Haluan kertoa sinulle miehestä, joka oli vuosia kantanut mukanaan pettymystä ja katkeruutta läheistään kohtaan. Hän kävi mielessään yhä uudelleen läpi tapahtumia, joissa häntä oli loukattu. Eräänä päivänä hän päätti soittaa tälle ihmiselle. Ei syyttääkseen eikä vaatiakseen hyvitystä, vaan kysyäkseen, mitä hänelle kuuluu. Puhelu ei ratkaissut kaikkea. Menneisyys ei kadonnut. Mutta jotain murtui. Ensimmäinen askel kohti sovintoa oli otettu.
Lähimmäisenrakkaus on helppoa silloin, kun kyse on ihmisistä, joista pidän. Mutta miten vaikeaa se onkaan silloin, kun vastassa on ihminen, joka on satuttanut minua, toiminut väärin tai kohdellut epäoikeudenmukaisesti.
Ensimmäisen Samuelin kirjan 24. luvun kuvaus vie juuri tällaisen tilanteen äärelle (1. Sam. 24:9–12, 17–21). Kyseessä on tilanne, jossa kuningas Saul vainoaa Daavidia ja yrittää tappaa hänet, koska pelkää menettävänsä valtansa Daavidille.
Daavid miehineen on pakomatkalla. Tietämättään kuningas Saul saapuu samaan luolaan, jossa Daavid piileskelee. Luolassa tapahtuu jotakin yllättävää. Saul päätyy täysin Daavidin armoille. Daavidilla olisi mahdollisuus lopettaa vaino yhdellä iskulla. Hänen miehensä jopa kehottavat siihen. Daavidilla olisi täydellinen mahdollisuus surmata vainoojansa, mutta hän ei tee niin. Sen sijaan hän leikkaa salaa palan Saulin viitasta ja antaa tämän lähteä.
Hetken kuluttua hän huutaa luolan suulta kuninkaan perään: “Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.”
Daavid valitsee kostamisen sijaan hyvän tekemisen. Se ei tarkoita, että Saul olisi ollut oikeassa. Se ei tarkoita vääryyden hyväksymistä eikä sitä, että Daavid antaisi pahan määrittää omia tekojaan. Entä miten me kohtelemme niitä ihmisiä, joiden kanssa meillä on vaikeaa? Miten puhumme heistä? Miten toimimme silloin, kun olisi mahdollisuus lyödä takaisin?
Nykyään vastakkainasettelu tuntuu kasvavan. Sosiaalisessa mediassa kärjekkäimmät mielipiteet saavat eniten huomiota ja ikävät sanat leviävät nopeasti. Ihmisiä luokitellaan helposti ystäviin ja vihollisiin, meihin ja muihin. Toisinaan tuntuu, että hyväntahtoisuutta pidetään heikkoutena ja armollisuutta naiivina.
Sovinto ei synny siitä, että toinen osapuoli nujerretaan, vaan se alkaa, kun joku katkaisee vihan ja pahan puhumisen kierteen. Daavidin kertomus opettaa, kuinka todellinen voima ei ollut siinä, että hän olisi voinut tappaa Saulin. Vaan todellinen voima oli siinä, että hän jätti sen tekemättä.
Samaa rohkeutta tarvitaan myös tänään. Sovintoa rakennetaan siellä, missä ihmiset suostuvat kuuntelemaan toisiaan. Siellä, missä uskalletaan pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Siellä, missä toista ei määritellä viholliseksi, vaikka näkemykset, kokemukset tai taustat olisivat erilaisia. Kristillinen usko ei tarkoita erimielisyyksien poistamista, vaan se kutsuu näkemään toisessa ihmisessä Jumalan luoman lähimmäisen.
Suomen Lähetysseuran työssä kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, jotka rakentavat tällaista rauhaa arjen keskellä. Ajatellaanpa esimerkiksi seurakuntia konfliktialueilla. Sodan, luonnonkatastrofien, pelon ja epäluottamuksen keskellä ihmiset kokoontuvat yhteen, rukoilevat ja auttavat toisiaan. He valitsevat katkeruuden sijasta toivon. Koston sijasta sovinnon. Se ei ole aina helppoa. Mutta juuri siinä evankeliumin voima tulee näkyväksi.
Sovinto on myös suurten kansainvälisten ongelmien ja kysymysten ratkaisemista. Kuitenkin useimmiten sovinto alkaa tavallisesta arjesta. Se alkaa siitä, että emme vastaa loukkaukseen uudella loukkauksella. Siitä, että otamme yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa välit ovat viilentyneet. Siitä, että päätämme kuunnella ennen kuin tuomitsemme. Siitä, että työpaikalla, kotona tai seurakunnassa etsimme yhteistä hyvää oman edun sijasta.
Joskus sovinnon rakentaminen on myös sitä, että uskallamme seistä heikomman rinnalla. Puolustamme ihmisarvoa silloinkin, kun siitä ei saa näkyvyyttä tai kiitosta. Valitsemme ystävällisyyden aikana, joka palkitsee kovuutta. Ehkä lähimmäisenrakkaus alkaa juuri siitä, että opimme näkemään toisissamme enemmän kuin mielipiteet, virheet tai vastakkainasettelut. Muistamme jokaisen olevan Jumalan luoma ja rakastama. Joskus pienikin teko voi muuttaa paljon. Ystävällinen sana. Anteeksipyyntö. Sovitteleva viesti. Avun tarjoaminen ihmiselle, jonka kanssa välit ovat rikkoutuneet.
Daavidin päätös vaikutti myös Sauliin. Kova sydän pehmeni hetkeksi. Saul puhkesi itkuun ja tunnusti: “Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle!
Emme voi pakottaa ketään muuttumaan. Mutta voimme päättää, ettemme lisää pimeyttä ympärillemme. Voimme valita toisen tien. Kristus itse kulki sitä tietä. Hän kohtasi vihamielisyyttä, pilkkaa ja väkivaltaa, mutta vastasi niihin rakkaudella. Siksi kristillinen usko kutsuu voittamaan pahaa hyvällä.
Jumala kutsuu pohtimaan: kuka on minun lähimmäiseni juuri tänään? Kenen kanssa Jumala kutsuu minua rakentamaan siltaa muurin sijaan? Missä voisin olla sovinnon, toivon ja rakkauden välikappale tänään?
Jumalan valtakunta kasvaa usein juuri näin. Ei suurina otsikoina tai mahtavina tekoina, vaan ihmisen sydämessä syntyvänä päätöksenä tehdä hyvää silloinkin, kun olisi helpompaa tehdä toisin.
Rakas Jumala.
Kiitos ihmisistä, jotka ovat osoittaneet meille hyvyyttä silloin, kun olemme sitä eniten tarvinneet.
Anna meille Daavidin viisautta ja rohkeutta valita rakkaus silloin, kun mieli tekisi kostaa. Opeta meitä rakentamaan sovintoa, etsimään rauhaa ja näkemään jokaisessa ihmisessä sinun kuvasi.
Siunaa niitä, jotka työskentelevät oikeudenmukaisuuden, rauhan ja toisten auttamisen puolesta eri puolilla maailmaa. Erityisesti muistamme niitä, jotka elävät sodan, köyhyyden ja epävakauden keskellä.
Tee meistä sinun rauhasi välikappaleitasi. Auta meitä tuomaan toivoa sinne, missä on epätoivoa, ja rakkautta sinne, missä on vihaa.
Jeesuksen nimessä.
Aamen.
Hartaus on julkaistu Yle Areenassa 27.8.
