”Jos demokratiakehityksen suuntaa ja siten tulosta arvioitaisiin yksityisen sektorin kriteerein, kaikki meistä saisivat potkut.”
Yleisö kesäkuun demokratiaseminaarissa oli synkän huumorin ystäviä, koska rinnastus sai useamman osallistujan hymähtämään. Kommentissa oli kuitenkin myös vakava ydin. Demokratian suunta maailmassa on mennyt huonompaan jo pitkään.
V-Dem-instituutin vuoden 2026 demokratiaraportti piirtää synkän kuvan maailman kehityksestä: demokratian tila on heikompi kuin koskaan tällä vuosituhannella. Vuoden 2025 lopussa autokraattisia valtioita oli maailmassa enemmän kuin demokratioita ja peräti 74 prosenttia maailman väestöstä eli noin 6 miljardia ihmistä elää autokraattisissa järjestelmissä. Keskimääräisen maailman kansalaisen kokema demokratiataso on pudonnut vuoden 1978 tasolle.
Luonnollisesti samaan aikaan kansalaisyhteiskunnan tilan osalta luetaan madonlukuja. CIVICUS Monitorin vuoden 2025 analyysin mukaan vain 3,4 prosenttia maailman väestöstä elää maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on avoin. Samalla 96,6 prosenttia maailman väestöstä elää rajoitetun kansalaistoiminnan oloissa, ja lähes 31 prosenttia maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on täysin suljettu. Keinot rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa vaihtelevat. Rajoitukset voivat olla hallinnollisia, kuten rekisteröintiä ja rahoitusta koskevia esteitä tai lainsäädännöllisiä, esimerkiksi kokoontumis- ja sananvapauden kaventamista. Rajoittaminen voi näkyä häirintänä, maalittamisena, valvontana, perusteettomina tarkastuksina, oikeudellisena painostuksena tai aktivistien, toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien pidätyksinä.
Rajoitukset eivät myöskään kohdistu kaikkiin samalla tavalla. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat usein ihmisoikeuspuolustajat, naisten oikeuksien puolustajat, ympäristöaktivistit, nuoret, alkuperäiskansat sekä vähemmistöryhmät.
Ilmiöt eivät ole vieraita Euroopassakaan. Muun muassa informaatiovaikuttaminen, disinformaatio ja ulkoinen häirintä (FIMI) ovat lisänneet tarvetta puolustaa demokratiaa myös EU:n sisällä. Tämän vuoksi Euroopan komissio on kehittänyt niin sanotun eurooppalaisen demokratiakilven (European Democracy Shield), jonka tavoitteena on vahvistaa demokratian, vaalien, riippumattoman median, kansalaisyhteiskunnan ja yhteiskunnallisen resilienssin suojaa. Taustalla on havainto siitä, että myös eurooppalaiset demokratiat ovat hyökkäyksen kohteena.
Kilpailu ”markkinoilla” kiihtyy
Markkinatermein demokratian kilpailuympäristö on muuttunut. ”Markkinoilla” jylläävät kilpailijat, autoritaariset liikkeet ja hallintomallit, jotka pyrkivät murentamaan demokraattisia instituutioita, kaventamaan kansalaisvapauksia ja keskittämään valtaa harvoille.
V-Demin mukaan käynnissä oleva autokratisoitumisen aalto on syventynyt ja levinnyt maailmanlaajuisesti. Demokratia menettää jalansijaa paitsi poliittisesti myös taloudellisesti, kun autoritaariset valtiot kasvattavat vaikutusvaltaansa.
Erityisen suuri isku demokratiatyön rahoitukselle olivat Yhdysvaltojen vuoden 2025 USAID-leikkaukset. USAID-ohjelmista lopetettiin valtaosa, ja Euroopan parlamentin arvion mukaan päätökset jättivät noin 60 miljardin dollarin rahoitusvajeen, jota muut toimijat eivät kykene täyttämään. Demokratiatyöhön, ihmisoikeuksiin, riippumattomaan mediaan ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistuneet vaikutukset ovat olleet erityisen vakavia.
Seuraava demokratiarahoituksen tulikoe on EU:n uusi monivuotinen budjetti. Vuosien 2028–2034 budjettiesityksessä demokratia- ja ihmisoikeustyölle tarkoitettu erillinen oma ohjelmansa on poistumassa. Demokratian tukeminen olisi jatkossa tarkoitus sisällyttää yleisempiin rahoitusinstrumentteihin. Samalla monet jäsenmaat vähentävät demokratiatukea. Tämä voi entisestään heikentää EU:n kykyä puolustaa demokratiaa maailmalla.
Demokratiatyö on pitkäjänteistä ja strategista työtä, joka vaatii poliittista tahtoa, ennustettavaa rahoitusta ja sitoutumista myös vaikeina aikoina. Siihen kuuluu kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten puolustaminen silloinkin, kun kansalaisyhteiskunnalla on kriittistä sanottavaa vallanpitäjille. Historiallisesti monet kehitysaskeleet ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja tai vaikkapa yritysvastuun saralla ovat syntyneet juuri kansalaistoiminnan ja aktivismin seurauksena.
Juhlapuheiden suosikki, mutta poliittisten prioriteettien sivujuonne?
Useissa yhteyksissä kuulee nykyään, että vähenevät resurssit tarkoittavat tarvetta tehdä strategisemmin ja vaikuttavammin.
Kesäkuisessa eurooppalaisessa demokratiaseminaarissa kuultiin kuitenkin päivitetty, ja ehkä rehellisempi, versio: vähenevät resurssit tarkoittavat sitä, että tehdään vähemmän.
Paradoksi on ilmeinen. Samaan aikaan kun autoritaariset liikkeet leviävät ja demokratia heikkenee, demokratia- ja ihmisoikeustyöhön suunnatut resurssit vähenevät. Silloin on täysin perusteltua kysyä, onko demokratia aidosti poliittinen prioriteetti vai onko sillä ainoastaan retorista arvoa. Jos demokratiatyö jää alisteiseksi muille intresseille, kuten kaupalle, turvallisuudelle tai muille geopoliittisille prioriteeteille, voidaan samalla kysyä, kuinka kestäviä nuo muut tavoitteet lopulta ovat.
Suomalaiset järjestöt ovat jo seitsemän vuoden ajan muistuttaneet yhdessä kansalaisyhteiskunnan merkityksestä ja kutsuneet ihmisiä mukaan toimintaan. Toimi koska voit –kampanja nostaa esiin ääniä globaalista etelästä ja muistuttaa, että jokainen meistä voi vahvistaa demokratiaa omilla valinnoillaan. Järjestöjä voi tukea lahjoittamalla, liittymällä jäseneksi tai toimimalla vapaaehtoisena.
Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä voi puolustaa kirjoittamalla, jakamalla tietoa, osallistumalla mielenosoituksiin ja käyttämällä äänioikeuttaan. Päätöksentekoa kannattaa seurata erityisesti silloin, kun kyse on rahoitusleikkauksista tai kansalaistoimintaa koskevasta sääntelystä. Ja päättäjiltä sekä vaaliehdokkailta on syytä kysyä, ovatko he valmiita puolustamaan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä myös käytännössä.
Demokratia ei ole täydellinen tuote. Mutta kaikista vaihtoehdoista huolimatta se on edelleen paras, mitä ”markkinoilla” on tarjolla. Siksi sitä kannattaa puolustaa. Samoin kansalaisyhteiskuntaa, joka on demokratian elinehto.
Hyvää kansainvälistä demokratiapäivää!
Teksti: Roosa Rantala, Lähetysseuran ihmisoikeuksien ja vaikuttamisen asiantuntija
