Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

“Jonkun on oltava ensimmäinen” – Sara Pamela valittiin Bolivian kirkon ensimmäiseksi naispuoliseksi lähetystyön johtajaksi

“Tämä on ollut haaveeni aivan pienestä tytöstä saakka. Olen aina halunnut päästä tukemaan kirkkoa, ja tämä on ollut myös voimavarani vaikeuksien keskellä”, kertoo Bolivian kirkon lasikaton murtanut Sara Pamela Choque.

Sara Pamela Choquella on kädessään ehtoollisleipä alttarin edessä.
Sara Pamela Choque haluaa erityisesti kiittää äitinsä tukea, jotta hänestä on tullut Bolivian kirkon ensimmäinen naispuolinen lähetystyön johtaja.

Sara Pamela Choquen, 38, matka Bolivian luterilaisen kirkon ensimmäiseksi naispuoliseksi lähetystyön johtajaksi matka ei ole ollut yksinkertainen tai vaivaton. Choque valittiin tänä keväänä tähän korkeaan tehtävään, vaikka hän kohtasi paljon vastustusta ja esteitä tiellään muuttaessaan bolivialaisen kirkon historiaa.

Choquen mukaan kirkossa oli paljon epäluuloa ja vastustusta, sillä Boliviassa ei ole totuttu näkemään naista johtoasemassa ja ikävä kyllä moni ajattelee edelleen, että naisen olisi parempi vaieta seurakunnassa.

Choque on viiden lapsen äiti. Perhe-elämän ja opiskeluiden yhdistäminen ei ole ollut hänelle helppoa: opintojen loppuun vieminen vei lopulta 13 vuotta. Mutta kun hän lopulta oli valmis, oli hänellä kaikki teologian opinnot ja tarvittavat todistukset esitettäväksi, kun hän haki lähetystyön johtajan virkaa.

Ennen kaikkea hänellä oli kuitenkin oma vahva äänensä. Choque ymmärsi, että jonkun täytyi olla ensimmäinen muutoksen tiellä.

“Kun he sitten kuulivat minun saarnaavaan tai opettavan, kun he kuulivat ääneni, he ymmärsivät, että minulla on paljon annettavaa kirkolle, että minun täytyy saada mahdollisuus. Nyt on helppo seistä ylpeänä ensimmäisenä naisena tässä asemassa, mutta todellisuudessa – kiitos muiden naisten tuen ja erityisesti äitini tuen – pystyin lopulta valmistumaan.”

Sara Pamela Choque lukee Raamattu alttarin vieressä.
”Kun he sitten kuulivat minun saarnaavaan tai opettavan, kun he kuulivat ääneni, he ymmärsivät, että minulla on paljon annettavaa kirkolle”, Choque toteaa.

Chachawarmi-kulttuuria ja asenteita ei muuteta hetkessä

Bolivian kulttuurin ja tasa-arvon pohjalla on Choquen mukaan bolivialaisten esi-isien ajatus chachawarmi-käsitteestä. Chachawarmi tarkoittaa kaiken täydentävyyttä, miten esimerkiksi naiset ja miehet täydentävät toisiaan tässä luomakunnassa, kosmoksessa.

Käsitettä on romantisoitu paljon Boliviassa, ja se on muovannut paljon naisten ja miesten rooleja yhteiskunnassa. Tämän lisäksi kolonialismin myötä syntyneet valtavat elintasoerot ja machokulttuuri ovat heikentäneet naisen asemaa entisestään.

Käsityksiä naisen ja miesten rooleista yhteiskunnassa ei ole helppo muuttaa, ja monelle saattaa tulla järkytyksenä kuulla, että elämä olisi voinut olla toisenlainen omalla kohdalla, jos naisten ihmisoikeudet toteutuisivat.

“Väkivalta pari- tai perhesuhteissa on vuosikymmenten aikana normalisoitunut. Liian monet naiset ovat eläneet väkivallan keskellä ymmärtämättä, että toisinkin voisi olla”, toteaa Choque.

Kaikista Latinalaisen Amerikan maista Boliviassa tapahtuu eniten viharikoksia naisia kohtaan, ja tilanne on ollut ikävä kyllä pahenemaan päin. Viimeisen 10 vuoden aikana on laadittu lakeja suojelemaan naisten turvallisuutta, mutta vielä toistaiseksi oikeusjärjestelmä ei tunnu toimivan tarpeeksi naisten hyväksi: viranomaiset ratkaisevat vain yhden kymmenestä tapauksesta. Koska järjestelmään ei luoteta, se myös kannustaa viharikoksien toteuttamiseen.

Nuoria johtajia, vanhaa viisautta

Pitkään myös ajateltiin, että tasa-arvokysymykset eivät ole kirkon tehtävä. Vasta lähivuosina on herätty ymmärtämään, että evankeliumin toteuttaminen vaatii myös tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustamista sekä edistämistä.

“Aihe oli kuin kuuma kivi, joka annettiin käsiini, koska olen nainen johtoasemassa.”

Vaikka muutosta ja naisten aseman puolustamista olisi kaivattu jo paljon aikaisemmin, on nyt otettu merkittäviä edistysaskeleita.

Aloittaessaan uudessa työssään Choque sai aluksi paljon epäileviä katseita ja kyseenalaistamista, mutta hiljalleen yhteinen pohja alkoi rakentumaan. Choque uskoo kaikkien olevan “uskon sisaruksia” keskenään ja kukin tekee lähetystyötä saman uskonnon ja arvojen nimissä.

Boliviassa on tällä hetkellä viisi auktorisoitua, kirkon työtä johtavaa pappia ja heidän keski-ikänsä on noin 40 vuotta.

“Olemme nuoria johtajia, joiden tulee nyt johtaa tätä muutosta, mitä muuttunut yhteiskunta tarvitsee.”

Choque on kuitenkin hyvin kiitollinen kirkon vanhempien työntekijöiden tuesta ja jaetusta viisaudesta, joiden pohjalta on hyvä lähteä ajamaan muutosta myös kirkon sisällä ja näin kannustaa naisia uskaltautumaan ottamaan enemmän osaa kirkon työhön. Sekä vanhalla että uudella kirkon johdolla on paljon opittavaa toisiltaan.

Pariskunta kulkee jalkakäytävää pitkin ylämäkeen.
“Väkivalta pari- tai perhesuhteissa on vuosikymmenten aikana normalisoitunut. Liian monet naiset ovat eläneet väkivallan keskellä ymmärtämättä, että toisinkin voisi olla”, toteaa Choque.

Eri todellisuudet, sama käsky

Moni nainen ei ole vieläkään tietoinen oikeuksistaan, joten kouluttaminen ja tiedottaminen on oleellinen osa muutosta ja Lähetysseuran työtä. Lähetysseura tukee kaikissa hankkeissaan Boliviassa naisten tasa-arvoa ja oikeuksia, niin luterilaisen kirkon piirissä kuin myös sen ulkopuolella laajemmin yhteiskunnassa.

Tietoisuuden lisäämisen ja naisten oikeuksista kouluttamisen lisäksi työssä tuetaan naisten toimeentulon ja siten myös itsemääräämisoikeuden vahvistamista.

Vaikka on vielä paljon matkaa naisten oikeuksien ja toivon tiellä, Choque näkee, että monessa asiassa on jo menty eteenpäin. Hän on itse esimerkki siitä, että muutosta ja luottamusta naisiin löytyy, vaikka se olisi kohtuuttoman pitkän työn tulosta.

“Monelle on vielä vaikeaa ymmärtää, että nainen voi olla muutakin kuin vain perheenäiti, nyt jo nuoremmissa sukupolvissa voi nähdä muutosta – on monia äitejä, jotka toivovat lapsilleen parempaa tulevaisuutta.”

Choque kertoo ymmärtäneensä, että ainoa tapa edistää muutosta, on toimia yhdessä.

“Me emme voi toimia kuin pelaisimme shakkia kahdessa eri joukkueessa. Meidän täytyy yhdistää voimat miesten ja naisten välillä, jos todella haluamme muutosta.”

Tämän lisäksi Sara Pamela Choque toivoo, että ymmärrys toisia kohtaan lisääntyisi Boliviassa.

“Mielestäni kaikkein tärkeintä olisi ymmärtää, että olemme samanarvoisia kaikki, mutta elämme hyvin erilaisissa elämäntilanteissa ja todellisuuksissa. Ja kuten Raamatun rakkauden kaksoiskäskyssä kehotetaan rakastamaan toista niin kuin itseäsi, tätä pitäisi myös soveltaa käytännössä Boliviassa.”

Teksti: Anna Lunden

Kuuntele myös podcast naisten oikeuksista Boliviassa!