Boliviassa naisten asema ja alkuperäiskansaan kuuluminen ovat perinteisiä syrjinnän syitä. Viime vuosina edistystä on tapahtunut, vaikka matka tasavertaisiin mahdollisuuksiin on vielä pitkä.
Bolivian ylängöillä lähellä Perun rajaa puhaltaa kylmä tuuli. 4 000 metrin korkeudessa sää ailahtelee: välillä aurinko polttaa, sitten saattaa nousta paksu sumu tai taivaalta voi ropista rakeita.
Täällä laamoja ja alpakoita paimentaa Yessica Mendoza, joka täyttää pian 16. Paimentolaisuus on tärkeä elinkeino, sillä tässä säässä kasvikunnasta pärjää vain peruna.
Mendozaa syrjitään, koska hän on orpo. Äiti oli heittänyt pikkutytön Titicaca-järveen, jonka saaressa tyttö oli syntynyt. Toinen nainen pelasti lapsen veden varasta ja toi mukanaan ylängöille Qullpani-yhteisöön, mutta etenkin uuden perheen miniä suhtautuu Yessicaan alentuvasti.
”Kukaan ei auta, kun syrjitään”, Mendoza sanoo.
Hän ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Hänen toverinsa Arminda Paye Aruquipa lähti neljäntoista vanhana Qullpanista kanttiinitöihin kultakaivoskylään Sucheziin, aivan Perun rajalle, sillä toimeentulo kotikylässä oli tiukassa.
Häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi, ja hänelle syntyi nyt yksivuotias lapsi. Arminda palasi kotikyläänsä, missä häntä syrjitään yksinhuoltajuuden johdosta. Onneksi vanhemmat ovat olleet tukena, hän sanoo.
Yksinhuoltajuuden stigma piinaa myös kaveruksista kolmatta: Carmen Rosa Mamani sai esikoisensa kuusitoistavuotiaana, ja kun lapsi oli yhden, mies otti ja lähti.
”Ihmiset eivät taida tietää, millaista on olla yksinhuoltajaäiti”, nyt 22-vuotias Mamani sanoo. Hänestä syrjintä johtuu siitä, että ihmiset eivät osaa eläytyä toisen asemaan.
Koulu jää helposti lyhyeen
Yessicaa, Armindaa ja Carmenia yhdistää sekin, että koulut ovat jääneet kesken: Yessicalla viiteen, Armindalla kuuteen ja Carmenilla kolmeen vuoteen.
Poikien opiskeluun ja elämässä etenemiseen panostetaan Bolivian maaseudulla tyttöjä paljon enemmän. Tyttöjen odotetaan perustavan perhe nuorena ja hoitavan kotia ja lapsia, myös pienempiä sisaruksiaan. Macho-kulttuuri elää maaseudulla vahvana ja sukupuoliroolit ovat jäykät. Niistä poikkeaminen aiheuttaa helposti syrjintää, ja perheväkivaltakin on yleistä.
Asenteet muuttuvat hitaasti, sanoo Lähetysseuran hankkeen sosiaalityöntekijä Karen Huaylluco Aliaga.
”Mutta edistysaskelia on jo nähtävissä.”
Lähetysseuran ja paikallisen kirkon yhteishankkeessa tasa-arvo otetaan huomioon kaikessa. Tematiikkaa lähestytään konfliktien ratkaisun, hyvän kohtelun, rauhankulttuurin ja väkivallanehkäisyn kautta.
Kaupungeissa vastassa voi olla rasismi
Yessica Mendozan mielessä käy välillä muutto pääkaupunkiin La Paziin. Jos hän sinne päätyy, häntä saattaa odottaa alkuperään liittyvä syrjintä. Vaikka Bolivia on kieltänyt syrjinnän ja rasismin lailla vuonna 2010 ja vuoden 2008 perustuslain mukaan Bolivia on monikansallinen maa, ei syrjintä ole täysin poistunut.
Perinteisesti alkuperäiskansojen jäsenet on alistettu palvelemaan valtakulttuurin valkoista tai mestizo-väestöä, vaikka alkuperäiskansojen edustajat muodostavat maassa enemmistön.
Tilanne on kuitenkin helpottunut merkittävästi aymara-alkuperäiskansaan kuuluvan presidentti Evo Moralesin hallinnon aikana. Kolonialismin aikakaudelta periytyneitä syrjiviä rakenteita on systemaattisesti purettu, ja tasa-arvokysymykset on nostettu yhteiskunnassa valtavirtaan.
”Ennen oli normaalia, että kaupoissa palveltiin ensin valkoisemmat asiakkaat, eikä alkuperäiskansoilla ollut siihen vastaansanomista”, kuvaa Claudia Cordero Matha El Alton kaupungista.
”Nykyään voi huomauttaa olleensa jonossa ensin”, hän sanoo.
Alkuperäiskansoilla on nykyään omat yliopistonsa, mutta myös espanjankielisissä yliopistoissa voi tehdä lopputyön alkuperäiskielillä, sanoo Rita Flores. Hän työskentelee dosenttina UPEA-yliopistossa El Alton kaupungissa.
Vielä parikymmentä vuotta sitten alkuperäiskansojen jäseniä ei yliopistossa juuri näkynyt. Edelleen osa opiskelijoista kummastelee Floresia, joka on paitsi naispuolinen dosentti, myös aymara, joka käyttää perinteistä pollera-hametta. Periaatteessa häntäkin voidaan syrjiä kolmesta syystä: sukupuolen, alkuperäiskansaan kuulumisen ja pukeutumisen tähden.
Naisten asema parantunut, mutta kansa jakautunut
Vaikka perinteiset sukupuoliroolit elävät tiukassa, on naisten asema kohentunut vuosien varrella.
Vuonna 2013 Boliviassa säädettiin laki, joka pyrkii takaamaan naisille väkivaltavapaan elämän. Tapauksia viedään oikeuteen ja naisille tarjotaan ilmaista oikeusapua ja psykologista tukea. Silti vuoden 2018 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana naisiin kohdistuvia tappoja tai murhia oli tehty maassa 85 kappaletta, eli tehtävää riittää.
Tasa-arvo on lisääntynyt Evo Moralesin kaudella, mutta samalla hänen hallintonsa on jakanut kansaa. Vähän yleistäen voi sanoa, että Moralesia kannatetaan maaseudulla ja vastustetaan kaupungeissa – vaikka kaupungeissa toki on enemmistö maalta muuttaneita ihmisiä, jotka usein tukevat Moralesia.
Morales on asettunut neljännen kerran ehdolle vuoden 2019 presidentinvaaleissa, vastoin kansanäänestyksen tulosta. Tämä luo maahan jännitteitä, jotka voivat purkautua levottomuuksina. Jotkut enteilevät jopa sisällissotaa.
Toivoa ja iloa elämän pienistä asioista
Palataanpa vielä ylänkojen kylmiin tuuliin, jonka arjessa poliittiset jännitteet eivät juuri näy. Qullpanissa Yessica Mendozaa, Arminda Paye Aruquipaa tai Carmen Rosa Mamania ei syrjitä alkuperäiskansaan kuulumisesta, sillä kaikki ovat samassa veneessä.
Kun tytöiltä kysyy, mikä heidän elämäänsä tuo iloa tai toivoa, on vastausta ensin vaikeaa saada. He miettivät tovin.
”Markkinoilla ja kirkossa käynti”, Yessica Mendoza lopulta sanoo ujosti.
”Musiikin kuuntelusta tulee iloa”, sanoo Arminda Paye Aruquipa. Toivoa hän saa käsityötaitojen opettelusta Lähetysseuran tukeman Bolivian evankelisluterilaisen kirkon hankkeen avulla. Hankkeen nimi on Sumaq Kawsay, eli hyvä elämä.
Aruquipa aikoo myydä käsitöitä ja jatkaa koulunkäyntiä saamillaan tuloilla. Käsityötaidot tuovat toivoa tulevaisuuteen myös Carmen Rosa Mamanille.
”Haluan tehdä töitä, että lapsellani olisi mahdollisuudet opiskella”, hän sanoo hymyillen.
Teksti ja kuvat: Jaakko Lavonius. Lavonius työskentelee Lähetysseuran organisaation kehittämisen asiantuntijana Boliviassa.
Tämä artikkeli on osa Lähetysseuran artikkelisarjaa moniperustaisesta syrjinnästä. Kevään aikana julkaisemme tarinoita siitä, miten moniperustainen syrjintä näyttäytyy Nepalissa, Etelä-Afrikassa, Boliviassa, Botswanassa, Myanmarissa ja Keniassa. Syrjittyjen ryhmien tukeminen ja syrjintään puuttuminen ovat keskeinen osa Lähetysseuran työtä. Artikkelisarjaa on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Kaikki julkaistut artikkelit löytyvät täältä.
