Pienen Thiadiayen kylän kirkon pihalla, puun lehtien suojassa ei ole vielä aamupäivällä mahdottoman kuuma. Sinne Josephine Wodé Kama johdattaa seurakunnan lapset joka sunnuntaiaamu jumalanpalveluksen ajaksi, kuten hän on tehnyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Vajaan tunnin ajan keskitytään Raamatun kertomuksiin ja Jumalan sanaan. Ehtoolliseksi palataan takaisin kirkkoon.
Pyhäkoulutunti alkaa yleensä laululla. Sitten rukoillaan ja käydään läpi yksi raamatunkertomus, josta saa esittää kysymyksiä. Yhtenä oppimateriaalina on kuvakirja, jolla kertomuksia voi havainnollistaa, mutta opettaja voi halutessaan käyttää pelkkää Raamattuakin.
Pyhäkoulutyötä tehdään Senegalin luterilaisen kirkon 13 seurakunnassa, ja aktiivisia opettajia on yli 40. Suomen Lähetysseura tukee pyhäkouluja muun muassa kouluttamalla opettajia ja tarjoamalla materiaaleja. Kama opettaa kolmessa kappeliseurakunnassa, joista kaikki ovat pienissä kylissä Senegalin maaseudulla.
Tärkeintä on halu opettaa
Opetustyö kiinnosti Kamaa jo koululaisena. Hänen haaveenaan oli perustaa oma koulu, mutta hän ei päässyt omassa koulunkäynnissään niin pitkälle kuin oli ajatellut. Ajatus omasta koulusta täytyi kuopata.
Kama pääsi kuitenkin jo noin 12-vuotiaana kiertämään pyhäkouluja silloisen Lähetysseuran pyhäkoulunopettajan Mirja Montosen kanssa. Tuolloin pyhäkouluopettajista oli pulaa, ja jonkin ajan kuluttua Kama hakeutui itse koulutusseminaariin tullakseen pyhäkoulunopettajaksi.
”Pyhäkoulussa olen päässyt tekemisiin samantyyppisten asioiden parissa kuin koulutyössä”, Kama kertoo.
Pyhäkoulunopettajaksi voi hakeutua, jos on ollut seurakunnan jäsen vähintään viisi vuotta. Tulevan opettajan täytyy myös olla luonteeltaan ja käytökseltään sopiva tehtävään – tämä toimii myös todisteena uskosta. Opettajalla pitää olla lisäksi varmuus Jumalan kutsusta työhön. Ei-uskonnollisia vaatimuksia ovat lukutaito ja kiinnostus opettamiseen, mutta esimerkiksi ranskan kielen taitoa ei vaadita.
Kun tarvitaan uusi opettaja, seurakuntalaiset yleensä ehdottavat jotakuta tehtävään, mutta halukkaaksi voi ilmoittautua myös itse. Lopullisen nimityksen tekee pastori.
Lähetysseura tarjoaa koulutuksen, joka tarkoittaa jokavuotista, viisipäiväistä seminaaria. Jokaisen opettajan on käytävä seminaarissa ainakin kerran. Käytännössä opettajan tehtävä aloitetaan vasta seminaarin jälkeen, koska koulutusta pidetään suuressa arvossa. Koulutuksen käyminen on myös statusasia.
Seminaariviikko on opettajille myös tervetullut mahdollisuus vertaisoppimiseen, sillä opettajat eivät pitkien välimatkojen vuoksi juurikaan tapaa toisiaan. Tämän kevään pyhäkouluseminaarissa muun muassa käytiin läpi uusia oppimateriaaleja, lauluja ja raamatunkertomuksen opettamisen rakennetta.
Kama on nykyisin seminaareissa sekä esitelmöijän, tulkin että osallistujan rooleissa. Hänen jatkokouluttautumistaan on tukenut Lähetysseuran lisäksi myös amerikkalaislähtöinen lähetysjärjestö A.E.E. (Association pour l’evangelisation des enfants).
Kaman mielestä pelkkä koulutus ei kuitenkaan tee kenestäkään hyvää opettajaa.
”Hyväksi opettajaksi ei ole vaikea tulla, jos löytyy halua ja kykyä sitoutua. Sitoutumisella pääsee tosi pitkälle.”
“Ope, miksi Jeesus nousi kuolleista?”
Lapset ovat tunnetusti palkitseva, mutta vaikea ja rehellinen yleisö. Lapsen ajatukset uskosta ja Raamatusta voivat olla hyvin erilaisia kuin aikuisen, mutta Kamalle lasten vaikeatkaan kysymykset eivät tuota ongelmia. Mitä hän vastaa, jos lapsi kysyy vaikkapa ylösnousemuksesta?
”Kysymyksiin on helppo vastata, jos sinulla on kokemusta. Opettajana voi sanoa, että se on ollut Jumalan tahto jo ennen kuin Jeesus tuli. Totta kai lapsi uskoo, se riippuu toki siitä, miten asian kerrot”, Kama selittää.
Kaman mielestä kertomusten soveltaminen on lapsen oppimisen kannalta hyvin tärkeää. Raamatunkertomusta opettaessa tulisikin käydä ilmi kolme asiaa: Jumalan rakkaus, mikä kertomuksessa on syntiä, ja miksi ja millä tavalla Jeesus on ratkaisu.
”Ennen ei niinkään sovellettu Raamatun oppia omaan elämään. Nykyisin ajatellaan, että on tärkeää auttaa lapsia elämään todeksi sitä, mitä on opetettu”, Kama vertailee.
Senegalilainen pedagogiikka nojaa edelleen voimakkaasti ulkoa opetteluun, ja jakeiden opettelua pidetään tärkeänä. Etenkin kasvatukselliseen puoleen keskitytään nykyään enemmän. Lapsia pitää kohdella heidän omaa tasoaan ja ikäänsä vastaavasti, heille pitää puhua kunnioittavasti, ja heiltä pitää myös pyytää anteeksi, jos itse toimii väärin. Kasvatus lähtee kuitenkin kotoa, pyhäkoulu ei korvaa sitä.
”Ennen ei ajateltu kovin syvällisesti sitä, miten lasten kanssa käyttäydytään. Olet esikuva heille. Kun lapsi tekee pyhäkoulussa jotain mikä ei ole oikein, toinen lapsi saattaa sanoa, että “opettaja on opettanut meille, ettei noin saa tehdä”.”
Naisena jalansijaa kirkossa
Senegalissa lähes kaikki pyhäkoulunopettajat ovat naisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Pesti onkin naisille myös yksi mahdollisuus päästä syvemmälle kirkon toimintaan, sillä nainen ei Senegalin luterilaisessa kirkossa voi olla pappi – mistä tämänvuotisessa seminaarissa eräs naisopettaja myös huomautti nasevasti parikin kertaa. Kirkon johto taas koostuu pääasiassa miehistä.
Pyhäkoulunopettajana kuuluu myös automaattisesti pyhäkoulukomiteaan, jollainen on jokaisessa seurakunnassa. Komitea saa kerran vuodessa Lähetysseuralta noin 30 euroa kannatusrahaa, jonka komitea saa käyttää haluamallaan tavalla: esimerkiksi kiitosrahana opettajille, ostamalla kyniä ja vihkoja, lisäkoulutuksella tai sijoittamalla. Komitealle on tarjottu myös kirjanpitokoulutusta.
Sijoittaminen voi tarkoittaa senegalilaiskylässä esimerkiksi sian hankkimista: sen jälkeläisiä voi myydä ja näin tienata lisää. Usein rahan tarve on kotona kuitenkin niin suuri, että summaa jaetaan opettajille lainana, joka maksetaan pienellä korolla takaisin. Pyhäkoulutyö onkin toistaiseksi hyvin riippuvainen Lähetysseuran ja muiden tukijoiden rahoituksesta.
Intohimoa ei lopeteta
Opetuskokemusta Kamalle on kertynyt myös esikoulusta. Senegalissa esikoulu ei ole pakollinen, mutta vanhemmat pyrkivät saamaan lapsensa esikouluun, jos se on taloudellisesti mahdollista. Lähetysseura tukee useita Senegalin luterilaisen kirkon sererinkielisiä esikouluja, mutta seurakunnat järjestävät esikoulun kaltaista toimintaa myös itsenäisesti tai muulla rahoituksella. Kama oli opettajana eräässä tällaisessa itsenäisesti toimivassa esikoulussa, kun toiminnasta loppuivat rahat ja seurakunta otti Kamaan yhteyttä.
”Pastorit miettivät esikoulun jatkoa ja kysyivät minua opettamaan ilman palkkaa. Tykkään työstä niin paljon, että halusin jatkaa.”
Sunnuntain pyhäkoulun lisäksi Kama siis opettaa myös esikoulussa. Se tarkoittaa noin kolmea opetustuntia joka arkiaamu. Kirkollisessa esikoulussa raamatuntuntemus on yleensä pienemmässä roolissa, mutta mukana kuitenkin.
Jumalan sanan levittäminen on Kamalle kuitenkin voimakkain sydämenasia.
”On hirveän paljon lapsia, jotka tarvitsevat Jeesusta. Toki aikuisiakin, mutta on todella tärkeää, että lapset saisivat kuulla tästä. On paljon heitä, jotka haluaisivat tietää näitä asioita.”
Vuosikymmenten kokemuksesta huolimatta Kama valmistautuu jokaiseen pyhäkouluoppituntiinsa huolella koko viikon ajan.
”Luen, luen, luen, luen. Kukaan ei voi olla täydellinen raamatuntuntemuksessaan, vaan aina löytyy uusia asioita, jotka voivat muuttaa myös minun elämääni.”
Senegalin luterilaisen kirkon pyhäkoulut
- Lähetysseura tukee pyhäkoulutyön koulutuksia ja materiaaleja
- Pyhäkoulut työllistävät täyspäiväisesti yhden paikallisen työntekijän ja yhden Lähetysseuran työntekijän.
- Vapaaehtoisia opettajia on yli 40.
- Pyhäkoulut ovat lapsille ilmaisia.
- Lue lisää Lähetysseuran työstä Senegalissa.
