SuomiAreenassa pohdittiin tiistaina 13.7. toimittaja Riku Rantalan luotsaamana kristinuskon ja islamin suhdetta luontoon.
Sekä piispa Mari Leppänen että muslimiaktivisti Inga Härmälä kertoivat luonnon merkityksestä hengellisyydelleen. Piispa kertoi lapsesta saakka hakeutuneensa korkeille paikoille tai paikoille, joissa on jotain erityistä kauneutta.
”Vahvasti olen voinut siellä kokea sitä, että tässä on jotakin enemmän kuin vain se, mitä avautuu silmieni eteen”, hän kertoi. ”Ajattelen, että se on myös hyvin vahvasti tällainen kristillinen elämäntapa. Jeesus vetäytyi aina vuorille tai meni järven rantaan tai erämaahan. Ja siellä jotenkin hiljaisuudessa tunnistaa jotain sellaista erityistä pyhyyttä.”
Härmälä kertoi, että hänestä rukoilu on parasta luonnon helmassa, metsässä tai keskellä talvea korvessa yksin.
Sekä kristinusko että islam kehottavat luomakunnan varjelemiseen
Lähetysseuran Kirkko ja teologia -yksikön päällikkö Tero Massa muistutti, että Raamatun luomiskertomuksesta nousee vahvasti luomakunnan suojelemisen teema. Luomakunta on lahja, ja meille on annettu vastuu huolehtia siitä.
Massan mukaan ilmastokysymys on kuitenkin monille ihmisille vaikea pala purtavaksi, sillä se koskettaa niin vahvasti olemassaolomme perusteita.
”Se menee länsimaiselle ihmiselle niin syvälle, koska meidän olemassaolomme on tavallaan jo sellaista, että se polttaa hiiltä ilmastoon ja ikään kuin aiheuttaa kärsimystä. Sen kohtaaminen on vaikea kysymys. Uskon, että se on yksi syy, että halutaan kieltää koko asia. Se on niin valtava se ongelma, ettei siitä saa kiinni mitenkään”, hän pohti.
Asian totuudellinen kohtaaminen johtaa hänen mukaansa toivoon ja muutokseen.
”Meidän uskonnollisessa traditiossamme on vahva ajatus, että meidän mielemme voi muuttua, kääntymys tapahtua. Me voimme lähteä johonkin uuteen, kun olemme kohdanneet nykyisen tilanteen ja todellisuuden.”
Myös islam korostaa Härmälän ja USKOT-foorumin puheenjohtajan Pia Jardin mukaan ihmiskunnan vastuuta luomakunnasta. Muslimi joutuu tuomiopäivänä vastuuseen siitä, mitä on luomakunnalle tehnyt.
Ilmastoasiat kuuluvat kirkolle
Rantala kysyi piispa Leppäseltä keskustelussa, onko kirkon tehtävä ottaa kantaa ilmastoasioihin.
”Ilman muuta kyllä. Me kirkkona ajattelemme, että tehtävämme on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen ja pitää huolta toisista ihmisistä ja pitää huolta luomakunnasta. Eli ollaan ihan kristillisen uskon ja elämäntavan ytimessä”, Leppänen sanoi. ”On ihan välttämätöntä, että osallistumme ja haluamme osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen yhdessä toisten kanssa, ja meillä se nousee uskon ytimestä.”
Massa muistutti, että ilmastonmuutos on köyhien maiden kirkoille jo todellisuutta. Lähetysseuran kirkkokumppanit esimerkiksi Tansaniasta ja Kolumbiasta tuovat jatkuvasti viestiä siitä, että elinolosuhteet näissä maissa ovat uhattuna. Ilmastonmuutos vaikuttaa eniten niihin köyhiin ihmisiin, jotka ovat olleet siihen vähiten vaikuttamassa.
”Tämä meidän maailma on yhteinen. Sen ymmärtäminen on kristillinen velvollisuus”, Massa pohti.
Piispan haaste: puita vastasyntyneille
Piispa Leppänen kertoi niistä konkreettisista ilmastoteoista, joita kirkko on jo Suomessa tehnyt: esimerkiksi rippileireillä, jotka tavoittavat vuosittain 50 000 nuorta, puhutaan ympäristön suojelusta. Kirkolla on myös ympäristödiplomijärjestelmä ja ilmastostrategia. Hän kuitenkin pohti, puhutaanko aiheesta siltikään tarpeeksi ja tulevatko motivaation uskonnolliset juuret esiin.
”Kristittynä ajattelen, että vieraanvaraisuuden ajatus ja ajatus siitä, että elämä on lahjaa −kaikki mitä minulla on, on lahjaa, enkä mitään voi täältä mukanani viedä − pitäisi ohjata siihen, että kaikesta tästä pyrkii pitämään hyvää huolta.”
Konkreettisena avauksena Leppänen haastoi SuomiAreenan yhteistyökumppanin Metsähallituksen istuttamaan ensi vuonna puita kaikille vastasyntyneille uskontojen kanssa yhdessä. Seurakunnilla voisi hänen mukaansa olla maita, joihin istuttaa puita. Vastaavasti evankelisluterilaiset seurakunnat voisivat tukea puunistutusta kehittyvissä maissa Suomen Lähetysseuran tai Kirkon Ulkomaanavun kautta ja kytkeä sen seurakuntien kastepuu-toimintaan.
Pyhää vai polttoainetta -keskustelun järjestivät Suomen Lähetysseura, USKOT-foorumi ja Suomen evankelisluterilainen kirkko.
Katso Pyhää vai polttoainetta? -keskustelun tallenne MTV-palvelusta.
Teksti: Minna Havunen
