Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Moniperustainen syrjintä työntää ihmisen marginaaliin

Kevään aikana olemme julkaisseet sarjan artikkeleita siitä, miten moniperustainen syrjintä näyttäytyy Nepalissa, Etelä-Afrikassa, Boliviassa, Botswanassa, Myanmarissa ja Keniassa. Syrjittyjen ryhmien tukeminen ja syrjintään puuttuminen ovat keskeinen osa Lähetysseuran työtä. Artikkelisarjan kokosi vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija Tytti Matsinen. Tässä hänen loppupuheenvuoronsa.

Joitakin ihmisiä syrjitään monella eri perusteella: esimerkiksi kielen, terveydentilan ja vähemmistöön kuulumisen tähden. Silloin puhutaan moniperustaisesta syrjinnästä. Vaikka tilanne on vaikea, ratkaisujakin on – ja lopulta syrjimätön yhteiskunta hyödyttäisi kaikkia.

Et todennäköisesti ole syrjitty, jos arkesi sujuu ilman kohtuuttomia ponnistuksia, pystyt liikkumaan paikasta toiseen ilman huomattavia esteitä, saat äänesi yhteiskunnassa kuuluviin toivomallasi tavalla, mediassa puhutaan myönteisesti ihmisistä, joiden elämään voit vaivatta samastua, etkä saa osaksesi häirintää julkisessa tilassa.

Moniperustainen syrjintä tarkoittaa niitä tilanteita, joissa henkilö joutuu useiden ominaisuuksiensa tai taustansa takia kokemaan syrjintää suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Syrjinnän perusteina voivat olla esimerkiksi sukupuoli, etninen tausta, kielivähemmistöön kuuluminen, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluminen, vamma, terveydentila tai ikä.

Moniperustainen syrjintä jää helposti piiloon. Esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan paljon. Mutta kuinka usein kuulemme sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kohtaamasta väkivallasta tai vammaisten naisten kohtaamasta väkivallasta?

Kun syrjintä on moniperustaista, sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen vaikeutuvat. Syrjinnän todellinen peruste ei useinkaan ole henkilön ominaisuus, kuten vammaisuus tai etninen tausta, vaan näihin ominaisuuksiin liitetyt, usein täysin kuvitteelliset ennakkoluulot ja arvostelmat, jotka voivat liittyä esimerkiksi ihmisen pätevyyteen, ammattitaitoon tai arvomaailmaan.

Ihmiset ja instituutiot voivat syrjiä

Syrjintä voi ilmetä monella tasolla. Yksittäiset ihmiset voivat käyttäytyä syrjivästi: häirintä, joka ilmenee esimerkiksi rasistisena huuteluna ja väkivallan uhkana, on syrjintää. Myös yhteiskunnan, instituutioiden tai yhteisöjen sääntöihin tai toimintatapoihin voi liittyä syrjintää.

Syrjintä voi olla välitöntä, kuten pääsyn estämistä ravintolaan, tai välillistä, jolloin se on usein vaikeampaa tunnistaa. Toimintaperiaatteet voivat olla näennäisesti neutraaleja, mutta käytännössä ne merkitsevät tiettyjen ryhmien tai yksilöiden sulkemista ulos tai joutumista eriarvoiseen asemaan.

Esimerkiksi rekrytoinnissa voidaan vaatia täydellistä suomen kielen hallintaa, vaikka se ei ole tehtävän kannalta välttämätöntä. Tämä sulkee automaattisesti ulos suuren joukon maahanmuuttajista tai muista kielivähemmistöistä.

Usein moniperustainen syrjintä koskettaa ihmisiä, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöön. Esimerkiksi henkilö, joka kuuluu yhtä aikaa seksuaalivähemmistöön ja uskonnolliseen vähemmistöön, voi tulla suljetuksi ulos itselleen tärkeästä yhteisöstä.

Moniperustainen syrjintä voi johtaa siihen, että kouluttautuminen tai työelämään pääsy on vaikeaa tai mahdotonta ja aiheuttaa sekä taloudellista että sosiaalista osattomuutta.

Syrjintä tai syrjinnän pelko voivat viedä terveyspalvelut ihmisen ulottumattomiin ja eristää sosiaalisista verkostoista. Leimaaminen ja asennetason syrjintä kuormittavat ihmistä psyykkisesti ja lamaannuttavat toimintakykyä. Syrjinnän pelko saa joskus ihmisen jättäytymään vapaaehtoisesti yhteisöjen ulkopuolelle ja heikentää mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin esimerkiksi harrastuksissa. Moniperustainen syrjintä voi myös vakavasti vaarantaa demokraattisten perusoikeuksien toteutumisen. Kun osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on monella tasolla vaikeaa, ihminen voi menettää mahdollisuudet poliittiseen toimijuuteen.

Pahimmillaan syrjintä, joka koskettaa useampaa identiteetin osa-aluetta, työntää ihmisen marginaaliin ja estää perusoikeuksien toteutumisen.

Syrjimätön yhteiskunta hyödyttäisi kaikkia

Suomalainen yhteiskunta karsii syrjintää lainsäädännön avulla ja syrjimättömyyden periaate sisältyy myös useimpiin ihmisoikeussopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Vaikka Suomikaan ei ole syrjimätön yhteiskunta, useissa globaalin etelän maissa tilanne on lainsäädännön suhteen haastavampi.

Erilaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten järjestöt tai uskonnolliset yhteisöt, ovat avainasemassa, kun syrjintää vastaan taistellaan. Ihmisryhmiä, jotka ovat erityisen alttiita moniperustaiselle syrjinnälle, koulutetaan heidän oikeuksistaan ja työmarkkinoita pyritään muuttamaan niin, että työllistymisen esteitä poistetaan.

Myös median rooli asenteiden muokkaajana on merkittävä. Moniperustaiselle syrjinnälle altistuvien ihmisten puheenvuoroja on tärkeää nostaa esille. Näin heistä alkaa rakentua tarina myös toimijoina, ei vain uhreina. Moniperustaisen syrjinnän avaaminen ihmisten tarinoiden kautta on avainasemassa yhteisöjen muutokselle.

Syrjimätön ja inklusiivinen yhteiskunta on tavoite, jonka saavuttamiseen tarvitaan kaikkia, toimijoiksi ja liittolaisiksi. Yhteiskunta, joka on mahdollisimman yhdenvertainen ja syrjimätön, on turvallisempi kaikille. Se on moniääninen, eivätkä vähemmistöihin kuuluvien resurssit kulu perusoikeuksien puolesta taistelemiseen.

Moniperustainen syrjintä on usein näkymätöntä niille, joita se ei kosketa. Omien etuoikeuksien tarkastelu auttaa tunnistamaan yhteiskunnan rakenteita, jotka estävät yhdenvertaisuutta. Valkoinen, terve, työssäkäyvä henkilö ei välttämättä tunnista syrjintää eikä hahmota siihen johtavia syitä.

Ethän oleta, että tietyt ominaisuudet automaattisesti johtavat syrjintään, sillä ne voivat olla myös voimavara. Kuuntele syrjintää kokevien tarinoita. Ole liittolainen.

Kirjoittaja: Lotta Gammelin, tohtorikoulutettava Lundin yliopistossa.

Tämä artikkeli avaa Lähetysseuran artikkelisarjan moniperustaisesta syrjinnästä. Kevään aikana julkaisemme tarinoita siitä, miten moniperustainen syrjintä näyttäytyy Nepalissa, Etelä-Afrikassa, Boliviassa, Botswanassa, Myanmarissa ja Keniassa. Syrjittyjen ryhmien tukeminen ja syrjintään puuttuminen ovat keskeinen osa Lähetysseuran työtä.