Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Äidinkielinen opetus on ratkaisu oppimisen kriisiin

Yli 600 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea ja laskea. Yllättävää on, että suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulua.

Pikkulapso liitutaulu kädessään lukutaitoluokassa Senegalissa.
Senegalissa Lähetysseuran tukemat esikoulut auttavat lapsia oppimaan paremmin, kun he saavat tutustua koulumaailmaan äidinkielellään. Kuva Iiris Kivimäki.

”Tämä oli shokki”, sanoo Lähetysseuran asiantuntija Kimmo Kosonen ja viittaa YK:n kasvatusjärjestö Unescon raporttiin, jonka mukaan jopa 617 miljoonalla lapsella ja nuorella maailmassa ei ole edes perustason taitoja lukemisessa ja laskemisessa – vaikka he ovat käyneet koulua.

”Yksi syy osaamattomuuteen on, että alkeisopetuksessa käytetään kieltä, jota lapset eivät puhu kotonaan”, Kosonen jatkaa. Hän on monikielisen koulutuksen asiantuntija ja on työskennellyt aiheen parissa kolmekymmentä vuotta.

Kososen mukaan isossa osassa kehittyviä maita opetuskieli kouluissa on muu kuin lasten äidinkieli. Esimerkiksi Afrikassa entiset siirtomaakielet, kuten ranska ja englanti, ovat virallisia kieliä. Aasiassa eurooppalaisilla kielillä on pienempi rooli, mutta monissa näissä maissa on yksi valtakieli, jota maan eliitti puhuu ja joka on koulutusjärjestelmän kieli.

”Puhutaan sadoista miljoonista lapsista kehittyvissä maissa, lapsista, jotka menevät kouluun eivätkä välttämättä ymmärrä, mitä siellä tapahtuu”, Kosonen sanoo.

Poliittiset syyt usein esteenä

Kimmo Kososella on ongelmaan ratkaisu: monikielinen koulutus. Monikielisessä opetuksessa lapsi oppii ensin lukemaan omalla äidinkielellään. Sen jälkeen hän opiskelee ensimmäiset luokat eri oppiaineita omalla äidinkielellään ja voi opiskella maan valtakieltä vieraana kielenä.

Noin 5.–6. luokalla osaa oppiaineista aletaan opettaa tällä vieraalla kielellä. Jos esikoulussa ja alakoulussa on luotu hyvä perusta äidinkielessä ja vieraassa kielessä, lapsi pystyy yläkoulusta alkaen opiskelemaan kummallakin osaamallaan kielellä.

Kososen mukaan on runsaasti tutkimuksia, jotka puoltavat monikielisen koulutuksen käyttöä. ”Lapsi oppii nopeammin lukemaan, kun hän ymmärtää lukemaansa, eikä hänen tarvitse samalla opetella uutta kieltä. Vanhemmat ja sisarukset voivat tukea oppimista, kun käytetään kieltä, jota he puhuvat.”

Esteet monikielisen opetuksen tarjoamiselle ovat poliittisia. Kosonen kertoo, että kun maailman maat päättivät vuonna 2015 kaikkia maita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista, maininta äidinkielisestä opetuksesta poistettiin viime hetkellä koulutusta koskevasta tavoitteesta. Tämä harmittaa Kososta, joka oli tehnyt kansalaisjärjestörintamassa vaikuttamistyötä aiheen puolesta.

”Muutaman maan edustajat sanoivat, ettei se sovellu tänne ja että se on poliittisesti arkaluontoista ja jakaa maita.”

Edistysaskelia Kambodžassa

Monikielisiä koulutusjärjestelmiä on jo maailmalla. Kosonen nostaa kehittyvistä maista esimerkkeinä muun muassa Filippiinit, Etiopian, Kambodžan ja Thaimaan.

Lähetysseura edistää äidinkielistä opetusta kehitysyhteistyöhankkeissaan Kambodžassa, Etiopiassa, Nepalissa ja Senegalissa. Työtä tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroin.

Lapset istuvat lattialla lukutaitoluokassa Kambodžassa.
Lähetysseura on tukenut pitkään Kambodžassa alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten opetusta omalla äidinkielellä. Kuva Pirre Saario.

Kambodžassa työtä on tehty pitkään ICC-järjestön kautta, joka edistää alkuperäiskansojen kielillä tapahtuvaa opetusta. Alkuperäiskansoja on Kambodžassa noin prosentti väestöstä, mutta joillain alueilla, kuten Ratanakirissa, heitä on enemmistö.

”Työhön on kuulunut aluksi epävirallisia lukutaitoluokkia, joissa on ollut kyläyhteisöstä vapaaehtoinen opettaja, jonka ICC on kouluttanut. Tässä on tapahtunut viime aikoina iso muutos. Nykyään ICC tukee enemmän äidinkielistä opetusta valtion kouluissa”, sanoo hankkeessa työskennellyt Emma Holmström.

Muutoksen taustalla on hänen mukaansa se, että Kambodža on kieliasiassa edistyksellinen ja hyväksynyt opetuksen alkuperäiskansojen omalla äidinkielellä valtion kouluihin. Tähän on ICC:n työllä ollut vaikutusta.

Tulokset puhuvat puolestaan

Lukutaitoluokkien kautta on pystytty näyttämään valtiolle ja opetusviranomaisille, että kun lapset opiskelevat ensin äidinkielellään, he oppivat jatkossa paremmin myös pääkieli khmerillä. Holmströmin mukaan ICC on yhdessä kumppaneittensa kanssa käytännössä luonut vähemmistökielten kirjakielet. On käyty läpi pitkä prosessi, jotta valtio on virallisesti ne hyväksynyt.

Työssä riittää kuitenkin haasteita, sillä kaikissa kylissä ei edelleenkään ole kouluja. Koska alkuperäiskansojen parissa koulutustaso on heikko, opettajien joukossa on vain vähän ihmisiä, jotka puhuvat vähemmistökieliä äidinkielenään.

”Tässä siirtymässä on iso työ opettajien koulutuksessa, koulutusmateriaalin tekemisessä ja että saadaan kyläyhteisöissä vanhemmat ymmärtämään koulutuksen tärkeys. Toisaalta nämä ovat kaikki ongelmia, joihin äidinkielinen opetus auttaa”, Emma Holmström sanoo.

Opetusmateriaaleissa näkyy oma kulttuuri

Monikielisessä opetuksessa opetusmateriaaleja on työstettävä sopimaan eri kielille.

Sereerinkielisessä aapisessa kuvia senegalilaisesta arkielämästä.
Sereerinkielisessä aapisessa näkyy paikallinen arki. Kuva Pirre Saario.

”Ei olisi järkeä, jos otettaisiin kaupunkilaisille tehty kirja ja opetussuunnitelma ja se vain käännettäisiin toiselle kielelle ja kulttuurille. Materiaalin ja oppisisältöjen tulee huomioida konteksti ja yhteisö, jossa vähemmistölapset elävät”, Kimmo Kosonen sanoo.

Holmström kertoo esimerkin Kambodžasta. ”Jotkut opetusmateriaaleista ovat alkuperäiskansojen omia satuja, tarinoita ja legendoja. Kuvituksissa näkyy alkuperäiskansojen perinteisiä asuja. Matematiikan opetuksessa saatetaan käyttää esimerkkinä esineitä, jotka ovat lasten omasta ympäristöstä tuttuja. Ei käytetä viittä omenaa, jos he eivät ole omenoita koskaan nähneet.”

Minna Havunen

Tue äidinkielistä opetusta

Kuuntele podcast, jossa Minna Havunen haastattelee monikielisen koulutuksen asiantuntijaa Kimmo Kososta, Lähetysseuran äidinkielisen opetuksen hankkeessa Kambodžassa työskennellyttä Emma Holmströmiä sekä viittomakielistä opetusta Etiopiassa kehittänyttä Mekonnen Mulatia.