Haastattelumme aikoihin Anna-Lena Särs on alkanut valmistautua palaamaan Senegaliin kolmen kuukauden Suomessa vietetyn ajan jälkeen.
”Eilen luin sähköpostiani valmistuakseni palaamaan takaisin Senegaliin. Alan jo tottua ajatukseen. Olen ottanut yhteyttä useampaan työtoveriin. Nämä ovat kaksi erilaista maailmaa, ja työhön paluu vie aikansa.”
Kuluneen vuoden aikana Anna-Lenalla on ollut paljon tekemistä. Hän on toiminut sijaisena, kun lähetystyöntekijät vaihtuivat Senegalissa.
”Viime kevään aikana lähetystyöntekijöiden määrä väheni viidestä kahteen. Sen takia olen tehnyt hallinnollisia töitä tavallisen työni ohella. Mutta tänä vuonna suomalainen kollegani Hilde Paco ja minä saamme apua Anu Vasamies-Hackenbruchilta, joka on Lähetysseuran uusi Senegalin maajohtaja.”
Vaikea ilmasto vaikuttaa lapsiin ja nuoriin
Vuonna 2022 Senegalia koettelivat jatkuvat kaatosateet. Se vaikutti sadonkorjuuseen ja moniin rakennuksiin. Vuonna 2023 Lähetysseuran vierastalossa alkoi näkyä homevaurioita. Anna-Lena oli mukana etsimässä Fatickista uutta vierastaloa ja irtisanomassa vanhan talon sopimusta.
Anna-Lena on itsekin muuttanut uuteen taloon. Iltaisin, kun tulee pimeää, hänellä on tapana käydä kävelyllä asuinalueellaan koiransa kanssa.
”Kävelen pitkin hiekkaisia teitä. Kuljen muutamien katulamppujen ja kahden suuren puun ohi. Kotini sijaitsee asfalttikadun ja eräänlaisen jalkapallokentän välissä. Sadevettä kertyy myös tänne, sillä olemme alueella, jonne sadevesi laskeutuu. Vuonna 2022 satoi niin kovasti, että pihalleni alkoi muodostua lammikko, vaikka kortteliin oli tehty vedenpoistokanava. Taloni ympärillä on muuri, ja sen takia vesi jää pihalleni. Olen kaivanut maahan vedenpoistoputken ja lisännyt hiekkaa, jotta vettä jäisi pihalle vähemmän.”
Dakarissakin on ollut tulvia ja Senegalissa on ollut erittäin kuumaa. Edellisenä vuonna oli vuorostaan kuivaa.
”Vuonna 2022 sadot eivät tuottaneet tarpeeksi ruokaa, koska satoon tuli hometta. Asukkaat eivät osanneet valmistautua kaatosateisiin, jotka alkoivat tavallista aiemmin. Tulin Senegaliin kymmenen vuotta sitten, ja jo silloin ilmasto oli muuttunut arvaamattomaksi. Perheet kärsivät siitä, eikä heillä ole aina tarpeeksi ruokaa, eikä rahaa lasten koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon. Se vaikuttaa lapsiin, jotka ovat haavoittuvaisia.”
”Kun köyhyys lisääntyy, aikuisten mahdollisuus keskittyä seurakuntatyöhön vähenee, koska heidän pitää keskittyä toimeentuloon. Monen aikuisen on pakko muuttaa pois toimeentulon takia. Lapset ja nuoret joutuvat selviytymään siten, että kotona on vähemmän aikuisia. Tämä todellisuus vaikuttaa selvästi siihen, miten seurakunnat järjestävät lapsi- ja nuorisotyötään.”
Pyhäkoulun yhteisöllisyys
Anna-Lena painottaa, että Senegalin väestö on nuorta. Jopa puolet maan asukkaista on alle 18-vuotiaita.
”Rakennamme yhteyttä lapsiin eri tavalla kuin Suomessa. Senegalissa lapset ovat enemmän tekemisissä toisten lasten kanssa. Heillä on paljon sisaruksia, ja he kasvavat yhdessä sukulaisten ja serkkujen kanssa. He eivät ole äidin ja isän kanssa yhtä paljon kuin Suomessa. Lapset liikkuvat suurissa joukoissa, ja kun kirkko järjestää lastenohjelmaa, niihin tulee suuria ryhmiä.”
Pyhäkoulu on yksi kirkon työn kantavista voimista. Myös rippikoululla on tärkeä osa, ja Anna-Lena on tehnyt paljon työtä sen kehittämiseksi.
”Pyhäkoulunopettajat painottavat sitä, että toiminta on tärkeä lapsille. Kristityt ovat pieni, melko näkymätön vähemmistö Senegalissa. Se, mikä vaikuttaa usein lasten mukaantuloon on, keiden kanssa he ovat tekemisissä ja keitä he tuntevat. Kristityt ovat vähemmistö muslimien keskuudessa ja luterilaisina he ovat kristittyjen vähemmistö. Siksi ryhmään kuuluminen on tärkeää.”
Todistaminen ja yhteisöllisyys
”Suomalaisena ajattelen usein, että kirkon työssä sisäinen motivaatio on tärkeä, eivät vain ulkoiset olosuhteet kuten sosiaalinen työ. Yritän tuoda esille ideoita siitä, miten esimerkiksi jumalanpalveluksessa voisimme lasten ja nuorten takia todistaa jumalanpalveluksessa niin, että ihmiset näkisivät esimerkkejä siitä, miten yhteys Jumalan kanssa voi toimia. Tällaista voisi olla enemmän myös Suomessa. Olen myös puhunut siitä, että voisimme luoda lapsille ja nuorille mahdollisuuden saada oman paikan jumalanpalveluksessa.”
Anna-Lena painottaa, että hän haluaa nostaa kirkon henkilöstön kanssa esille niitä perusasioita, jotka puhuttelevat lapsia ja nuoria.
Teini-ikäiset haluavat kuulla muiden kokemuksia ja seurata heidän konkreettisia esimerkkejään. Tämä on kristillistä kasvatusta, jossa on sekä sosiaalinen että hengellinen osuus.
Anna-Lena selittää, että vaikka islam on Senegalin suurin uskonto, alkuperäinen kansanusko on vahvempi ja se näkyy eniten arkipäivässä ja ihmisten elämässä.
”Senegalissa hengellisyys on kaikkialla kulttuurissa. Suomessa emme ole yhtä tottuneita puhumaan hengellisestä näkökulmasta, mutta täällä se vaikuttaa kaikkialla. Kun tapahtuu jotain epätavallista tai huomiota herättävää, siihen tarvitaan usein selitys myös hengellisestä tai kristillisestä näkökulmasta. Myös esirukous on tärkeä, ja usein läheisille toivotetaan siunausta ja hyvinvointia arkipäivän puheessa: ”Käyköön sinulle hyvin”.
Kirkon omatoimisuus vahvistuu
Anna-Lena on aloittanut neljännen työkautensa ja kertoo, että kaikki toiminta suunnitellaan nyt niin, että Senegalin luterilainen kirkko seisoo omilla jaloillaan itsenäisenä vuoden 2028 loppuun mennessä. Siihen saakka Suomen Lähetysseura tukee kirkkoa lähetystyöntekijöiden ja taloudellisen tuen avulla.
Senegalin luterilainen kirkko on ottanut jo monta askelta kohti itsenäisyyttä. Viime vuosien aikana kirkon taloudellista hallintoa ja valmiuksia on kehitetty paljon. Kirkko on ottanut käyttöön rakenteita, jotka voivat toimia itsestään, ja palkannut henkilön, joka kehittää itsekannattavuutta.
”Niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka olen työskennellyt Senegalissa, olemme jo tehneet paljon, jotta selviämme tällaisesta tilanteesta. Yhteistyöni, jota olen tehnyt Anne Marie Dionen kanssa luterilaisen kirkon kristillisen koulutuksen osastossa, on jo kauan tähdännyt siihen, että työ voi jatkua itsenäisesti. Nykyisiä rakenteita pitää vahvistaa ja syventää. Saamme toimia kirkon keskushallinnon vahvistamiseksi. Rakenteita pitää muuttaa ja tulevaisuudessa henkilökuntaa on vähemmän. Meidän tulee tukea kirkon aloitteita kohti paikallisempia ja kestävämpiä rakenteita. Jotta toiminta jatkuu tulevaisuudessa, meidän tulee auttaa kirkkoa, jotta siitä tulee entistä itsenäisempi tulevina vuosina.”
Keskitytään nuoriin
Anna-Lena on keskittynyt vahvasti lapsi- ja nuorisotyöhön ja on myös nähnyt, että työ tuottaa tulosta.
”Mutta edelleen on erittäin paljon tehtävää. Lähetysseura on nostanut seurakunnissa esille kysymyksiä lasten turvallisuudesta ja kouluttanut siihen ammattilaisia ja vapaaehtoisia. Työtä on tehty kauan pilottiseurakunnissa, jotta uusi työmuoto saadaan juurrutettua.
”Kirkolla on 13 seurakuntaa sekä yksi lähetyspiste. Olisin mielelläni tahtonut ehtiä keskittyä kaikkiin seurakuntiin, jotta voisimme vahvistaa nykyisiä toimintoja. Olen kiitollinen, että Anne Marie työskentelee ekumeenisen liikkeen kanssa, joka tukee meitä lapsityössä.”
Anna-Lena näkee vahvuuden myös kirkon kansallisissa ja paikallisissa komiteoissa. Ne antavat toiminnalle vahvan paikallisen tuen ja tulevaisuuden.
”Seurakuntien pitää oppia keräämään avustusta jäseniltään, jotta esimerkiksi pyhäkoulu ja rippikoulu voivat toimia. Tärkeintä on, että ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan sanaa, oppivat tuntemaan Jeesuksen, mutta kristilliseen elämään kuuluu myös se, että Jumalan valtakunnan työhön annetaan ajastaan ja varoistaan. Taloudellinen apu on tärkeä osa. Ajatus on, että seurakunnan jokaisessa tärkeässä työssä kuten kuorot, työ lasten parissa ja rippikoulu, on pieniä kassoja.”
Hyvän arvostaminen
Anna-Lena arvostaa senegalilaisten kykyä nähdä hyvää arkipäivässä.
”Kokous voi kestää pitkään Senegalissa. Kiire nähdään suorastaan rasitteena. Ei ehkä tarvitse olla kiireinen, voi antaa aikaa ihmisille ja elämiseen. Senegalilaisten maailmassa huolehditaan heistä, jotka ovat lähellämme ja keskitytään siihen, mikä on hyvää. Pyritään elämään hyvää elämää, vaikka yhteiskunnan isot asiat eivät toimisi.
Anna-Lena sanoo, että me kristityt olemme kutsutut yhteisöllisyyteen.
”Kirkko on koko kristittyjen yhteisö. Se ei kuulu vain yhteen kulttuuriin. Kun me juutumme omaan pieneen kuplaamme, me ajattelemme, että koko maailma toimii kuten me. Silloin väheksymme myös heitä, jotka eivät toimi meidän arvojemme mukaan. Minusta on erittäin tärkeää, että kirkko oppii myös toisilta kristityiltä eikä peilaa vain yhtä kulttuuria. On totta, että suomalainen kulttuuri on erittäin kaukana siitä kulttuurista, josta Raamattu kertoo. Meidän pitää tavata ihmisiä, jotka tulevat toisista kulttuureista ja voivat opettaa meille Jumalasta asioita, jotka olemme itse hukanneet.
Anna-Lena muistuttaa, miksi lähetystyö on tärkeää:
”Jos me tahdomme elää maailmassa, joka on taivaallisempi, meidän tulee toimia niin. Meidän pitää ottaa esimerkkiä Jeesuksesta ja hänen oppilaistaan; ottaa vastaan se voima, jonka hän tahtoo antaa meille. Meidän tulee levittää Jumalan valtakuntaa, joka on määränpää ja tie. Meidän tulee elää niin jo nyt; elää niin, että Jumalan valtakunta laajenee. Mitä useampi osallistuu siihen, sitä lähemmäs tulemme. Mutta kaikessa tässä olemme riippuvaisia Jeesuksesta.”
Myös maailmanlaajuiset kysymykset oikeudenmukaisuudesta ovat tärkeitä Anna-Lenalle.
”Meidän hyvinvointimme perustuu epäoikeudenmukaisille rakenteille. Eurooppa saa Afrikasta enemmän hyvinvointia kuin se mitä me annamme kehitysapuna. Miten me voimme ajatella että meillä on oikeus olla huomioimatta muuta osaa maailmasta ja sulkea muurien taa ne, joilta puuttuu tarpeellinen?”
Suuria muutoksia ihmisten elämässä
Anna-Lenan Suomessa tekemät seurakuntavierailut ovat antaneet hänelle uusia näkökulmia.
”Me olemme yksi lenkki ketjussa. Yhdessä me luomme tiimin. Kaikki, jotka osallistuvat seurakunnissa, Suomen Lähetysseurassa, lähetystyöntekijät, senegalilaiset, yksityiset, jotka saavat tukea. Olen nähnyt, miten paljon kaikki tekevät paikallistasolla. Kun tekee työtä kehittyvässä maassa, voi huomata, että pienet asiat vaikuttavat ihmeellisesti. Kun yhteiskunnan rakenteet ovat huonot, muutos tapahtuu henkilökohtaisella, perheen, ryhmän tai alueen tasolla. Se muutos on valtava.”
Anna-Lena on osallistunut seminaariin, jossa hän on tavannut edustajia mm. naapurimaasta Mauritaniasta.
”Se mikä on kylvetty Senegalin luterilaisessa kirkossa vaikuttaa koko Länsi-Afrikassa!”
Lopuksi Anna-Lena haluaa esittää muutamia esirukousaiheita.
”Tarvitaan johtamista. On tärkeää, että kaikki ovat samalla linjalla ja toimivat yhdessä siihen suuntaan mihin kirkko toimii Senegalissa. Rukoillaan, että kirkko saisi vahvistua ja kasvaa. Rukoillaan, että seurakunnat voisivat huolehtia niistä, jotka ovat mukana kirkossa, ja opettaa heille mitä kristinusko on, opettaa Raamattua ja tavoittaa ihmisiä uusilla alueilla.”
”Kirkko tarvitsee aikaa pohtia, mikä on tärkeää ja keskittyä käytännön kysymyksiin. Jotkut seurakunnat ovat tosi suuria. Rukoilkaa sen puolesta, miten papit saavat palkkansa tulevaisuudessa. Tuleeko palkka suoraan seurakuntalaisilta vai kirkolta? Rukoilkaa muutoksen ajalle yhteistä näkemystä. Rukoilkaa yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä.”
Teksti Joanna Lindén-Montes, käännös Paula Laajalahti
Artikkeli on julkaistu Mission-lehdessä 1/2024. Voit tilata lehden täältä.
