Gwain kylässä Zimbabwessa luterilaisen kirkon isoäitien ryhmä on sulkenut hellään syliinsä satoja orpoja ja muita heikossa asemassa eläviä lapsia. Isoäidit huolehtivat, että lapset saavat ruokaa ja oppivat elämän perustaitoja.
Isoäitien tarina sai alkunsa Gladys Dzivasta, 79. Hän on eläkkeellä oleva opettaja ja Gwain kyläpäällikön vaimo. Hän toimii edelleen isoäitiryhmän puheenjohtajana.
Hän kertoo, että toiminta alkoi vuonna 2003 isoäitien vapaamuotoisena kokoontumisena. Sitten alettiin valmistaa lapsille koulupukuja. Syntyi idea kerhosta, johon kutsuttiin ilman vanhempia eläviä lapsia.
– Ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä aidsin vuoksi, Dziva kertoo. Lapsia haluttiin auttaa, ommeltiin lisää pukuja. Toiminta laajeni ja lisää isoäitejä liittyi mukaan riveihin. Gwain isoäitien hanke, Gwai Grandmothers’ Group, oli syntynyt. Nykyisin se on rekisteröity järjestö, jonka työtä Suomen Lähetysseura tukee.
Kuin omia lastenlapsia
Tällä hetkellä isoäitiryhmien toiminta ulottuu hankekoordinaattori Dorothy Moyon mukaan noin neljäsosaan Gwain aluetta. Ryhmiä on 16, joista kussakin viisi isoäitiä. Toimintaa valvoo ja hallinnoi kymmenen isoäidin ydinryhmä.
Orpoja tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevia lapsia isoäitien toiminta-alueella on noin 9 500. Moyo kertoo orpouden olevan tulosta laajalle levinneestä hiv-epidemiasta, poliittisesta väkivallasta, köyhyydestä, sairauksista ja liikenneonnettomuuksista.
Vain murto-osaa lapsista voidaan auttaa. Suoraan isoäitien työstä hyötyviä lapsia on runsaat 400. Kun mukaan lasketaan ne, jotka hyötyvät epäsuorasti, määrä nousee nelinkertaiseksi. Joillakin lapsilla toinen vanhemmista on elossa, toisilla huoltajana toimii sukulainen tai muu läheinen. On myös niitä perheitä, joissa huoltajaa ei ole ja lapset asuvat yksinään.
Isoäidit huolehtivat, että lapset saavat ruokaa ja oppivat elämisen perustaitoja. Lapsille opetetaan henkilökohtaista hygieniaa ja kodinhoitoa. Heille opetetaan myös ompelutaitoja, kanankasvatusta ja puutarhanpitoa. Hitsausta ja puutöitäkin opetetaan – siihen apua saadaan muutamalta isoisältä.
Isoäideillä on aikataulu. Sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen he kokoontuvat ja keskustelevat, mitä seuraavalla viikolla on määrä tehdä. Keskiviikkoisin lapset tulevat koolle yhteiselle aterialle. Silloin myös vieraillaan orpolapsiperheissä, jolloin lapsia autetaan siivoamaan ja varmistetaan, että heillä on ruokaa ja turvaa.
Lauantaina on liikuntaa, jalkapalloa ja ruokapakettien jakamista. Myös muuhun apuun ja opetukseen on viikonloppuisin mahdollisuus. Opetusvälineenä toimii muiden metodien lisäksi tarinankerronta.
Toivo elää kituen
Presidentin valintaan ja 30 vuotta hallinneen Mugaben jälkeiseen aikaan liitettiin paljon odotuksia muutoksesta parempaan. Tilanne ei kuitenkaan ole osoittautunut hyvin toiveikkaaksi.
Moyon mukaan elämä on haastavaa kaikilla tasoilla hyvin huolestuttavan taloudellisen tilanteen vuoksi. Zimbabwe joutui hylkäämään valuuttansa vuonna 2009 hyperinflaation vuoksi ja ajautui miljardiluokan velkoihin.
– Omaa virallista valuuttaa ei ole, hallitus on vararikossa, palkat jäävät maksamatta ja laajalle levinneestä korruptiosta on raportoitu usein. Tilanne on hyvin surullinen, Moyo sanoo.
Hinnat ovat nousseet ja useista hyödykkeistä, kuten ruoasta ja lääkkeistä, on pulaa. Tilanne on tavallisen ihmisen arjessa kestämätön, suurin osa elää köyhyydessä. Tarve humanitääriselle avulle on ilmeinen.
Maan tilanne koskettaa myös Gwain aluetta ja isoäitien toimintaa. Alueen pääelinkeino on omavaraisviljely. Yleisimmin viljellään maissia, pähkinöitä ja hirssiä. Päivittäiseen elämään tarvittavaa käteistä saatetaan saada kasvattamalla pienkarjaa, kuten kanoja, vuohia ja sikoja sekä myymällä lihaa naapurustoon. Useat pystyvät kasvattamaan vain osan tarvittavasta ravinnosta.
Kauppoja alueella on kaksi, ja Moyon mukaan niiden perusvarastoon kuuluu lähinnä tulentekoon ja peseytymiseen tarvittavia välineitä. Sähköä on vain muutamalla prosentilla kotitalouksista, ja sitäkin usein säännellysti. Paikallisella klinikalla ei ole sähköä, kahdeksasta koulusta sitä on vain kahdella.
Vesijohtojärjestelmiä ei ole, ja juoksevaa vettä on vielä harvemmalla kuin sähköä. Vesi haetaan joista ja patoaltaista, joissa se on epäpuhdasta ja aiheuttaa sairauksia. Vedenhakumatkat lankeavat tyttöjen ja naisten harteille. He kantavat päänsä päällä 20 litran sankoja, usein kilometrien mittaisen matkan. Vettä noudetaan vähintään kolme kertaa päivässä.
Tässäkään isoäidit eivät ole jääneet toimettomiksi. Rakenteilla on vedenjakelusysteemi, joka valmistuessaan tuo helpotusta suurelle määrälle ihmisiä.
Lapset voivat paremmin
Isoäitien työ on tuloksellista. Lapset menestyvät koulussa tuen avulla. Kiitollisia edistymisestä eivät ole ainoastaan lapset, vaan myös isoäidit itse. Orpouteen ja köyhyyteen liittyvän leiman on koettu vähentyneen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lasten parissa lisääntyneen.
Uudet opitut taidot ovat lisänneet lasten omanarvon ja itsetunnon kokemusta.
– Liikunta on ollut suuri menestys, Moyo kertoo. Se on myötävaikuttanut lasten hyvinvointiin, vähentänyt stressiä ja lievittänyt traumoja.
– Yritämme pitää lapsista huolta ja lohduttaa heitä, varsinkin niitä, joilla ei ole vanhempia, Dziva lisää. Lapsille myös opetetaan hyväksikäytön tunnusmerkkejä ja teroitetaan sitä, että lasten tulee tällaisissa tapauksissa kertoa asiasta isoäideille. He hoitavat asian eteenpäin poliisille.
Annettu apu tulee suureen tarpeeseen. Aids-kuolemat ovat selkeästi vähentyneet, mutta onnettomuudet ja muut syyt jättävät edelleen useita lapsia vaille vanhempia. Monet aikuiset myös lähtevät muualle, muun muassa Etelä-Afrikkaan, etsimään elantoa.
– Rakkaus on se voima, jonka avulla tätä teemme. Jos et rakasta, et voi pitää huolta jonkun toisen lapsesta, Gladys Dziva toteaa.
Suomen Lähetysseura tukee isoäitien hanketta. Se saa myös ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea.
Teksti ja kuvat Heidi Tirri
Kauneimmat Joululaulut soivat maailman lasten hyväksi.
Tule mukaan laulamaan ja lahjoittamaan!
