Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kristiina Rintakoski: Kirkon tehtävä on puhua rauhan puolesta

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut sodan olohuoneisiimme, todella lähelle ja todelliseksi. Euroopan poliittinen järjestys vuoden 1945 jälkeen rakennettiin karkottamaan menneisyyden haamut lopullisesti. Ei koskaan enää – se oli kaikkien yhteinen tavoite.

Kolumbian luterilainen kirkko tukee neljää kyläyhteisöä, joissa paikalliset kyläläiset ja entiset Farcin taistelijat opettelevat elämään yhdessä. Siihen tarvitaan dialogia, anteeksiantoa, sovinnon rakentamista ja psykososiaalista tukea. Kuva Albin Hillert / LML

Ja silti olemme tässä, kyvyttömiä pysäyttämään kansanmurhaa ja sotaa. Euroopan mantereen äänekäs raivo on syntynyt tästä kyvyttömyyden tunteesta. Mikään ei toiminut. Kaikki osoittautui epäonnistumiseksi tai illuusioksi. Ja nyt meidän on katsottava maailman syttyvän liekkeihin lähialueellamme. Ukrainan sota luo synkän varjon kaikkeen työhömme ja huolen tulossa olevasta ruokakriisistä monilla työalueillamme. Samalla tiedämme, että sota ja väkivalta ovat todellisuutta niin monessa muussakin maassa.

Maailmassa, jossa väkivalta, menetys, kipu ja yksinäisyys lisääntyvät, kirkot haastetaan säilyttämään merkityksensä toivon ja rauhan edistäjinä. Nykyisen strategiakauden aikana Lähetysseura on vahvistanut rauhan- ja sovinnontyötään. Yhtenä perusteluna on se, että yhä useammassa maassa, missä toimimme, ihmiset elävät kärjistyvissä konflikteissa.

Kirkon olemukseen kuuluu toimia sovinnon rakentajana.

Peruste ei kuitenkaan ole vain yhteiskunnallinen tilanne, vaan ymmärryksemme kristillisten kirkkojen ja kristittyjen tehtävästä. Kristillinen evankeliumi on rauhan ja keskinäisen sovinnon sanoma koko ihmiskunnalle. Se on sanoma Jumalan rakkaudesta, joka muuttaa ihmisiä ja maailmaa. Siksi kirkkojen tehtäviin kuuluu puhua rauhan puolesta sekä pyrkiä vaikuttamaan päättäjiin ja  johtajiin. Siksi kirkon olemukseen kuuluu toimia sovinnon rakentajana konfliktien ja vihanpidon osapuolten välillä. Tämä vaatii myös kirkkojen ekumeenista sitoutumista kaikenlaista väkivaltaa vastaan ​​– kansainvälisellä ja kansallisella tasolla, yhteiskunnissamme, yhteisöissämme ja perheissämme.

Tämän ymmärryksen pohjalta monet Lähetysseuran kumppanikirkot elävät kutsumustaan todeksi rakentamalla rauhaa ja sovintoa omissa yhteiskunnissaan ja yhteisöissään. Sovinto on aina prosessi, joka tapahtuu sekä ihmisessä itsessään että hänen suhteissaan muihin ihmisiin. Kirkkojen työssä ääni halutaan antaa erityisesti niille, joita ei ole aiemmin kuultu eikä nähty, ja joiden kokemuksista ei ole välitetty tai niitä on vähätelty. Esimerkiksi Kolumbian luterilainen kirkko tukee neljää kyläyhteisöä, joissa paikalliset kyläläiset ja entiset Farcin taistelijat opettelevat elämään yhdessä. Kirkko tukee entisten sissien integroitumista ja sopeutumista takaisin yhteiskuntaan niin, että uusi elämä konfliktin uhrien kanssa olisi mahdollinen. Siihen tarvitaan dialogia, anteeksiantoa, sovinnon rakentamista ja psykososiaalista tukea.

Rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä on rakennettava.

Huhtikuun lopussa saamme toivottaa osan Lähetysseuran rauhantyötä tekevistä kumppaneista tervetulleeksi Suomeen. Lähetysseura haluaa kulkea kumppaneidensa rinnalla ja vahvistaa kirkkojen rauhantyötä yhteisen jakamisen ja oppimisen kautta. Rauha maan päällä on Jumalan tahto. Rauha on meille kristityille kutsu ja tehtävä. Vaikka Jumala tahtoo rauhaa, rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä on rakennettava, sen rakentamiseen on sitouduttava joka päivä, niin pienissä kuin suurissakin teoissa – kaikkialla maailmassa.

Kristiina Rintakoski
päällikkö, rauha ja sovinto

Lue lisää: Mitä on rauhan ja sovinnon työ