Eteläisessä Aftikassa rukous on yhteisöllinen kokemus. Tavallisessa messussa pappi voi pyytää spontaanisti muutamalta seurakuntalaiselta vapaata esirukousta. Suomalainen voisi hämmentyä tilanteesta, mutta namibialainen ei kaihda julkista rukoilua.
Onpa Sakari Löytty päässyt todistamaan luterilaisissa kirkoissa myös karismaattiselta liikkeeltä omaksuttuja massarukouksia: ”Ne ovat olleet häkellyttäviä kokemuksia.”
Massarukouksissa esirukoilija lietsoo osallistujat hurmioituneeseen tunnelmaan. Lopputuloksena koko kirkkokansa rukoilee yhteen ääneen. Rukous muistuttaa huutoa, kun jokainen yrittää saada äänensä kuuluviin.
Vapaa rukoilu ja massarukoukset saavat virtaa afrikkalaisesta spiritualisuudesta ja kokemuksellisuuden kaipuusta. Löytty kuitenkin toivoisi myös kuuntelemisen arvostamista.
”Jeesus opetti rukouksesta, että menkää kammioonne ja rukoilkaa hiljaisuudessa. Jumalan ja ihmisen välinen suhde on kaksisuuntainen, siinä olisi hyvä olla aikaa hiljaisuudelle ja kuuntelemiselle”, Sakari kuvailee.
Suomalaisten kädenjälki näkyy
Sakari Löytyllä on pitkäaikainen side Namibiaan. Hän on syntynyt Onandjokwen sairaalassa Pohjois-Namibiassa lähetystyöntekijöiden lapseksi ja työskennellyt maassa kahteen otteeseen, yhteensä 17 vuoden ajan yhdessä vaimonsa Päivin kanssa.
Parhaillaan hän keskittyy eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen jumalanpalvelusten kehittämiseen. Mistä tarve uudistamiseen kumpuaa?
”Kirkkojen jumalanpalvelusperinne ja liturgia on useimmiten muualta tuotua, lähetystyön myötä tullutta”, Löytty kertoo.
Suomalaisten lähetystyöntekijöiden kädenjälki näkyy alueella vahvana hyvässä ja pahassa. Kiistaton saavutus on se, että Namibian evankelis-luterilainen kirkko on alueen luterilaisista kirkoista suurin melkein 900 000 jäsenellään.
Eri asia on se, kuinka tarpeellisia kaikki kulttuuriset vaikutteet olivat. Löytty antaa esimerkin: Namibian yleisradio tallensi eri väestöryhmien kulttuuria ennen maan itsenäistymistä. Ambokielten nauhoitteelta löytyy hieman yllättäen suomalaisille tuttuja sävelmiä: Maamme-laulu ja Joulu on taas oshiwambon kielellä.
”Olin, että hetkinen, kuka laulaa: Josaphat Shanghala. Hän oli silloin vielä piispana läntisessä hiippakunnassa. Onko totta, että hän on joskus nuorena poikana osannut näitä lauluja ja hänen lauluaan on nauhoittanut joku yleisradion kenttä-äänittäjä?” Löytty hämmästelee.
Afrikkalaisempia jumalanpalveluksia
Nyt eteläisen Afrikan luterilaiset kirkot ovat alkaneet havahtua siihen, että jumalanpalvelukset ovat melko vanhanaikaisia, ja uudistamista paikallisilla elementeillä kaivataan. Miksei messussa voisi laulaa afrikkalaisia sävelmiä?
Sakari Löytyn työ jumalanpalvelusten kehittämisessä keskittyy juuri siihen, miten jumalanpalveluksia voitaisiin uudistaa ja afrikkalaistaa. Historian painolastina tulleet eurooppalaiset kulttuurivaikutteet liturgisessa musiikissa ja lauluissa koetaan usein vieraiksi.
”Jumalanpalveluksen uudistaminen tapahtuu jokaisen kirkon omilla ehdoilla niin kuin he haluavat sitä tehdä. Me emme voi sitä heille tehdä, vaan voimme antaa virikkeitä siihen ja joitakin malleja”, Sakari kuvailee.
Uutta on myös se, ettei yhteistyökumppanina ole enää suoraan Namibia evankelis-luterilainen kirkko, vaan eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö Lucsa. Muutos on sikäli historiallinen, että Lähetysseura on ollut mukana perustamassa kirkkoa ja tukenut sitä yli 150 vuoden ajan.
Lämmöllä vähän loitommalle
Namibian kirkko on kasvanut ja aikuistunut sisarkirkoksi. Se pärjää nyt omilla jaloillaan.
”Ystävällisesti, mutta pikkuhiljaa, he työnsivät meitä loitommalle. Se ei tapahdu kahdenvälisessä kanssakäymisessä, aina on läsnä ystävällisyys ja lämpö, mutta sen huomaa päätöksenteossa. Heidän ei tarvitse enää kuunnella meitä, vaan he pystyvät ja haluavat tehdä itsenäisiä päätöksiä. Ystävyydestä suomalaisten kanssa ei haluta luopua, vaan sen toivotaan jatkuvan.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 8/2022.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat