Jos emme pidä huolta lapsista tänään, millainen on huomisen kirkko? Tätä pohtii Senegalin luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyöstä vastaava Anne Marie Dione.
Häntä harmittaa, että kaikki eivät ymmärrä lasten merkitystä kirkon työssä ja Jumalan valtakunnassa. Joskus lasten parissa työskenteleviäkin katsotaan alaspäin.
”Jos olemme oikeasti opettaneet lapsia ja nuoria hyvin, he eivät jätä Herraa myöhemminkään ja sitoutuvat kirkkoon”, Anne Marie pohtii.
Lapset oppivat seurakunnissa hengellisten asioiden ohella myös paljon muuta. Tästä syystä niiden lastenkerhoissa käy paljon muslimiperheidenkin lapsia. On jopa kerhoja, joissa ei ole lainkaan kristittyjä. Miten tämä on mahdollista?
”Vanhemmat päästävät lapsensa kerhoihin, koska he näkevät miten lapset muuttuvat, kun opetamme hyvää käyttäytymistä ja moraalia.”
Syntynyt muslimiksi
Anne Marien isä oli muslimi, joten tytärkin syntyi muslimiksi. Isä kuitenkin kuoli Anne Marien ollessa 3-vuotias, minkä jälkeen kristitty äiti palasi katoliseen kirkkoon. Myöhemmin äiti avioitui luterilaisen miehen kanssa.
Lapsena Anne Marie mursi maapähkinöitä ja jakoi niitä muille lapsille kuin pappi ehtoollista, kunnes äiti kielsi tämän leikin. Anne Marie myös unelmoi nunnaksi ryhtymisestä. Hän oli nähnyt, miten nunnat jakoivat lapsille jauhomaitoa ja pitivät heistä huolta.
Alakoulun viimeisellä luokalla Anne Marie otti korvakorut pois ja käytti huivia nunnien tavoin. Äiti ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta, vaan patisti tytärtä jatkamaan opintoja. Niinpä Anne Marie jatkoi yläkouluun ja oli aktiivisesti mukana seurakunnan nuorisotyössä.
Vuosi 2009 oli käänteentekevä Anne Marien hengellisen elämän kannalta:
”Silloin kiinnityin Jeesukseen sataprosenttisesti. Päätin etten enää käytä talismaaneja eli taikaesineitä vaan jätän kaiken Jumalan käsiin.”
Seuraavana vuonna Anne Marie aloitti teologian opinnot ja päätyi myöhemmin töihin luterilaiseen kirkkoon. Hän tekisi mielellään papin työtä, mutta toistaiseksi se ei ole hänen kirkossaan mahdollista.
”Tärkeintä on, että haluan jatkaa työskentelyä Herralle koko elämäni. Lasten parissa tehtävä työ on yksi tärkeimpiä juttuja kirkossa.”
Anne Marien läheisin ja pitkäaikaisin työtoveri on Lähetysseuran lapsi- ja nuorisotyön asiantuntija Anna-Lena Särs, jonka kanssa he ovat työskennelleet vuodesta 2015.
Vapaaehtoisten varassa
Kuten muukin Senegalin luterilaisen kirkon työ, myös lapsi- ja nuorisotyö nojaa lähes täysin vapaaehtoisiin.
Seurakuntien kerhot, pyhäkoulut, rippikoulut, leirit, retket ja rukousillat pyörivät kymmenien vapaaehtoisten voimin. Pelkästään pyhäkouluissa on noin 40 vapaaehtoista pyhäkoulunopettajaa.
”Seurakunnat etsivät itse vapaaehtoisia ja me koulutamme heitä seminaareissa. Konfirmaatio-opetusta voi antaa myös pastori, mutta hän ei esimerkiksi voi tehdä pyhäkoulutyötä, koska pyhäkoulut ovat usein samaan aikaan kuin jumalanpalvelukset”, Anne Marie kertoo.
Teksti: Heli Vuohelainen
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien Tulkoon joulu -numerossa 6/2025.
Nyt kun olet täällä…
…meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat