Luokassa on odottava hiljaisuus. Maatalousalan kouluttajat Simon Sabora ja Happy Martin ovat saapuneet Makumiran yläkoululle. Opettajat ovat valinneet eri luokista 30 oppilaan ryhmän, jonka päivä ei tänään noudata normaalia lukujärjestystä.
Simonilla ja Happyllä on mukanaan puuntaimia, pensaista katkaistuja oksia, keittoastioita, kauhoja, pari kerosiinikeitintä. Työkalujakin heillä on: kuokkia, lapioita, kastelukannuja, harava. Nuoret silmäilevät uteliaasti vieraita ja heidän tuomisiaan.
Ilmenee, että vieraiden tuomat oksat eivät ole mistä tahansa tienvarsien pusikoista. Kassava, chaya, katuk ja moringa ovat monivuotisia kasveja, joiden lehdistä voi valmistaa proteiini- ja vitamiinirikasta kasvimuhennosta. Simon ja Happy opastavat oppilaita.
Kotoperäiset kasvit kestävät kuivuutta paremmin kuin vieraslajit
Kassava on perunaa muistuttava eteläamerikkalainen kasvi, jonka portugalilaiset kauppiaat toivat Afrikkaan melkein 400 vuotta sitten. Yleensä kassavasta käytetään ravinnoksi tärkkelystä sisältävät mukulat, mutta nyt mielenkiinnon kohteena ovatkin kassavan lehdet. Pensasmaisen kasvin lehdet sisältävät proteiinia, A-vitamiinia, rautaa.
Parhaimmaksi proteiinin lähteeksi osoittautuu kuitenkin katuk, alun perin eteläaasialainen kostean tropiikin kasvi. Kassavan, chayan ja moringan etuna on kuitenkin, että ne menestyvät hyvin niukkaravinteisessa ja kuivassa maaperässä. Nämä kotoperäiset kasvit kestävät kuivuutta paremmin kuin vieraslajit ja soveltuvat hyvin myös Merun alueelle.
Simonin ja Happyn opetus ei jää pelkäksi luokkahuoneen teoriaksi ja liitutaulun muistiinpanoiksi. Iltapäivän kuluessa oppilaat valmistavat vierailevien opettajiensa johdolla pienissä ryhmissä neljän sortin kasvimuhennosta. Makutestissä suosituimmaksi nousee moringamuhennos.
Kasvimaalta ruokaa koulun ruokalaan
Makumiran yläkoulun rehtori James Somi kertoo, miten oppilaat ovat saaneet koulutuksen myötä tietoja ja taitoja, joita he ovat vieneet myös kotiin vanhemmilleen. Monella perheellä on nyt enemmän valmiuksia omavaraiseen kasvimaaviljelyyn. Ja opit on laitettu käytäntöön myös koulun omalla kasvimaalla, jota opettajat ja oppilaat hoitavat tunnollisesti.
”Chaya-pensaiden kasvu lähti aluksi hitaasti liikkeelle, mutta nyt ne kasvavat hyvin. Käytämme chayaa koulun ruokalassa. Kun perinteiseen kouluruokaan papumuhennokseen lisätään chayaa, ruuasta tulee ravinteikkaampaa ja oppilaat saavat maukkaampaa ruokaa.”
”Olemme myös onnistuneet leikkaamaan koulun ruokakuluja, koska saamme nyt chayaa koulun omalta pellolta. Koulun oma kasvimaa tuottaa myös tomaattia, munakoisoa ja kiinankaalia.”
Opetuksen taso on parantunut
Kasvimaita on nyt perustettu 24 yläkouluun, joista suurin osa on kyläyhteisöjen perustamia, vähäisillä resursseilla varustettuja kouluja. Nämä koulut ovat mukana Lähetysseuran ja Makumiran yliopiston hankkeessa, jossa opettajia täydennyskouluttamalla parannetaan opetuksen laatua.
Hankkeen nimi PITA on lyhenne sen englanninkielisestä nimestä Participatory and Integrative Teaching Approach. Nimessä leikitellään englannin ja swahilin kielellä. Swahilin kielen verbin pita tarkoittaa ’ohittaa’, ’ylittää’.
Opettajien täydennyskoulutus Tansanian evankelisluterilaisen kirkon yliopistossa Makumirassa aloitettiin vuonna 2015, ja mukaan otettaviksi kouluiksi valittiin maakunnan heikoimmin menestyvät yläkoulut. Hankkeen myötä koulujen oppimistulokset ovat parantuneet selvästi.
Hanke on juuri saanut jatkoa vuoteen 2025 asti, ja tarkoitus on ottaa siihen mukaan uusia kouluja.
Teksti ja kuvat: Katri Niiranen-Kilasi
Kirjoittaja toimii PITA-hankkeen neuvonantajana
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
Lue myös:
