Anja ja Jyrki Markkasen kotimaankausi venyi koronapandemian vuoksi aiottua pidemmäksi. He saapuivat Suomeen toukokuussa. Vaikka koti-ikävä Bangkokiin jäyti sydäntä, he iloitsivat yllätyslahjastaan, rauhallisesta arjesta Suomessa seurakuntavierailujen lomassa.
Pian haastattelun jälkeen Markkaset pääsivät palaamaan Bangkokiin, joskin ensimmäiset kaksi viikkoa he joutuivat viettämään tiukassa hotellikaranteenissa.
Helsingin merituulta kasvoilla
– Merellinen pääkaupunkiseutu on kyllä viehättävä! Jyrki Markkanen sanoo. Pyöräilimme täällä kesällä paljon.
Jyrki ja Anja Markkanen ovat olleet Lähetysseuran työntekijöinä Thaimaassa yli 20 vuotta, ja tällä kertaa kotimaanjakso on kestänyt koronan takia toukokuusta pitkälle talveen asti. Anja,55, on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja toimii diakoniatyön kehittämistehtävissä Thaimaan luterilaisessa kirkossa ja Mekong-joen alueen maissa. Jyrki , 54, toimii pappina pääasiassa suomalaisten siirtolaisten ja turistien parissa Thaimaassa ja sen naapurimaissa. Pariskunnan kaksi aikuista lasta asuvat Suomessa.
– Olemme vierailleet tukijaseurakunnissamme, mutta olemme eläneet myös ihan rauhallista arkea. Kerrankin ei ole tarvinnut laskea päiviä seuraavaan lähtöön, Anja sanoo. Olemme nauttineet myös vuodenaikojen vaihtelusta.
– Hirveintä on ollut se, kun syksyllä aurinkoa ei näkynyt päiväkausiin, Jyrki huomauttaa. Olisi ollut myös aikaa tavata kavereita ja vaikka käydä elokuvissa, mutta koronan takia siihen ei ollut paljon mahdollisuuksia. Erityisesti he olivat odottaneet suomenkielisiä kirkollisia tilaisuuksia ja kesäjuhlia.
Miksi Thaimaa tuntuu kodilta?
Yhden eron Helsingin ja Bangkokin välillä Anja ja Jyrki huomaavat ulkona joka hengenvedolla: viimeksi mainitussa ilma on niin likaista, että aika ajoin julistetaan hälytystila ja kehotetaan pysymään sisällä. Liikenteen ja teollisuuden lisäksi saasteita tupruttaa taivaalle kulotus, niin sokeriruoko- ja maissipeltojen kuin metsien.
Sydän kaipaa kuitenkin Bangkokiin. Mikä saa Thaimaan tuntumaan kodilta?
– Ennen kaikkea ihmiset, Anja sanoo. Elinpiirikin on tullut tutuksi. Tiedämme mitä kaupasta saa ja tunnemme reitit.
Jyrki jatkaa: On kiva nähdä taas kadulla tuttu hedelmien myyjä, joka sanoo: Mukava tavata, missä olleet, mitä äidille kuuluu? Kaipaan myös yhteyttä työtovereihimme.
Ensitapaaminen lentokentällä
Thaimaa ei ole kuitenkaan se ulkomaa, johon pariskunnalla oli yhteinen ensituntuma.
– Näin Jyrkin ensimmäisen kerran Tansaniaan lähtiessä lentokentällä, Anja kertoo. He olivat aloittamassa kolmeviikkoista matkaa, joka liittyi Järvenpään seurakuntaopiston järjestämään kurssiin. Anja ei ollut ehtinyt ensimmäisiin tapaamisiin.
Puolen vuoden kurssilla oli viitisentoista tansanialaista nuorta ja muutama suomalainen. Ideana oli tutustuttaa tansanialaisia kirkkomme nuorisotyöhön, jotta he voisivat soveltaa oppimaansa vapaaehtoistyössä seurakunnissaan.
Suomalaiset osallistuivat osaan opetuksesta ja toimivat tansanialaisten tukena ja linkkinä suomalaisiin seurakuntiin ja kulttuuriin. Anja oli tuolloin jo valmistunut sairaanhoitajaksi ja Jyrki opiskeli teologiaa.
Lähetysseura tuli tutuksi opiskeluaikoina
Lähetysseura oli tullut tutuksi jo siinä vaiheessa, kun Markkaset osallistuivat lähetyskurssille lähteäkseen Thaimaahan. Jyrki lauloi Jakaranda-kuorossa ja kävi sen mukana vuonna 1988 Thaimaassa, Taiwanilla ja Hongkongissa, vuonna 1993 Botswanassa ja Namibiassa.
Keikkamatkoilla Suomessa Anja hoiti levymyyntiä muiden kumppanien tavoin. ”Jakaranda oli kummallekin tärkeä vapaa-ajan yhteisö, jossa syntyneet ystävyyssuhteet ovat säilyneet välimatkoista huolimatta.
– Se oli hienoa aikaa. Tutustuin Lähetysseuran ulkomaantyöhön ja moniin työntekijöihin, Jyrki toteaa. Olin myös opiskelujen välissä töissä Lähetysseuran viestinnässä ja Lähetyssanomissa.
– Minulle kuului sisäisen tiedotuslehden toimittaminen ja mustavalkokuvien arkiston hoitaminen. Lähetyssanomissa tehtäviini kuului kirjoittamista, juttujen editointia ja esimerkiksi painosta tulleiden diojen puhdistamista ja paperikuvien laittamista takaisin laatikoihin.
Ajatus ulkomaantyöstä sai uutta kipinää, kun Anja ja Jyrki osallistuivat Lähetysseuran esikoulutuskurssille, Lähde liikkeelle -kurssin edeltäjälle. Muutaman vuoden kuluttua he osallistuivat lähetyskurssille ja saapuivat työalueelleen vuonna 1997.
Pappina suomalaisten ja thaimaalaisten parissa
Jyrki toimi pitkään pappina Thaimaan luterilaisen kirkon seurakunnissa. Tuohon aikaan osui myös tsunami, joka iski Etelä-Thaimaan turistirannikolle, ja Jyrki oli mukana auttamassa suomalaisia katastrofin keskellä.
Thaimaa ja sen naapurimaat ovat suosittuja lomakohteita, ja alueella myös asuu ja työskentelee suomalaisia ympäri vuoden. Vuonna 2011 kirkon ulkosuomalaistyö ja Lähetysseura solmivat yhteistyösopimuksen. Sen myötä Jyrkistä tuli siirtolais- ja turistipappi, ja hän käy talvikauden aikana kuukausittain Pattayalla ja Hua Hinissä.
Suomen Merimieskirkko liittyi sopimukseen vuonna 2018. Jyrki käy tapaamassa suomalaisia myös Malesiassa, Vietnamissa, Singaporessa ja Filippiineillä.
– Pidän ehtoollisiltakirkkoja ja käyn henkilökohtaisia ja sielunhoidollisia keskusteluja, myös sähköpostin välityksellä. Minulla on myös vihkimisoikeus Thaimaassa. Yksi vihkiminen on sovittuna jo vuoden päähän helmikuulle!
Diakoniaa monelta kulmalta
Anja on ollut Thaimaan luterilaisen kirkon diakoniatyössä, vuosituhannen alussa muutaman vuoden kirkon aids-tukikeskuksessa. Myöhemmin vastuualueeksi tuli kirkon ensikoti, Armonkoti, jossa yksinäiset, raskautensa usein suvulta salanneet äidit saavat turvallisen paikan odotukseen ja ensi viikkoihin vauvan kanssa.
Vuosien varrella kaikki diakonian työmuodot kummilapsityöstä vanhustyöhön ja seurakunnat Bangkokin lähiöistä Pohjois-Thaimaan vuoristokyliin ovat tulleet tutuiksi.
Viime vuodet Anja on ollut vahvistamassa seurakuntien diakoniatyötä etenkin kouluttamalla työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Kirkon diakoniaosaston ja teologisen seminaarin yhteistyö on tässä hyvin tärkeää.
– Yhteys Kambodžan pieneen luterilaiseen kirkkoon on antanut minulle uutta näkökulmaa Mekongin alueen työhön. Kirkkojen välisen yhteistyön syveneminen on tulevaisuuden toivo.
Koulutus herättää tunnistamaan ihmiskaupan
Ihmiskauppa sivuaa diakonian työmuotoja monella tavalla.
– Ihmiskauppa on thaimaalaisille tabu, vaiettu ja vaikea asia, Anja toteaa. Viime vuonna järjestimme koulutusviikonlopun seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille siitä, miten voi tunnistaa ihmiskaupan vaarat ja estää nuoria tarttumasta epämääräisiin lupauksiin. Ja miten seurakuntien työntekijät uskaltaisivat sanoa vanhemmille: miettikää nyt vähän, mihin lapsenne lähetätte!
Jatkossa koulutusta annetaan hiippakunnissa. Siihen sisältyy myös asiaa lasten oikeuksista ja perheiden tukemisesta. Yhtenä työkaluna on Vanhemmuuden palikat -koulutus, jota on toteuttamassa pastori Sutthipat Akkarananthapong. Hän ja vaimonsa Monthakaan ovat Anjan pitkäaikaisia työtovereita niin diakonia- kuin seurakuntatyössä.
– Tavoitteena on vahvistaa perhettä, lisätä sitoutumista ja korostaa sitä, että jokainen perheenjäsen mielipiteineen on arvokas, Anja kuvailee.
Thaimaassa vain noin neljäsosa lapsista asuu jommankumman vanhempansa kanssa. Isät ja äidit ovat usein töissä kaukana, jopa muissa maissa, ja lapset asuvat isovanhempien tai muiden sukulaisten luona. (Lähde: Unicef Thaimaa)
– Sukuperhe on sinänsä hieno asia, mutta yli 70-vuotiaat eivät välttämättä tunne nuorten maailmaa, Jyrki toteaa. Nuoret viettävät aikaa netissä ja sosiaalisessa mediassa, mutta isovanhemmilla ei ole aina edes omaa puhelinta.
Kristinuskon sanoma puhuttelee
Anja ja Jyrki ovatkin pohtineet kirkon työtä nuorten näkökulmasta.
– Kaupungistuminen on ollut käynnissä jo pitkään, mutta maaseudun ja kaupungin erot ovat Thaimaassa valtavampia kuin Suomessa, Jyrki kertoo.
Kun nuori tulee esimerkiksi Bangkokiin, hän asuu usein työnantajan asuntolassa tai sukulaisten nurkissa. Kotiseudulle pääsee harvoin, joten side perheeseen ja uskonnollisiin perinteisiin katkeaa. Kaupunkilaiselämä vaatii paljon rahaa, ja nuori on alttiina hyväksikäytölle.
– Bisneksen ja buddhalaisuuden yhdistelmä voi olla myös kova, Jyrki toteaa. Siinä yhdistyy maksimaalinen voiton tavoittelu ajatukseen, että vaikutat itse omaan kohtaloosi.
Anja lisää: Ja epäonnistuminen kerryttää huonoa karmaa.
– Kristinuskon sanoma puhuttelee monia, kun ystävä kutsuu heidät seurakuntaan – yleisin tapa löytää tie kirkkoon. Monelle on todellinen uutinen ja hyvä sanoma, että jokainen ihminen on arvokas itsessään ja Jumalan rakastama.
Korona-aika on pakottanut myös kirkon miettimään uusia lähestymis- ja yhteydenpitotapoja. Facebook on Thaimaassa yleisin yhteydenpitokanava, ja seurakunnatkin hyödyntävät sitä.
– Mitään yhteistä linjausta sosiaalisen median käytössä ei vielä ole, Jyrki sanoo. Thaimaalaiset ovat innostuneita omaksumaan kaikenlaista uutta, mutta esimerkiksi tietosuoja ei ole samalla tasolla kuin meillä.
Teksti Pirre Saario
Haastattelu on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 2/2021
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
