Demba Ndong ei tiedä tarkalleen syntymävuottaan, mutta hän muistelee aloittaneensa esikoulussa vuonna 1994. Maanviljelijäperheessä koulunkäynti ei ollut itsestään selvyys – esimerkiksi Demban isä ei osaa lukea, mutta kannusti poikaa opintoihin.
”Isä on todella älykäs ja häntä on estänyt vain väärä sukupolvi. Ilman koulutustakin hän johti kylässä monia projekteja, kuten kaivojen ja terveysaseman rakentamista”, Demba kertoo.
Hän itse pääsi 2. luokalla mukaan Lähetysseuran ja Senegalin luterilaisen kirkon kummiohjelmaan ja sai kummitukea lukion loppuun asti. Nykyisin Senegalissa jo noin 80 prosenttia lapsista aloittaa peruskoulun, mutta edelleen vain alle puolet jatkaa yläkouluun.
Ajatus papin ammatista alkoi itää Demban asuessa lukioaikana Niakharin seurakunnan papin perheen luona, sillä lukio sijaitsi kymmenien kilometrin päässä kotoa.
”Oma uskoni alkoi kasvaa ja päätin, että kaikki mitä teen, teen Jumalalle.”
Marokkoon teologiaa opiskelemaan
Senegalissa valtio osoittaa ylioppilaille jatko-opiskelupaikat. Niinpä Demba päätyi Dakariin biologian opintoihin, mutta koki pian, että ala ei ole häntä varten. Hän teki töitä eräässä seurakunnassa ja pohti kuumeisesti, mitä tekisi elämässään.
Lähetysseuralla oli pari stipendiaattipaikkaa teologian opintoihin Marokkoon. Demba pääsi puolen vuoden kurssille, jonka aiheena oli kulttuurien ja uskontojen välinen dialogi. Aihe on tärkeä Senegalissa, sillä väestöstä 95 prosenttia on muslimeja ja alle viisi prosenttia kristittyjä useista eri suuntauksista. Lisäksi animismi elää vahvasti uskontojen lomassa eli monet uskovat, että luontokohteisiin liittyy henkiä.
Demba sai stipendilleen jatkoa ja jäi Marokkoon opiskelemaan teologiksi. Sitä seurasi kolmen vuoden seurakuntaharjoittelu Senegalissa.
Vuosi 2021 oli kuin ilotulitusta: Toukokuussa Demba vihittiin papiksi, heinäkuussa hänestä tuli Senegalin luterilaisen kirkon diakoniatyön vastuuhenkilö ja joulukuussa hän juhli häitä vaimonsa Marie Satou Fayen kanssa.
Seuraava vuosi toi lisää vastuuta, kun kirkon sosiaaliosastolle haettiin uutta johtajaa. Demba johtaa nyt sekä sosiaaliosastoa että sen alle kuuluvaa diakoniatyötä.
Hän uskoo, että ilman kummitukea ja stipendiä hän todennäköisesti hoitaisi karjaa tai viljelisi maata, kuten suurin osa hänen perheestään.
Senegalin kirkko on syntynyt diakoniatyöstä
Diakonia on yksi kirkon ydintehtävistä, Demba ajattelee. Hän muistuttaa, että Senegalin luterilainen kirkko syntyi Lähetysseuran 1970-luvulla aloittamasta diakoniatyöstä.
”Kirkko on syntynyt tällä tavalla! Lähettien työ oli nimenomaan diakoniatyötä, kuten kaivojen rakentamista ja terveydenhoitoa”.
Demballe diakonia ei ole vain rahaa vaan Kristuksen elämää – sitä että rukoillaan ihmisten puolesta ja vieraillaan sairaiden tai vankien luona.
Hän näkee itsensä kirkon työssä vielä vuosienkin kuluttua.
”Tämä kirkko on minulle koko elämä. Teen Jumalan eteen työtä tässä kirkossa joko siten, että saan siitä rahaa tai sitten en saa.”
Teksti: Heli Vuohelainen
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
