Lähetysseuran palkitulla vammaistyöllä on pitkät perinteet. Jo vuosikymmenten ajan olemme pyrkineet turvaamaan vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisen. Botswanassa työntekijämme Helmi Makkonen havaitsi 1970-luvulla, että vammaiset jäivät syrjään yhteiskunnassa. Havainnostaan hän sai idean kuntoutustyön järjestämisestä. Etiopiassa Lähetysseura perusti kuurojenkoulun Hosainaan vuonna 1981. Myös muilla työalueillamme vammaisia eristettiin kodin seinien sisään syrjinnän, ennakkoluulojen ja vammaiselle esteellisen ympäristön vuoksi.
Huolimatta monista edistysaskelista kiihtyvä ilmastokriisi nostaa esiin ikäviä kaikuja menneestä: ilmastonmuutos uhkaa nakertaa jo saavutettuja kehitysyhteistyön tuloksia ja vaikeuttaa vammaisten ihmisten elämää kohtuuttomasti. Ympäristökatastrofit sekä hygieniaan, ruokaturvaan ja puhtaaseen veteen liittyvät ongelmat aiheuttavat enemmän hankaluuksia vammaisille kuin valtaväestölle.
Toisaalta olemme huomanneet, että vammaisia ihmisiä ei näy niillä foorumeilla, joilla etsitään ratkaisuja ilmastokriisiin. Emme ole havaintomme kanssa yksin, vaan YK ja monet tutkijat ovat tehneet vastaavan huomion. Esimerkiksi Sciencessä julkaistussa artikkelissa todetaan:
”Kansainvälinen tutkijayhteisö on edistynyt kyvykkyydessään osallistaa keskusteluihin globaalista ympäristönmuutoksesta köyhiä yhteisöjä, naisia, alkuperäiskansoja ja nuoria, mutta vammaiset ovat jääneet ulkopuolelle.” (Kosanic et al., 2019, p. 698)
Ilmastoasioista keskustellaan ja ratkaisuja etsitään pöydissä, joihin vammaisilla ihmisillä ei ole pääsyä. Botswanassa 70-luvulla esitetyt kysymykset osallisuudesta ja mahdollisuuksista ovat edelleen ajankohtaisia.
Vammaiset ihmiset ja ilmasto Lähetysseuran työssä
Lähetysseuralle ilmastonmuutos on ihmisoikeuskysymys. Kumppanimme ovat viestineet ja kivuliain esimerkein esittäneet, kuinka ilmastonmuutos on heille jo todellisuutta. Ilmastotoimille on myös vahva teologinen oikeutus. Kokonaisvaltaisessa lähetystyössämme pyrimme yhdistämään sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että vammaisten osallistamisen: nämä ovat työssämme läpileikkaavia teemoja. On tärkeää, että työmme mahdollistaa vammaisten ihmisten osallistumisen toimintaan, jolla ilmastonmuutokseen sopeudutaan.
Tuemme työalueillamme hankkeita, jotka sitovat hiiltä ilmakehästä, vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä tai tukevat yhteisöjen sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen. Työ perustuu yhteisöjen toimeentulon ja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksien parantamiseen. Hankkeissa tärkeänä osana on turvata myös vammaisten ihmisten mahdollisuudet nauttia kestävän kehityksen hedelmistä.
Lähetysseuralla on myös erillinen vammaistyön ohjelma, jonka mukaisesti kumppanikirkkomme ja -järjestömme tekevät vaikuttamistyötä, kouluttavat vammaisia ihmisiä, kehittävät heille toimeentulomahdollisuuksia ja luovat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia.
Haasteena on, että monilla Lähetysseuran kumppaneilla on heikot tiedot ilmastoon liittyvistä riskeistä ja siten varautuminen niihin on puutteellista. Olemme siksi tehneet Toolkit for building recilience to climate change and disasters -koulutusmateriaalin, jonka avulla olemme kouluttaneet Zimbabwen, Kambodžan, Laosin, Myanmarin ja Thaimaan kumppaneitamme.
Huomioimme vammaiset ihmiset myös katastrofiriskeihin varautumisessa. On empiirisesti todennettu tosiasia, että vammaiset ihmiset ovat alttiimpia erilaisille ilmastonmuutoksen voimistamille riskeille, kuten kuivuudelle ja tulville. Evakuointitilanteissa vammaiset ihmiset kohtaavat erityisiä, vammaisuudesta johtuvia haasteita. Otamme työssämme vammaiset ihmiset mukaan suunnittelemaan näihin riskeihin varautumista, koska he ovat itse omien tarpeidensa asiantuntijoita. Osallistamme myös paikalliset viranomaiset suunnitteluun, jotta he ottaisivat vastuuta ratkaisujen täytäntöönpanemisesta.
Globaalit kestävän kehityksen tavoitteet painottavat, että ketään ei saa jättää kehityksestä jälkeen. Lähetysseura on mukana tämän tavoitteen toteuttamisessa ja haluaa varmistaa kaikkien tasavertaiset osallistumismahdollisuudet erityisesti silloin, kun keskustelemme maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.
Teksti: kehitysyhteistyökoordinaattori Roosa Rantala ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija Niko Humalisto
Lukuvinkkejä vammaiset ihmiset ja ilmastonmuutos -teemasta:
- Bell, S., Catherine Leyshon, Cassandra Phoenix, 2019. Negotiating nature’s weather worlds in the context of life with sight impairment, Trans Inst Br Geogr., 44, pp. 270–283.
- Bell, S.,,Tammy Tabe & Stephen Bell (2019): Seeking a disability lens within climate change migration discourses, policies and practices, Disability & Society, DOI: 10.1080/09687599.2019.1655856.
- Dintwa, K.F., Letamo, G. & Navaneetham, K., 2019, Measuring social vulnerability to natural hazards at the district level in Botswana’, Jàmbá: Journal of Disaster Risk Studies 11(1), a447.
- Gaskin et al., 2017. Capacity of People with Disability: A Systematic Review. American Meteorological Society, DOI: 10.1175/WCAS-D-16-0126.1.
- Kosanic, A.,, Jan Petzold, Amy Dunham, Mialy Razanajatovo, 2019. Climate concerns and the disabled community. Science, 366(6466), pp. 698-699.
- Zachary, M., R. Anna Hayward, and Yamirelis Otero, 2018.The Political Determinants of Disaster Risk: Assessing the Unfolding Aftermath of Hurricane Maria for People with Disabilities in Puerto Rico, Environmental Justice, 11(2), DOI: 10.1089/env.2017.0043.
- Omolo, N., Paramu L. Mafongoya, 2019. Gender, social capital and adaptive capacity to climate variability A case of pastoralists in arid and semi-arid regions in Kenya. International Journal of Climate Change Strategies and Management, 11(5), pp. 744-758.
- Marcie, M., 2019. A resilient community is one that includes and protects everyone. Bulletin of the Atonmic Scientists, 74(2), pp. 91–94.
