Palestiinalaisalueellakin koululaiset ovat nyt kesälomalla, mutta kun syksy taas koittaa, jatkuu myös Step-iltapäiväkerho Dheishan pakolaisleirillä Betlehemin eteläpuolella.
Iltapäiväkerhoa järjestetään neljästi viikossa.
Kerho alkaa alkupiirillä, jossa lapset pääsevät kertomaan kukin vuorollaan omasta päivästään. Sen jälkeen tehdään läksyt ja opetellaan englantia, arabiaa tai matematiikkaa. Näihin kuluu yhteensä parisen tuntia.
”Englantia opettelemme paljon, koska se on tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää. Se avaa ovia”, sanoo kerhon perustaja Mu’taz Adawi, pakolaisleirin kasvatti, joka on itse opiskellut englantia yliopistossa.
Opiskelun jälkeen kerhossa on puolen tunnin tauko, jonka aikana lapset saavat ruoan. Lopuksi tehdään vielä erilaisia hauskoja ja luovia aktiviteettejä, kuten musisoidaan, tanssitaan, maalataan, askarrellaan tai pelataan.
”Tämä iltapäiväkerho ei ole toinen koulu vaan haluamme tuoda tänne enemmän iloa ja hauskuutta. Julkisissa kouluissa ei opeteta lainkaan taidetta tai musiikkia, joten monien kyvyt menevät sen osalta hukkaan”, Mu’taz pohtii.
Hän haluaa, että lapset oppivat kerhossa myös kierrätystä ja muuta vastuunkantoa yhteisöön ja ympäristöön liittyen.
”Kierrättäminen ja esimerkiksi muovin uusiokäyttö ei ole täällä yleistä, eikä sitä opeteta kouluissakaan.”
Lapset pois kaduilta
Dheishan pakolaisleiri perustettiin vuonna 1949. YK rakensi leirin palvelemaan 3 000 pakolaista, mutta nykyisin siellä asuu noin 15 000 ihmistä.
YK ylläpitää leirillä kouluja, mutta ne ovat tupaten täynnä ja yhdessä luokassa voi olla jopa 45 lasta. Siksi opettajilla ei ole paljon aikaa yhdelle koululaiselle, ja tukiopetukselle on suuri tarve.
Pakolaisleirillä ei myöskään ole tilaa leikkiä ja pelata, koska se on rakennettu aivan täyteen.
”Lapset viettävät koulun jälkeen lähinnä aikaa kaduilla, koska täällä ei ole puistoja tai muuta tekemistä”, Mu’taz kertoo.
Hän haluaa omalta osaltaan antaa uudelle sukupolvelle enemmän mahdollisuuksia. Niin syntyi idea tästä iltapäiväkerhosta. Sitten löytyi sopiva tila eräästä kerrostalosta.
Yhdessä Lähetysseuran työntekijöiden kanssa idea lähti elämään ja kerho alkoi pilottina pienen kymmenhenkisen lapsiryhmän kanssa syksyllä 2019. Kerhon opettajaksi tuli Mu’tazin sisko, joka on opiskellut kasvatustiedettä.
Myös Lähetysseuran vapaaehtoistyöntekijät ovat olleet mukana niin tilojen remontoimisessa kuin kerhon vetämisessä.
Tulijoita olisi enemmän kuin paikkoja
Kerhoon oli heti alussa 50 hakijaa ja näistä valittiin mukaan 10 lasta, iältään 9–12-vuotiaita.
Mu’taz Adawi kertoo nauraen, kuinka hän oli alussa ideastaan niin innostunut, että olisi halunnut heti aloittaa valtavan lapsimäärän kanssa.
Lähetysseuran diakoniatyön ja psykososiaalisen tuen asiantuntija Sari-Johanna Kuittilo kuitenkin toppuutteli ja ehdotti, että aloitetaan ensin pienestä ja kasvatetaan sitten toimintaa mahdollisuuksien mukaan. Mu’taz vaikuttaa nyt tyytyväiseltä ratkaisuun.
Valitettavasti koronapandemia lopetti myös kerhotoiminnan pitkäksi aikaa ja kerho jatkui vasta keväällä 2022. Tiloja hieman remontoitiin pandemian aikana, joten lapsilukua voidaan nyt kasvattaa.
Kerhon perustaja unelmoi, että hän voisi edelleen vähitellen laajentaa iltapäiväkerhon toimintaa.
”Haaveilen, että voisimme ottaa tänne 30 lasta. Haluaisin myös hankkia toisen asunnon, jonne saisimme lisää lapsia ja esimerkiksi tietokoneita.”
Mu’taz toivoo, että nykyiset iltapäiväkerholaiset kasvavat ottamaan vastuuta ja ovat tulevaisuudessa apuna uusien oppilaiden kanssa.
Teksti ja kuvat Heli Vuohelainen
