Kamala Bishwakarma asuu köyhässä alakastisessa kylässä, joka kärsii vakavasta vesipulasta. Kun mies viettää kuukausia vuodesta ulkomailla siirtotyössä, jää Kamala yksin pitämään huolta neljästä lapsesta ja pienestä kaupasta.
On todella sumuinen aamu Jagiri Gaun kylässä keskisessä Nepalissa, Dhadingin piirikunnassa. Eteensä näkee tuskin kymmentä metriä edemmäs. Silti pienen kyläkaupan eteen alkaa kokoontua keskenään rupatteleva joukko.
Kyseessä on yhteisöryhmä, joka koostuu pelkistä alakastisista daliteista, jotka ovat Nepalin kastihierarkiassa erittäin syrjittyjä. Onhan kyläkin nimenomaan dalitien kylä, sillä perinteisesti muut kastit eivät ole halunneet elää alakastisten kanssa, edes koskettaa heitä.
Ryhmän varapuheenjohtaja Kamala Bishwakarma, 35, alkaa kertoa selkeällä äänellä ajasta ennen ryhmää. Muut kuuntelevat – jopa ryhmän miespuheenjohtaja ja muut miehet.
– Ennen kärsimme pahasta vesipulasta. Monille rahanhallinta oli vaikeaa, emmekä osanneet säästää. Kärsimme myös itsetunnon puutteesta, jännitimme uusien ihmisten tapaamista, Kamala kuvailee.
Nyt jokainen ryhmän jäsen uskaltaa esitellä itsensä rohkeasti vieraille. Jäseniä ryhmässä on 33. Se perustettiin vuonna 2014 osana nepalilaisen Sahas-järjestön toteuttamaa kehitysyhteistyöhanketta, jota Lähetysseura tukee.
– Olemme oppineet vaatimaan omia oikeuksiamme paikallisviranomaisilta. Ja jokainen säästää yhteiseen kassaan 50 rupiaa (noin 0,4 euroa) kuukaudessa, Kamala kertoo.
Säästö kuulostaa suomalaisesta häviävän pieneltä summalta, mutta kuvaa hyvin rutiköyhän kylän elintasoa.
Naisyrittäjän arkea
Kamala itse pitää kylässä vaatimatonta kauppaa, jossa myydään esimerkiksi saippuaa, kenkiä ja peruselintarvikkeita. Hänellä on mies ja neljä lasta.
Mies on tosin valtaosan vuodesta poissa halpatyövoimana ulkomailla. Ilmiö on yleinen köyhissä dalit-kylissä, joissa töitä on vähän. Tämä jättää kylän naiset haastavaan asemaan, pitämään perheestä ja kodista yksin huolta.
– Olen käytännössä yksinhuoltaja, Kamala sanoo.
Aiemmin hänen oli vaikea tulla toimeen lasten ja kaupan kanssa miehen ollessa ulkomailla. Liittyessään ryhmään hän sai kuitenkin 15 000 rupian lainan, jolla pystyi laajentamaan kauppansa valikoimaa.
– Lainan ansiosta olen pystynyt kasvattamaan perheeni tuloja, mikä on auttanut maksamaan lapsien koulunkäyntiä.
Nyt yksi tyttäristä pystyy matkustamaan piirikunnan pääkaupunkiin ostamaan myytävää äidin kauppaan, mihin ei ennen ollut rahaa.
Kamala kertoo ylpeänä, että hän pystyy lähettämään kaikki lapsensa kouluun. Yksi opiskelee jo Kathmandussa.
Vesipulaa ja rahaongelmia
Takapihallaan Kamala kasvattaa hieman pinaattia ja yrttejä perheelle ruoaksi. Laajamittaisempi viljely on kylässä kuitenkin hankalaa, koska alueella kärsitään vakavasta vesipulasta.
Sahasin ja paikallisviranomaisten tuella kylään on nyt rakennettu vesijärjestelmä, josta saadaan puhdasta juomavettä sekä muuta käyttövettä kotitalouksiin. Alue on kuitenkin niin kuivaa, ettei seitsemästä vedenottopaikasta riitä vettä edelleenkään kunnolla maatalouteen.
Elämä ei ole Kamalan mukaan helppoa, mutta ryhmästä saa vertaistukea. Ja kaikesta huolimatta hän pitää vaatimatonta kyläänsä kauniina.
– Täällä on paljon kesantoa, vain vähän viljelmiä. Haluaisin nähdä enemmän vihreää ja hedelmällistä maata, Kamala haaveilee.
Mimosa Hedberg
Osallistu kesäkeräykseen: Tue Nepalin naisia!
Naisissa on paljon voimaa! Koulutuksella, rohkaisulla ja pienellä tuella he voivat saada aikaan suuria muutoksia niin omassa kuin koko yhteisön elämässä.
