Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kesäjumpalla parannetaan maailmaa Särkisalossa

Hyvästi niskajumit ja jäykkyys – tervetuloa virkistys ja hyvä mieli! Särkisalossa keksittiin yhdistää elvyttävä ulkoliikunta ja hyvän tekeminen. Tämän idean saa kopioida vapaasti!

”Oli vain ollut mielessä, että tällaista pitää tehdä: yhdistää säännöllinen kesäliikunta, hyvä gospel ja maailman parantaminen”, kuvailee Lotta Lausti Särkisalon puistojumpan alkua keväällä kaksi vuotta sitten. ”Ja maailman parantamista parhaimmillaan on tyttöjen koulunkäynnin edistäminen.”

Särkisalon alueneuvosto innostui ideasta heti, ja Jumpataan tytöt kouluun oli syntynyt. Viime kesänä osallistuneiden määrässä näkyi, että ihmiset olivat kaivanneet raskaan koronatalven jälkeen paikkoja, joihin sai kokoontua.

Toukokuussa alkaa jo kolmas jumppakesä kaiken ikäisille ja kuntoisille aikuisille – myös miehille! – ja lapsetkin sopivat mukaan.  Keskiviikkoinen jumppakerta maksaa 5 euroa, ja rahalla tuetaan tänä vuonna Verena Wellsin oppilaskotia Boliviassa.

Kuvassa kaksi teini-ikäistä tyttö kirjoo kangasta ikkunan ääressä, he katsovat kohti kameraa.
Ompelua harjoitteleva Mariel (etualalla) on kuvan ottamisen jälkeen valmistunut lukiosta ja hakee yliopistoon. Gladis jätti koulun kesken ja meni naimisiin. Kuva Arja Koskinen

Särkisalolla on yhteys Boliviaan

Särkisalo on entinen itsenäinen kunta ja seurakunta, pienin ja merellisin niistä kymmenestä, jotka ovat vuodesta 2009 asti muodostaneet nykyisen Salon kaupungin ja seurakunnan. Sen kirkkokin rakennettiin aikoinaan saarelle eikä mantereen puolelle.

Lähetysseuran työ Boliviassa on tullut särkisalolaisille kuin henkilökohtaisesti läheiseksi muun muassa sen kautta, että Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan työn aluejohtaja on saarella syntynyt ja siellä vieläkin kotimaanlomansa viettävä Arja Koskinen. Verena Wellsin oppilaskoti ja sen tytöt sopivat siis kesäjumpan lähetyskohteeksi loistavasti.

Koulumatkat ovat vaarallisia tytöille

Verena Wellsin oppilaskodissa asuu 21 tyttöä useammasta eri alkuperäiskansasta. Ilman ulkopuolista tukea pienistä vuoristokylistä Andeilta kotoisin olevien tyttöjen koulutie jäisi lyhyeksi. He kävisivät vain kodin lähellä olevat alimmat koululuokat, sillä ylempien luokkien kouluihin kulkeminen olisi heille liian vaarallista: matkalla on sekä panttereita että ”kaksijalkaisia petoja”, kuvaili Arja Koskinen viime kesänä. Oppilaskoti on heille turvallinen asuinpaikka, ja tytöt ovat parhaimpia luokallaan.

Kodista tytöt saavat ruoan, opetusapua, kristillistä kasvatusta ja huolenpitoa, ja he oppivat tuntemaan oikeutensa. Nyt koronan aikana tarvitaan myös etäopetuslaitteita.

Jumpataan tytöt kouluun

Vaalea nuori nainen katsoo hymyillen kameraa urheiluvaatteissa.
Liikuntaneuvoja Kaisa Vainio vetää jumpat. Kuva Erja Alander

Puistojumppaa ohjaa liikuntaneuvoja Kaisa Vainio, joka on kotoisin Särkisalon ja Perniön – sekin on kyllä Saloa – ­rajalta. Hänellä on jumppia muuallakin, joten autossa on vakituiseen kelpo varasto jumppavälineitä.

Ohjelmat hän suunnittelee vaihteleviksi, mutta niin, että kaikki ei joka kerran muutu, sillä mukavimpia asioita ohjaajan kannalta on saada palautetta oppimisen ilosta: vaikea liike sujuu jo!

Musiikilla on tärkeä osa kokonaisuudessa, mutta tanssia tai tiukkaa askellusjumppaa ei harrasteta, vaan välillä voidaan tehdä vaikka samanaikaisesti useammanlaisia liikkeitä omaan tahtiin.

Musiikkilistoja on paljolti tehnyt Lotta. Hän kiittelee gospelin monipuolisuutta. Löytyy yhtä hyvin sykkeen nostatuksessa tarvittavia vauhdikkaita rytmejä kuin rauhallisempaa. Mukana on rakkaita Simojokia ja vaikkapa Edelmanin virsisovituksia, mutta myös maallisempaa, kuten vaikka Apulannan Valot pimeyksien reunoilla tai Tehosekoittimen Maailma on sun.  Kaisa on kasvattanut listaa muun muassa Juha Tapion kappaleilla.

Lotta Lausti puhuu varmaan monen kokemuksesta: On ihana jumpata avarassa tilassa, kauniissa miljöössä, taustalla hyvä gospel. Yllä on sininen taivas – no, kerran satoi vähän rakeita – ympärillä vanhoja puita, ja lankuttaessa voi tutustua poimunlehteen ja johonkin pieneen ötökkään.

Teksti Riitta Koivisto, Salon seurakunnan tiedottaja