Kun Kirsi oli asunut vasta vähän aikaa Bangkokissa, maassa tapahtui sotilasvallankaappaus. Kuten muutkin asiat, se hoitui Thaimaassa hillitysti
”Kuulostaa hurjalta sanoa, että tankit vyöryivät kaduille. Mutta en melkein edes tajunnut, että vallankaappaus tapahtui. Niin rauhallista kaikki oli. Pysyin vain kiltisti kotona muutaman päivän, kunnes eräs vanhempi lähetti kävi ulkona varmistamassa, että elämä oli muuttumassa normaaliksi: ruokakojut avautuivat ja ihmiset kulkivat kaduilla”, Kirsi kertoo.
Tilanteen normalisoitumisen jälkeen Bangkokin asukkaat menivät katselemaan tankkeja piknik-korien kanssa. Pian tankkien piippuihin oli ilmestynyt kauniita keltaisia rusetteja.
Siitä alkoi Kirsi Salmelan 19-vuotinen ura Thaimaassa.
Lähetystyöstä Kirsi kiinnostui jo pienenä. Hän näki Lähetysseuran Liekit-musikaalin ja ehdotti äidilleen, että hekin lähtisivät lähetystyöhön. Oikea aika oli vasta tulossa: Sosionomiksi valmistuttuaan Kirsi kysyi Lähetysseuralta, olisiko hänen osaamiselleen tarvetta, ja tarvetta löytyi.
Lapsille turvaa ja lukutaitoa
Thaimaassa Kirsi on saanut olla mukana kummilapsityössä, diakoniassa ja nuorisotyössä. Vuosien varrella kehitys on ollut silminnähtävää. Kirsi kertoo siitä kaksi esimerkkiä.
”Muistan, kun pidimme ensimmäisiä koulutuksia lasten oikeuksista. Silloin suurin osa kirkon kasvatuksen alan työntekijöistä oli sitä mieltä, että Thaimaassa lasta ei voi kasvattaa kurittamatta. Nyt tilanne on erilainen.”
Nykyään kirkon päiväkodin työntekijät tarkastavat lapset joka aamu. Jos he löytävät väkivallan merkkejä, aiheesta keskustellaan vanhempien kanssa. Kirsi on ollut vaikuttunut siitä, että nyt kirkon työntekijät ottavat puheeksi myös aikuisissa näkemänsä perheväkivallan merkit. On thaimaalaisittain poikkeuksellista, että kotona tapahtuviin asioihin puututaan.
Toisen kirkon työn tuloksen Kirsi näki Koillis-Thaimaassa, jossa Mukdahanin seurakunnan alueella oli lapsia, jotka eivät käyneet koulua. Ei ollut ketään, joka olisi auttanut heitä läksyjen teossa. Tähän he ovat saaneet apua ja tukea kirkon kautta.
”Nyt nuo lapset ovat yhteisöjensä tukipilareita ja auttavat toinen toisiaan eteenpäin koulussa ja yhteiskunnan jäseninä selviämisessä”, Kirsi kertoo.
Rukous muuttui yksityisestä julkiseksi
Thaimaa on tehnyt Kirsi Salmelan rukouselämästä näkyvää. Suomessa hän rukoili hiljaa itsekseen, mutta Thaimaassa on pitänyt tottua siihen, että koska tahansa voidaan pyytää rukoilemaan jonkun puolesta ääneen. Näin voi käydä kotikäynneillä mutta myös kadunkulmassa tai omassa pihassa. Oma vaikutuksensa on myös kulttuurilla.
”Henkimaailma on täällä niin vahvasti läsnä, että oma tarve varustautua sitä vastaan on kasvanut”, Kirsi sanoo.
Myös liikenteeseen tekee mieli varustautua rukouksella. Ensimmäisinä vuosina Thaimaassa Kirsi kulki mopotakseilla, joissa turvallisuus oli niin sanotusti Herran hallussa.
”Silloin ei ollut kypäriä tarjolla, vaan mentiin kuuttakymppiä ilman kypärää pitkin isoa tietä ja parhaimmassa tapauksessa vielä vastaantulijoiden kaistaa. Se kiihdytti rukouselämää huomattavasti”, Kirsi kertoo.
Niin ikään kiitosrukouksia hän latelee liikenteen seasta edelleen.
”Kiitos Jeesus, että annoit autolleni tilaa, kiitos että pääsin kääntymään, kiitos että tästäkin selvittiin ilman ruttuja”, Kirsi luettelee.
Usein Kirsi Salmela on tuntenut esirukouksen voiman. Thaimaassa on ollut sotilasvallankaappauksien lisäksi tulvia, mielenosoituksia ja ”kaikenlaisia katastrofeja”. Kun on tuntunut, että ei itse jaksa eikä kykene, jostain tulee tunne, ettei tarvitsekaan jaksaa.
”Tiedän, että puolestani rukoillaan, ja kun olen itse heikkona, rukous kantaa.”
Kun voimat ovat vähissä, Kirsi palaa vanhaan tuttuun iltarukoukseen:
Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä.
Jäätelöä jouluksi
Vuodet Thaimaassa ovat tuoneet eteen monenlaisia ruokaelämyksiä. Mieleen painuvin oli se alkuaikojen työmatka, jolloin paikalliset työkaverit saivat kuulla, että Kirsi ei ollut vielä maistanut muurahaisen munia.
He menivät torille ja toivat sieltä nyrkillisen verran punamuurahaisia ja niiden munia banaaninlehden päällä. Punamuurahaisen munat olivat arvokasta herkkua, joten vaihtoehtoja ei ollut.
”Siinä ne kävelivät, siinä banaaninlehdellä. Ja ei kun maistamaan.”
Työkaverit yllättyivät, kun Kirsi rohkeni maistaa muurahaisia. Hänelle selitettiin, että yleensä muurahaiset kyllä paistetaan ennen syömistä. Hetken kuluttua niitä tuotiinkin tarjolle lisää – paistettuina ja maustettuina.
Muurahaisten, silkkitoukkien ja bambumatojen lisäksi Kirsin Thaimaan-eloon liittyy jäätelö, nimittäin joulujäätelö.
Thaimaalaisissa joulujuhlissa on ilmapalloja ja paljon meteliä. Juhlissa lauletaan onnittelulaulu Jeesukselle, koska kyseessä on Hänen syntymäpäivänsä.
Koillis-Thaimaan Mukdahanin kolmessa eri koulussa joulujuhliin oli kutsuttu myös jäätelöauto. Juhlan päätteeksi kaikki saivat jäätelöä, kuten monesti syntymäpäivillä muutenkin.
”Tietysti Jeesuskin on ansainnut synttäreilleen ilmapalloja ja jäätelöä.”
• Thaimaalaiset lapset ja nuoret yhteiskunnan luomien paineiden ja taloudellisten vaikeuksien keskellä
• Thaimaan evankelis-luterilainen kirkko, sen jäsenet ja työntekijät sekä työn suunnitteluun liittyvät päätökset
Teksti: Virve Rissanen
