Ihminen tahtoo luontaisesti tehdä hyvää. Aika ajoin sekä kansainvälisessä että suomalaisessa mediassa nousee esiin, miten viattomasta auttamishalusta tehdään kyseenalaista bisnestä. Mari Manninen mainitsi jutussaan Helsingin Sanomissa esimerkin vapaaehtoisturismista, jossa orpokoteja on pystytetty vain, koska tiedetään, että länsimaalaiset haluavat tehdä niissä vapaaehtoistyötä.
Esimerkiksi Tansaniassa vapaaehtoistyötä tehnyt englantilainen Pippa Biddle taas ymmärsi seitsemän vuotta sitten että hänestä oli ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Biddle kirjoitti siitä blogiinsa, alkoi perehtyä ongelmaan lisää ja julkaisi juuri kirjan aiheesta. The Guardianin haastattelussa hän nostaa isoimmaksi ongelmaksi sen, että monissa vapaaehtoisohjelmissa vastataan lähinnä länsimaisten ihmisten omiin tarpeisiin. Sitä voi pitää yhtenä uuskolonialismin muotona.
Lähetysseura on lähettänyt vapaaehtoisia työalueelle jo vuosikymmenten ajan. Suurin osa lähtijöistä on työikäisiä, mutta myös opiskelijoille ja juuri eläkkeelle jääneille löytyy vapaaehtoispaikkoja. Lähtijän täytyy olla vähintään 20-vuotias.
Kuten ulkomaantyössä muutenkin, myös vapaaehtoisten kohdalla paikallisen yhteisön toiveiden kuunteleminen on etusijalla, kertoo Lähetysseuran ulkomaantyön apulaisjohtaja Pia Kummel-Myrskog.
“Tarve vapaaehtoiselle tulee kumppaniltamme. Heillä on usein tiedossa yksittäinen tehtävä tai jonkin erityisalan asiantuntemuksen tarve, johon me haemme sopivan vapaaehtoisen”, Kummel-Myrskog sanoo.
Kumppanilähtöisyyden lisäksi Lähetysseuran Felm Volunteer -ohjelmassa noudatetaan viittä periaatetta, johon työn eettisyys pohjaa.
1. Kaikki käyvät koulutuksen
Jokainen vapaaehtoistyöhön lähtevä koulutetaan. Lähde liikkeelle -koulutus kestää nykyisellään kolme viikonloppua, ja siinä perehdytään lähetystyön ja kehitysyhteistyön perusteisiin sekä eri uskontojen ja kulttuurien kohtaamiseen. Kysymykset vallankäytöstä ja työn etiikasta ovat tärkeä osa koulutusta.
2. Vapaaehtoinen toimii työntekijöiden rinnalla
Kun Lähetysseura lähettää vapaaehtoisen työalueelle, tämä tekee työtä ohjaajansa tukemana. Ohjaaja on joko Lähetysseuran tai paikallisen kumppanijärjestön palveluksessa. Vapaaehtoisen tehtävä on tukea aluella tehtävää työtä
“Tehtävät eivät ole sellaisia, joihin tarvittaisiin pysyvästi täyspäiväinen työntekijä”, Kummel-Myrskog sanoo.
3. Työ ei pyöri pelkkien vapaaehtoisten varassa
Vapaaehtoisturismia kritisoivissa jutuissa viitataan usein orpokoteihin tai kouluihin, jotka pyörivät sen varassa, että uusia länsimaisia vapaaehtoisia riittää. Samalla he tulevat vieneeksi paikallisten työpaikkoja. Lähetysseura ei ylläpidä työtään vapaaehtoisten voimin, vaan työpanos on projektiluontoinen.
“Emme lähetä ketään maahan, jossa meillä ei ole omaa tai kumppanimme pysyvää työtä”, Kummel-Myrskog sanoo.
Erityisen tarkkoja ollaan haavoittuvien ihmisryhmien kuten lasten kanssa. Vapaaehtoinen tukee sellaisia työntekijöitä, jotka ovat pysyvästi lasten elämässä.
4. Vapaaehtoistyö ei ole maksullista
Lähetysseura ei tavoittele voittoa vapaaehtoistyöllä. Työjakso ei ole maksullinen, mutta vapaaehtoinen maksaa itse osan kuluista. Lähetysseura tarjoaa jakson aikana esimerkiksi asumisen.
5. Lähetysseura kehittää työtään vapaaehtoisten avulla
Ulkomaille lähtevät vapaaehtoiset ehtivät usein perehtyä yksittäisten hankkeiden ja ihmisten arkeen laajasti. Heidän kokemuksensa antavat Lähetysseuralle tärkeää tietoa siitä, miten yhteistyötä eri kirkkojen ja järjestöjen kanssa voisi kehittää.
Ulkomaankokemuksen myötä vapaaehtoiset lisäävät myös Suomessa tietoutta kehittyvistä maista esimerkiksi vierailemalla työtä tukevissa seurakunnissa matkansa jälkeen.
Voit lukea sivuiltamme eläkeiässä vapaaehtoistyöhön lähteneiden kokemuksia tai tutustua Kambodžan ilmastotyöhön vapaaehtoisen näkökulmasta.
Tästä podcast-jaksosta kuulet Kaisa ja Jussi Luoman ajatuksia Kambodžan kirkon työstä, ja tästä jaksosta vuorotteluvapaan ottaneiden Leena ja Jukka Hietamäen kokemuksia Jerusalemista.
Jos kiinnostuit, katso nyt auki olevat Lähetysseuran vapaaehtoistyöpaikat ulkomailla.
Teksti: Virve Rissanen
