjestö kykeni tarjoamaan kerran kuussa paikallisesti keräämiensä lahjoitusten turvin. Matkasta on jokunen viikko, mutta Angolan lasten nälkä ei jätä rauhaan minua, paljon nähnyttä matkalaista.
Yli 8 % maailman väestöstä kärsii nälästä, mikä tarkoittaa yli 670 miljoonaa ihmistä. Heistä merkittävä osa on lapsia. Vaikka kokonaislukujen kehitys on osoittanut pientä laskua viime vuosina, lasten aliravitsemus on edelleen vakava haaste erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä Etelä-Aasian alueella. Lähes puolet alle 5-vuotiaiden kuolemista liittyy aliravitsemukseen. Lähetysseura on reagoinut hätään myöntämällä kumppanilleen Criança Felizille katastrofirahastostaan 30 000 euroa ravitsevaan ruoka-apuun ja laajaan ravitsemusneuvontaan.
Jatkuvat kriisit mm. Gazassa, Sudanissa, Jemenissä ja Ukrainassa ovat romahduttaneet ruokaturvaa ja äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivissä maissa nälkäisten lasten määrä on kasvanut nopeasti. Humanitaarisen työn rahoituskriisi on pienentänyt pakolaisleirillä tarjottavan ruoan määrää. Maapallon ruokatuotanto riittäisi kaikille, mutta ruoka ei jakaudu tasaisesti. Ruoan hinnan nousu on edelleen vaikeuttanut tilannetta. Myös COVID-19 pandemian vaikutukset näkyvät edelleen: ruokaturva heikkeni ja pandemia hidasti edistystä aliravitsemuksen vähentämisessä.
Maailmanlaajuisesti tilanne on kaksijakoinen: globaalisti nälkä vähenee hitaasti, mutta kriisialueilla ja haavoittuvissa maissa lasten tilanne on pahentunut. Kehityksen esteitä ovat konfliktit, ilmastonmuutos, taloudellinen epävakaus ja rahoituksen puute. YK varoittelee, että kansainvälisten rahoitusleikkausten vuoksi, jopa 2,5 miljoonaa vakavasti aliravittua lasta voi jäädä ilman tarvitsemaansa kiireellistä tukea kuluvan vuoden aikana.
Angolassa työmme piirissä on ihmisiä, joiden elämäntilanteet ovat kohtuuttomia. Köyhyys ja kärsimys ovat niin syvää, että on koko ajan vaikeampi käsittää, miten sallimme sen. Oikeudet riittävään ravintoon, puhtaaseen veteen ja lasten moniin oikeuksiin eivät toteudu. Vaikuttaminen lasten oikeuksien puolesta on tärkeää ja sitä on tarpeen tehdä ennen kaikkea nyt. Tarvitaan kestäviä ratkaisuja ruokaturvaan ja niitä voivat tarjota ennen kaikkea hallitukset politiikkansa kautta.
Vaikka vaikeudet ovat suuria, tunnen samalla toiveikkuutta siitä, että voimme tehdä akuutille asialle jotain yhdessä. Yhteisellä työllämme ja siihen kohdistuneilla lahjoituksilla on merkitystä. Sadoille Angolan lapsille se on antanut elämän. Aliravitsemuksen selättäneistä osa ilakoi keskuksen päiväkodissa. Toisaalla kokoontuivat teini-ikäisten luku- ja kirjoitustaidon luokat. Pihamaalle kokoontui lähikylien nälkäisiä lapsia taas päivittäiseen yhteisöruokailuun. Vaikka rahoitusleikkaukset ovat tehneet ruman loven lasten arkeen, jatkuu yhteinen työ ravinnon ja ravitsemusneuvonnan parissa.
Pauliina Parhiala, toiminnanjohtaja
Kuva: Linda Juntunen
