Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Jyväskylän Lähetysjuhlilla kirmataan safarieläinkeppareilla

Savannieläimet suunnitellut Miisa Kaipainen arvioi, että yhden kepparin tekemiseen kaavan mukaan menee noin puoli tuntia. Kuva Joonas Hartikainen

Toukokuussa Jyväskylässä järjestettävillä Lähetysjuhlilla pääsee testaamaan keppariratsastusta vähän hevosta eksoottisemmilla eläimillä. Nyt on aika käynnistää keppieläinten valmistus.

Lumisena helmikuun aamuna jyväskyläläisen käsityöpiirin osallistujien ajatukset liikkuvat vähän lämpimämmissä maissa. He pyörittelevät villieläinkeppareiden mallikappaleita käsissään ja tutkivat innokkaasti virtahevon, kirahvin ja pantterin saumoja, silmiä ja kiinnitystä. Pian ensimmäiset ovat jo kiinnittämässä kaavoja harmaalle froteekankaalle ja leikkaamassa kuviollisesta kankaasta pääkappaleita keppipantterille.

Käsityöpiiriläiset ovat käynnistämässä kepparitalkoita keväisiä Lähetysjuhlia varten. Lapsille ja perheille on juhlilla omaa ohjelmaa lauantaina 18.5. klo 10–15. Tapahtuma on yhteinen samaan aikaan järjestettävien Kirkkopäivien kanssa. Tuolloin voi käydä kokeilemassa ratsastusta safarieläinkeppareilla kahdella niille suunnitellulla radalla. Keppieläimiä valmistetaan juhlien kävijöiden käyttöön ja myytäväksi kirkkotorilla.

Eläimiä savannilta -keppariradan idea syntyi juhlien suunnittelutiimissä.

– Totesimme, että kun keppihevoset innostavat tämän päivän varhaisnuoria, Lähetysjuhlille voitaisiin tehdä eläimiä, joita lähetystyöntekijät saattavat kohdata eri maissa. Niitä voi valmistaa itse tai porukassa. Meiltä saa kaavat ja ohjeet muutamiin eläimiin, mutta niitä saa suunnitella itsekin. Kankaisten eläinten lisäksi keppieläimiä voi neuloa tai tuunata pehmoeläimistä, kertoo lähetystyön ja kansainvälisen vastuun asiantuntija Ulla Klemettinen.

Lähetys kuuluu kaikille

Safarikeppariradan kantava ajatus on itsensä haastaminen. ”Siellä kilpaillaan vain itseä vastaan. Myös aikuiset ovat tervetulleita osallistumaan”, Ulla Klemettinen kannustaa.

Lähetysjuhlien keppariradoilla ratsastetaan viidakossa tai savannilla. Ratojen tarkempi sisältö halutaan kuitenkin pitää yllätyksenä.

– Voi olla, että turistijeeppi on pudottanut keskelle sademetsää, ja eläimet auttavat sieltä esimerkiksi puunrunkoja ja riippusiltoja pitkin pois, Ulla vihjaa.

Safarikeppariradan lisäksi juhlilla on perheille ja kouluikäisille paljon muutakin maksutonta ohjelmaa, kuten tanssityöpajaa, pelejä, leikkejä ja näyttelyitä. Ulla pitää tärkeänä, että lapsille järjestetään omaa ohjelmaa.

– Kutsumme perheitä ja kouluikäisiä tekemään, kokemaan ja saamaan innostusta lähetykseen ja kansainvälisyyteen. Lähetys kuuluu kaikille.

Savannikeppareiden suunnittelu mieleinen tehtävä

Eläinten kaavat ja mallikappaleet ovat jyväskyläläisen tekstiilialan yrittäjän Miisa Kaipaisen käsialaa. Hän suunnittelee ja valmistaa eläinasuja tilaustyönä muun muassa roolipeliharrastajille. Miisalla on kotona kaapillinen keppihevosia, joten villieläinkeppareiden suunnittelu oli hänelle luontevaa ja mieleistä.

Suunnittelutyön hän aloittaa kynän ja paperin avulla. Kaavan luomiseen tarvitaan myös kolmiulotteista hahmottamista.

– Mietin eläimen sivuprofiilin ensin ja piirrän sen sitten paperille. Pohdin, miltä se näyttää eri suunnista. Pantteri oli näistä vaikein, koska sillä on pyöreä naama ja silmät edessä, Miisa kuvaa.

Hän opastaa innokkaita käsityöpiiriläisiä. Eniten kysyttävää tulee kaavoista.

– Miksi virtahevon pään kaava on kahdessa osassa? tiedustelee Tuulikki Elomaa kiinnittäessään kaavaa neulalla kankaaseen.

– Se ei mahtunut aaneloselle yhtenä kappaleena. Ne on tarkoitus teipata yhteen. Kankaalla se on siis yhtenä palana, Miisa neuvoo.

Työllään voi auttaa

Tuulikki on kokenut käsityöihminen, mutta keppareista hänellä ei ole kokemusta.

– Tekeminen tuntuu ihan mukavalta. Ei ole ylen hankalaa, mutta kovasti pitää keskittyä. Tämä tekee aivoille hyvää ja vie ajatukset muista asioista pois. On mukavaa, että voi työllään auttaa avun tarvitsijoita, hän toteaa.

Tuulikki päättää leikata kankaan valmiiksi ja ommella virtahevon kotona. Hän arvelee, että ompelu on tässä työssä haasteellisin vaihe.

– Pitääkö tämä ommella siksakilla? hän kysy Miisalta.

– Kyllä minä olen ihan suoralla ompeleella ommellut. Olennaista on kohdistaa lovet toisiaan vasten, jotta ompelujäljestä tulee suora. Kangas lähtee helposti menemään omia teitään, Miisa vastaa.

Ulla muistuttaa, että tekijän kädenjälki saa näkyä tuotoksissa.

– On hienoa, että saamme radalle erinäköisiä eläimiä. Niiden ei tarvitse olla millilleen kaavan mukaan.

Paikalle tuleva mieshenkilö pysähtyy mallikappaleiden äärelle.

– Onpa hauskan näköisiä! Mistä näitä voi tilata?

Teksti Saila Aarnio, kuvat Joonas Hartikainen

Miisa Kaipainen opastaa Tuulikki Elomaata teippaamaan virtahevon keskikappaleen kaavat yhteen.

Tee itse oma safarikeppari! Ohjeet löydät täältä.