Eeva-Liisa Rantasuomela oli kolme kuukautta vanha, kun hän ensimmäistä kertaa matkusti Lounais-Afrikkaan, nykyiseen Namibiaan. Hänen vanhempansa Raili ja Matti Seppälä tekivät siellä lähetystyötä.
Samaan aikaan lähetystyössä samassa kylässä oli sairaanhoitaja Anneli Linkola. Hän pyöritti pientä sairaalaa ja otti vastaan potilaita. Eeva-Liisan mieleen on painunut tapahtuma lapsuudesta, kun Anneli oli sairastunut malariaan. Tätä tultiin hakemaan keskellä yötä sairaalaan potilasta hoitamaan.
Tauti oli sen verran vakava, ettei Anneli olisi jaksanut lähteä liikkeelle. Hän lähti kuitenkin kohti sairaalaa ja pääsi pihansa portille asti, kunnes voimat hiipuivat.
”Yhtäkkiä hän saikin sellaiset voimavarat, ettei hän tiedä, mistä ne tulivat. Hän kykeni menemään sairaalaan, hoitamaan potilaan ja palaamaan kotiin”, Eeva-Liisa kuvailee. Myöhemmin Suomessa nimikkoseurakunnissa kierrellessään Annelin luo tuli nainen ja kysyi, mikä Annelilla oli tiettynä päivämääränä ja kellonaikana. Ne täsmäsivät juuri siihen hetkeen, kun Anneli nojasi porttinsa pieleen.
Nainen oli herätetty yöllä rukoilemaan Annelin puolesta. Hän ei ollut tavannut aikaisemmin Annelia, mutta oli lukenut Lähetyssanomia.
”Tämä tapahtuma on ollut minulle valtavan puhutteleva tässä esirukousten maailmassa”, Eeva-Liisa kertoo.
Kutsumus esirukoiluun
Esirukouksista on tullut tärkeä osa Eeva-Liisan omaa elämää. Rukous on kulkenut mukana lapsuuden Lounais-Afrikasta koti-Suomeen ja Angolaan, jossa Eeva-Liisa teki lähetystyötä puolisonsa Raunon kanssa noin 12 vuoden ajan.
Eeva-Liisa ehti työskennellä Shangalalan klinikalla, opettaa terveydenhuoltoa sekä tehdä aids-, nais- ja vankilatyötä. Viimeiset vuodet Angolassa hän teki hankehallinnon töitä. Nyt hän jatkaa samankaltaista työtä Suomesta käsin.
Eeva-Liisa kuvailee, että hänellä on esirukouskutsumus. Käytännössä hän pitää listaa niistä ihmisistä, joiden puolesta rukoilee. Jossain vaiheessa hänellä oli oma nimilistansa jokaiselle viikonpäivälle.
Eeva-Liisa pyytää läheisilleen siunausta, mutta varoo vaatimasta mitään. ”Helposti lähdetään yrittämään, että toiveeni ja pyyntöni menisi läpi. Sitten siitä saattaa tulla, että ollaan kuin maitokaupassa, että haluan tuon.”
Jumala tietää parhaiten jokaisen toiveet, haasteet ja elämäntilanteet. Siksi Eeva-Liisa puhuu nöyryydestä – siitä, että Jumala muokkaa meitä sopeutumaan Hänen tahtonsa mukaiseen elämään.
Aina elämä ei kulje niin kuin me itse haluaisimme. Siitä Eeva-Liisalla on omakohtaista kokemusta.
Jumalan tahto tapahtuu
”Itseä lähinnä koskettanut suuri asia oli, kun oma poikani sairastui syöpään 22-vuotiaana ja oli kuolemaisillaan.” Silloin Eeva-Liisa lähetti esirukouspyynnön sähköpostilla ystävilleen, ja he levittivät sitä eteenpäin ympäri maailmaa. Jälkikäteen Eeva-Liisa sai kuulla tarinoita, missä kaikkialla pojan puolesta oli rukoiltu, vaikka rukoilijat eivät edes koskaan olleet tavanneet tätä.
Eeva-Liisaa rauhoitti vaikeassa tilanteessa ajatus siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja Hänen tahtonsa tapahtuu, kävi miten tahansa.
”Vaikka elämässä tulee haasteellisia tilanteita, ne ovat osa elämän kokonaisuutta ja Jumalan johdatusta”, Eeva-Liisa kuvailee.
Kaikeksi onneksi poika parani syövästä ja on tänä päivänä terve nuorimies. Kokemus vahvisti Eeva-Liisan käsitystä esirukousten voimasta: ”Nimikkoseurakuntien ja ystävien esirukoukset ovat tavattoman tärkeitä. Emme saa nähdä, emmekä kuulla, mistä kaikesta ihmiset ovat varjeltuneet maailmalla haasteellisissa oloissa.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 5/2023.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat