Kahdeksan matkalaukkua odottaa Suomen Lähetysseuran vierasasunnossa Dakarissa, jossa Tikumin perhe valmistautuu muuttoon. Laukkuihin pakataan muistoja, lempivaatteita ja leluja yhdentoista ja puolen vuoden ajalta Senegalista.
Talon pihalta kuuluu lintujen laulua. Lähellä on pieni järvi, jossa pikkulinnut viihtyvät.
”Me olemme käyneet läpi kaikki, mitä meillä on. Voi olla, että meidän pitää vielä hankkia kaksi matkalaukkua, jotta tytöt voivat ottaa mukaan kaiken, mikä on heille tärkeää”, Anna Tikum hymyilee. Hän on juuri istahtanut etähaastatteluun tietokoneen ääreen kesken muuttovalmistelujen.
Perheen kolme kotimaata
11-vuotias Ronya ja 10-vuotias Nicole ovat viettäneet lapsuutensa Senegalissa.
”Muutama päivä sitten tytöt muistuttivat meitä, että meidän pitää myös tulevaisuudessa käydä Senegalissa, joka on heidän lapsuutensa maa. Me lupasimme, että sen teemme. Saamme matkustaa vuorotellen Suomeen, Bertrandin kotimaahan Kameruniin ja tyttöjen Senegaliin”, Anna sanoo.
Anna kertoo, että tytöt ovat valmistautuneet hyvin tulossa olevaan elämänmuutokseen. Dakarissa he ovat opiskelleet amerikkalaisessa koulussa, jossa on tavallista, että lapsia tulee ja menee. Koulu valmistaa lapsia myös kansainvälisiin muuttoihin ja kaikkeen mitä se pitää sisällään.
”Olemme opettaneet heitä toimimaan aina vieraanvaraisesti ja vastaanottamaan uudet tulijat, sillä jonain päivänä on heidän vuoronsa matkustaa”, Anna sanoo miettivästi.
Senegalin luterilaisen kirkon pääkeskus on Fatickissa, jossa perhe asui ensimmäiset viisi Senegalin vuottaan.
”Tuona aikana Ronya ja Nicole kasvoivat sereeritytöiksi. Kotiapulaisemme ja lastenhoitajamme opettivat heille sereerin kieltä ja kulttuuria, ja heistä tuli tärkeä osa perhettämme. Kun muutimme Dakariin, meistä tuli täällä enemmän osa kansainvälistä yhteisöä.”
Kirkko on vahvistunut
Bertrandilla on ollut aamulla jo useita kokouksia – ensimmäinen seitsemältä – kun hän tulee huoneeseen ja istuu Annan viereen. Bertrand on talouden ja hyvän hallinnon asiantuntija, ja hänellä on ollut vastuualueenaan erityisesti Senegal ja Mauritania.
”Jos arvioin työtäni täällä Senegalissa, voidaan sanoa, että kirkon taloudenhoidon ja hallinnon taidot ovat parantuneet paljon. Kun tulin tänne, osaaminen oli heikkoa.”
Bertrand on nähnyt selkeitä positiivisia muutoksia kirkon talousosaston työntekijöiden työssä.
”Olen kouluttanut kirkon työntekijöitä kirjanpidossa, ja kirkko on voinut palkata asiantuntevaa henkilökuntaa, joka on vahvistanut kirkon osaamista. Olen tyytyväinen. Kirkko voi käsitellä haasteita nyt paremmin.
Lähetysseura lähettää Senegaliin uuden työntekijän, joka ottaa vastuulleen alueen työn Bertrandin jälkeen. Tehtäviin kuuluu edelleen Senegalin luterilaisen kirkon tukeminen.
Uusia talousideoita
Senegalin luterilainen kirkko tarvitsee edelleen Lähetysseuran tukea, mutta siitä tulee koko ajan itsenäisempi. Varainhankinnassa on parhaillaan käynnissä projekti, jossa hankitaan tuloja paikallistasolla.
”Kirkko panostaa tilojen vuokraamiseen eri tarkoituksiin. Nyt rakennetaan taloa, johon tulee kauppa ja asuntoja, jotka voidaan vuokrata ja antaa tuotto kirkolle. Suunnitteilla on myös ravintolatoiminnan aloittaminen.”
Bertrand kertoo, että kirkko haluaa ohjata jäseniään lahjoittamiseen. Kirkko pyrkii myös säästämään menoja järjestämällä yksinkertaisempia tapahtumia.
”Senegalin luterilainen kirkko on nuori. Alussa lähetystyöntekijät tulivat auttamaan monella tavalla, ja ihmisiä tuettiin. Mutta kirkon asenne on muuttunut vuosien mittaan. Se ei ole enää vain saaja, se haluaa olla myös antaja. Kirkko on etsivä, diakoninen kirkko, joka tahtoo olla aktiivinen ja hankkia omat varansa.”
Botswanassa Bertrandin tehtävänä on tukea luterilaisen kirkon taloutta ja hallintoa. Hän tukee ammattitaidollaan kirkkoja ja yhteistyökumppaneita muun muassa Angolassa, Namibiassa, Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa ja Tansaniassa.
Kirkon kriisikassa antaa apua vaikeina aikoina
Anna toteaa, että kirkon diakonia, jonka rakenteita hän on ollut mukana kehittämässä, toimii hyvin.
Maaseudulla asuvat köyhät ihmiset ovat riippuvaisia maanviljelyksestä. Viime syksynä, kun sato oli uhattuna, kirkon diakoniaosasto toimi nopeasti.
”Ilmastonmuutos uhkaa asukkaita. Maanviljelijät kyselevät: onko meillä ruokaa ensi vuonna? Edellisenä vuonna meitä koettelivat kaatosateet ja valtavat tulvat. Ruoan hinta oli jo silloin korkealla, ja ihmiset pelkäsivät, että ruoasta tulee puutetta. Me toimimme nopeasti, jotta ne, joilla oli vähiten ruokaa, selviäisivät. Jos nälkä jatkuu liian pitkään, se aiheuttaa sairauksia ja muita vaikeuksia. Lapsille ruoan saanti on tärkeää myös siksi, että muutoin he joutuvat usein keskeyttämään koulunkäynnin.”
Jokaisessa kirkon seurakunnassa on diakoniakomitea, joka tavoittaa alueen heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Komitean jäsenet ryhtyvät toimiin, kun kirkon toiminta-alueella on kriisitilanteita. Annan läheisin työtoveri, pastori Demba Ndong vastaa diakoniatyöstä ja koordinoi kriisiapua.
Yhteensä 470 perhettä sai ruoka-apua, jossa oli riisi-, hirssi- ja maissisäkkejä sekä ruokaöljyä. Tämän mahdollisti erikoisavustus, jonka Lähetysseura toimitti kirkon kriisityölle.
Apua kaikille uskontoon katsomatta
Paikalliset työntekijät toimivat nyt itsenäisesti diakoniatyössä. Pastori Demba Ndong jatkaa toimintaansa kirkon diakonian vastuuhenkilönä ilman lähetystyöntekijän päivittäistä tukea.
”Meidän osuutemme on pieni palanen siinä Senegalin työssä, jonka meitä edeltäneet lähetystyöntekijät aloittivat, ja jota kirkko jatkaa nyt yhteistyössä Lähetysseuran kanssa”, Anna toteaa.
Anna kertoo, että toimiessaan diakoniatyön neuvonantajana hän yritti olla mahdollisimman ”näkymätön”.
”Minun päätehtäväni oli tukea kirkkoa kehittämään itse diakoniatyötä. Juuri seurakuntien jäsenten tulee toimia aktiivisesti. Toiminta tapahtuu paljon vapaaehtoisten avulla. Seurakuntien diakoniakomiteat kartoittavat tarpeet kylissä ja kaupunginosissa, joissa kirkko toimii. Jos seurakunnilla ei ole omia varoja avustamiseen, ne hakevat taloudellista tukea kirkon keskustoimistosta, joka sijaitsee Fatickissa. Siellä kirkon diakoniatyön vastuuhenkilöt tekevät päätökset.”
Senegalin luterilainen kirkko on köyhä, mutta siitä huolimatta sen diakoniatyö tavoittaa paljon ihmisiä.
”Diakoniatyö ei tavoita vain kirkon jäseniä. Senegalin luterilainen kirkko haluaa toimia Jumalan työvälineenä ja auttaa kaikkein köyhimpiä uskonnosta riippumatta.”
Kirkolla on 13 seurakuntaa laajalla alueella. Kahden vuoden välein se valitsee kaksi pilottiseurakuntaa, joissa se kehittää alueellista diakoniaa. Nämä seurakunnat saavat alkubudjetin ja koulutusta, jotta ne voivat kehittää toimintaa ja hankkia varoja omaan diakoniatyöhön tai kriisityön kassaan.
Seurakunnat tavoittavat ihmisiä kotikäynneillä ja kokoontumisilla, joissa keskustellaan avun tarpeista.
Vangeille tarjotaan psykososiaalista apua
Kirkko toimii kahdessa vankilassa Fatickin alueella. Se antaa vangeille psykososiaalista tukea ja mahdollisuuden oppia uusia taitoja kuten kankaanpainantaa, eläinten ruokintaa ja puutarhaviljelyä, joka soveltuu alueen vaikeaan ilmastoon.
”Kristityt vangit saavat myös hengellistä tukea. Koska Senegalin väestöstä vain alle viisi prosenttia on kristittyjä, vankiloissa otetaan huomioon vain islamilainen kulttuuri. Kristityillä ei ole paikkaa, jossa rukoilla. Mutta kirkon vankilatoiminnan ansiosta he voivat osallistua Raamatun opiskeluun ja hartaushetkiin. Myös osa muslimeista on mukana”, Anna kertoo.
Vammaiset lapset ovat etusijalla
Anna kertoo, että Senegalissa perhesuhteet ovat vahvat, ja ihmiset pitävät huolta toisistaan vaikeina aikoina.
”Mutta on perheitä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat väliinputoajia. Erittäin haavoittuvia ovat esimerkiksi lesket, orvot lapset ja vammaiset. Olemme tehneet paljon työtä opettaessamme seurakuntia, miten tällaisista ryhmistä pidetään huolta. Olemme pohtineet, miten parannamme olosuhteita ja asenteita ja miten voimme auttaa heitä konkreettisesti. Työ on tuottanut tulosta niin, että jotkut vammaiset lapset voivat nyt opiskella erityiskouluissa. Tämä on suuresti kummityön ansiota”, Anna kertoo.
Kirkon työntekijät pitävät säännöllisesti yhteyttä vammaisiin lapsiin.
”Kirkon yhteiskunnallinen osasto on päättänyt, että tästä vuodesta lähtien 80 prosenttia uusista kummityön pariin otettavista lapsista valitaan vammaista lapsista”, Anna toteaa.
Ikäpolvet vaihtuvat kirkossa
Lähetysseura aloitti toimintansa Senegalissa vuonna 1974. Senegalin luterilainen kirkko syntyi lähetystyön tuloksena.
”50 vuotta on lyhyt aika. Kirkon perustanut ikäpolvi on edelleen elossa. Mutta ensimmäinen ikäpolvi, he jotka aloittivat kirkon toiminnan, on alkanut nyt siirtyä eläkkeelle. Siinä tapahtuu sukupolvenvaihdos. Saamme uusia, nuoria pappeja, joilla on uutta voimaa, uusia taitoja ja toivoa rakentaa kirkkoa, joka on vähemmän riippuvainen muista”, Bertrand sanoo.
Hän kertoo, että kirkko keskittää toimintaansa paljon evankeliointiin kylissä. Kirkon papit, nuorten ryhmät ja evankelistat tavoittavat niitä, jotka eivät ole vielä kuulleet hyvää sanomaa.
”Kirkko tahtoo laajentua uusille alueille ja jatkaa kasvua. Me iloitsemme siitä”, Bertrand sanoo.
Kirkon toimintaa arvostetaan yhteiskunnassa
Bertrand sanoo, että Senegalin luterilaisella kirkolla on hyvä maine Senegalin vaikuttajien ja päättäjien keskuudessa.
”Kirkon kehitysyhteistyö ei syrji ketään vaan tavoittaa kaikki asukkaat: muslimit, animistit ja kristityt. Kirkko toimii myös aktiivisesti muslimien ja kristittyjen dialogissa, josta Senegal on tunnettu. Papit tapaavat imaameja, järjestävät seminaareja ja keskustelevat siitä, miten voidaan elää yhdessä toisiamme ymmärtäen. Senegal on vakaa maa, ja useimmiten päästään yhteisymmärrykseen. Siitä huolimatta on toivottavaa rukoilla rauhallista yhteiseloa ennen tulevia presidentinvaaleja.”
Ilmastokriisi näkyy selvästi
Senegalissa vietetty aika on ollut Annalle ja Bertrandille antoisa mutta myös haastava.
”Kuumuus on fyysisesti rasittavaa varsinkin Fatickissa. Olemme panneet merkille, miten ilmasto on muuttunut niiden 11–12 vuoden aikana, jonka olemme asuneet ja työskennelleet Senegalissa. Ilmastonmuutos on vaikuttanut niin, että täällä on paljon kuumempaa ja kuivempaa.”
Anna muistaa myös kaikki työmatkat.
”Kun muutimme tyttöjen koulunkäynnin takia Dakariin, matkustimme ensimmäisinä vuosina melkein joka viikko. Joku meistä oli aina matkalla Fatickiin tai jonnekin muualle. Ajoimme paljon autolla. Fatickissa on äärimmäisen kuumaa, ja koska kylissä hygienia ei ole hyvällä tasolla, sain usein työmatkoilla terveysongelmia”, Anna kertoo.
Senegalilaisten ”teraanga” on ainutlaatuista
”Ilmastonmuutos on aiheuttanut pidempiä tulva-aikoja tai erityisen kuumia kausia. Aavikoituminen on lisääntynyt, eikä maa ole enää yhtä viljavaa. Tämä saa minut pohtimaan: millainen tulevaisuus on sellaisella maalla kuin Senegal? Mutta juuri tämän takia täällä tarvitaan meitä, kirkkoa, tuomaan kristillistä sanomaa”, Anna toteaa.
Senegalissa arkipäivään ovat vaikuttaneet myös henkilöstövaihdokset. Anna toivoo rukousta sen puolesta, että lähetystyöntekijät toimisivat siellä pidempään.
”Ihmisten lämmin asenne ja Senegalin turvallisuus on ne asiat, jotka tulemme muistamaan parhaiten. Täällä emme ole koskaan olleet huolissamme tai peloissamme. Olemme saaneet hienoja ystäviä ja työtovereita. Senegalilaisten ”teraanga”, vieraanvaraisuus, on ainutlaatuista. Täällä ihmiset ovat ihania ja ovat aina avuliaita toisia kohtaan. Tämä yhteisöllisyys on ollut meille rikkaus. Olemme saaneet oppia paljon senegalilaisilta – varsinkin sen, että on hyvä auttaa aina kun voi.”
Uusia suunnitelmia
Botswanassa Annan työhön kuuluvat kirkon diakonia ja psykososiaalinen tuki kuten aiemmin Senegalissa.
”Toimin siellä eräänlaisena työvälineenä. Kirkko saa päättää, mitä teen. Uskon, että aloitan samalla tavoin kuin Senegalissa: kartoitan, mitä kirkko on tehnyt diakoniatyössään ja mitkä sen suunnitelmat ovat. Kun olen saanut kartoituksen valmiiksi, esittelen sen kirkolle raportin muodossa, niin että voimme päättää, mitä he tahtovat tehdä.
Annan ja Bertrandin työkieli on jatkossa etupäässä englanti, joka on Botswanan virallinen kieli. Mutta he opiskelevat myös jonkin aikaa setswanaa.
”Ensimmäinen tehtävämme on löytää Gaboronesta asunto. Aluksi asumme vierasasunnossa. Olemme onnellisia, kun Lähetysseuran työntekijä Marja Alastalo ottaa meidät vastaan ja auttaa meitä”, Anna kertoo.
Kun nyt on tullut aika tehdä yhteenveto Senegalin vuosista, Anna ja Bertrand lähettävät lämpimät kiitokset kaikille, jotka tukevat heidän työtään.
”Toivomme, että tietäisitte, miten ennenkuulumattoman arvokas vuosien varrella Lähetysseuralle antamanne taloudellinen tuki on ollut täällä Senegalin työssä. Yhtä tärkeitä ovat olleet teidän esirukouksenne.”
”Teidän tukenne ansiosta nuori afrikkalainen kirkko, jolla on monia haasteita, on voinut ottaa monia pieniä ja hyvin tärkeitä askelia kohti itsenäisyyttä. Teidän tukenne on myös auttanut näkemään yhä uudestaan, miten kirkon diakoniatyö on parantanut haavoittuvien ja syrjittyjen ihmisten elämää.”
Teksti: Joanna Lindén-Montes
Käännös: Paula Laajalahti
Kuvat: Heli Vuohelainen ja Tikumin perheen kuva-arkisto
Haastattelu on tehty maaliskuun lopussa ja Tikumin perhe matkusti Botswanaan huhtikuussa. Artikkeli on julkaistu ruotsiksi Lähetysseuran Mission-lehdessä 2/2023.
