Namibia ja lähetystyön suuri muutos: Kirkko kasvaa musiikin voimalla
Suomalaiset lähetystyöntekijät veivät Namibiaan mukanaan virsiperinteen, mutta vähitellen paikalliset sävelet ja soittimet ovat saaneet kirkossakin enemmän jalansijaa. Sakari Löytty ja Justina Shilongo pohtivat työpajassa musiikin merkitystä kirkon kasvulle.
Musiikki on aina ollut osa lähetystyötä, muistutti musiikin tohtori ja pitkäaikainen lähetystyöntekijä Sakari Löytty Lähetysseuran vuosikokouksessa järjestetyssä työpajassa. Musiikin kautta syntyy uusia kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Musiikki on tärkeä osa seurakuntien kehittymistä ja kristinuskon levittämistä ja juurtumista.
”Musiikin merkitys lähetystyössä on suurempi kuin on osattu arvioida”, Löytty pohti.
Musiikin opiskelu on kuulunut lähetystyöntekijöiden koulutukseen jo Lähetysseuran ensimmäisistä lähetyskursseista lähtien. Virsiä on tyypillisesti alettu kääntää paikallisille kielille heti työn alkuvaiheessa – näin myös Ambomaalla, nykyisessä Namibiassa. Siellä virsikirjassa näkyy vahvasti länsimainen perinne.
”Vähitellen alta alkoi tulla esiin paikallisten oma luovuus. Valitettavasti paikallisten soitinten arvoa ei alkuvaiheessa nähty”, Löytty kertoi.
Namibian suosituin musiikkimuoto on kuoromusiikki. Seurakunnissa toimii lukemattomia kuoroja, ja niiden tehtävä ulottuu musiikkia laajemmalle: ne keräävät varoja seurakuntien toimintaan.
Sakari Löytty työskenteli Namibiassa musiikkityön parissa 1990-luvulta 2020-luvulle. Namibia on hänelle myös toinen kotimaa, koska hän syntyi ja vietti siellä lapsuutensa lähetystyötä tehneiden vanhempiensa kanssa.
Lähetysseuran työ Namibiassa alkoi jo vuonna 1870, ja Namibian evankelis-luterilainen kirkko (ELCIN) perustettiin vuonna 1954. Nykyisin kirkolla on jo reilusti yli 900 000 jäsentä ja työ on siirtynyt paikallisiin käsiin.
Vuosikokouksen työpajassa oli mukana myös kirkon opetus-, tiedotus- ja seurakuntatyön osaston johtaja Justina Shilongo. Hän kertoi esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevasta virsikirjan uudistustyöstä.
”Työssä pyritään säilyttämään suomalaisista virsistä tullut kulttuuriperintö ja kehittämään samalla uusia paikallisia virsiä”, Shilongo kuvaili kolmivuotista hanketta.
Shilongo kertoi myös uuden rippikoulu- ja nuorisoleirialueen rakentamisesta. Nuorille halutaan lisää tekemistä. Shilongon mukaan seurakunnissa on mukana paljon nuoria, jotka etsivät omaa rooliaan.
”Monet nuoret rakastavat Jeesusta vapahtajanaan, mutta heillä on kysymyksiä: Näkeekö Jumala minut, koulutuksen saaneena tai ilman ammattia, mutta työttömänä. Me pohdimme, miten voisimme kirkkona paremmin tukea nuoria ihmisiä, ei vain uskossa vaan muutenkin.”
Teksti: Heli Vuohelainen
Vammaisten henkilöiden oikeudet Nepalissa: Sabina Parajulin tarina
Vuosikokouspäivän toisessa työpajassa tarkasteltiin, miten vammaisten oikeudet toteutuvat Nepalissa ja mitä suomalaiset seurakunnat voivat siitä oppia. Asiantuntija Lilja Österman avasi, millä kaikilla tavoilla Lähetysseura ajaa vammaisten ihmisten oikeuksia, ja Lähetysseuran työn piiristä paikallistoimiston työntekijäksi varttunut Sabina Parajuli kertoi vammaisten ihmisten toimijuuden vahvistamisen merkityksestä.
Parajuli syntyi liikuntavammaisena Nepalin maaseudulla. Koulunkäynti oli vaikeaa, koska koulumatka kesti jopa kaksi tuntia suuntaansa. Hän kohtasi syrjintää, yksinäisyyttä ja vähättelyä. Perheen tuki ja oma sitkeys auttoivat kuitenkin jatkamaan opintoja.
“Opiskelupaikan saaminen Kathmandussa oli haastavaa, sillä harva halusi ottaa vammaisen nuoren asumaan luokseen”, Sabina Parajuli kertoi.
Hän sai vuodesta 2012 lähtien Lähetysseuran kumppanijärjestön kautta stipendin kanditaatin opintoihinsa. Myöhemmin hän pääsi työharjoitteluun Lähetysseuran Nepalin-toimistoon vuonna 2016, ja nykyisin hän työskentelee toimistolla vanhempana kirjanpitäjänä.
Parajulin mukaan kehitysvammaisten asema Nepalissa on monin tavoin vielä heikompi kuin esimerkiksi liikuntavammaisten. Kehitysvammaisten ääni kuuluu yhteiskunnassa kaikkein heikoimmin. Myös mielenterveyden haasteisiin liittyy Nepalissa merkittävää stigmaa.
Pajan osallistujat keskustelivat siitä, mitä he voisivat omassa roolissaan tehdä, jotta vammaiset ihmiset voisivat osallistua yhteiskunnan ja erityisesti kirkon toimintaan yhdenvertaisemmin.
Näitä keinoja nousi esiin:
- Verkossa julkaistuihin videoihin, jumalanpalveluksiin ja tapahtumatallenteisiin tulisi lisätä tekstityksiä kuulovammaisten saavutettavuuden parantamiseksi.
- Verkkosivujen kuviin kannattaa lisätä kuvailu- eli alt-tekstit, jotta näkövammaiset ymmärtävät sisältöä paremmin
- Jokainen voi edistää esteettömyyttä antamalla palautetta puuttuvista luiskista, ovenavauspainikkeista tai muista esteettömyyden puutteista.
Osallistujat pohtivat esimerkiksi muukalaisuuden ja ilmastoliikkuvuuden käsitettä.
Ilmastonmuutos liikuttaa: Mitä tekisit, jos Suomi muuttuisi asuinkelvottomaksi?
Ilmastoteemainen työpaja alkoi skenaarioharjoituksella. Jos Suomi olisi muuttunut asuinkelvottomaksi vuonna 2100, kuka lähtisi ensin?
Osallistujat nostivat esiin, että kun Suomessa ihmetellään pakolaisina maahan tulleita nuoria miehiä, totuus on myös että nuoret miehet lähtivät täältäkin ensimmäisenä Amerikkaan aikoinaan.
Lähetysseuran Niko Humaliston mukaan missään maassa ei ole riittävästi valmistauduttu ilmastonmuutoksen seurauksiin. Humalisto siteerasi Bruno Latouria: Me annamme luonnon tuhoutua, koska emme koe sitä omaksemme.
Eri mailla on eri mahdollisuuksia varautua: Sveitsissä jäätiköitä räjäytellään, mutta Nepalissa ei pystytä tekemään samanlaisia tekoja kansan suojelemiseksi.
Juha Taanila kertoi videoyhteydellä, millaisia tarpeita Syyrian pakolaisilla oli, kun Taanila oli heitä rajalla vastassa vuonna 2015.
“Pääsääntöisesti heidän mielessään oli kiitollisuus. Osalla oli sotavammoja. Ihan ensimmäisinä kaikki halusivat peseytyä”, Taanila sanoi. Hän kertoi myös eri kirkkojen ja viranomaisten yhteistyöstä Pohjois-Suomessa.
Pajan lopuksi osallistujilta kysyttiin, mikä olisi kristillinen tapa suhtautua muukalaisuuteen. Työpajan pohjaterminä oli “muukalainen”, koska se esiintyy Raamattu 1992 -käännöksen Vanhassa testamentissa lukuisia kertoja eri tavoin, mutta ei juuri ollenkaan Uudessa testamentissa. Kristus kohtasi ihmiset kunnioittaen.
Esimerkiksi tällaisia ajatuksia osallistujilla heräsi:
- ”Muukalainen ei sovi nykyajan sanastoon, se on liian negatiivisesti latautunut.”
- ”Lähimmäisyys ei katso kansallisuutta.”
- ”On kohtuutonta vaatia tulijoita muuttumaan suomalaisiksi.”
- ”Kristillinen tapa suhtautua muukalaisuuteen? Kaikki ovat lähimmäisiä. Jakamaton ihmisarvo kuuluu kaikille.”
Entistäkin Kauniimmat Joululaulut: Ideoita ja inspiraatiota
Työpajassa esiteltiin Kauneimpien Joululaulujen uudistuvaa konseptia.
“Pohdimme uudistamisen ja perinteiden säilyttämisen tasapainoa, kuulimme kokemuksia seurakunnista ympäri Suomea, ja ideoimme uusia avauksia. Iloa tuotti myös esimerkiksi mielikuva elävien lampaiden keskellä laulettavista joululauluista Orimattilassa tai siitä, että Taiteiden yössä Helsingissä oli laulettu Kauneimpia Joululauluja”, kertoo pajaan nuorten kanssa osallistunut lähetysseuralainen Miina Kurjenmiekka.
Pajaan tulleet kehittelivät yhdessä uusia ideoita, joista tässä muutama esimerkki:
- Soittokunta kauppakeskuksessa
- Laulutilaisuuksia erikseen kehitysvammaisille ja muistisairaille
- Puuropäivä, jossa tarjotaan puuroa ja lauletaan lauluja
- Kauneimmat Joululaulut -joulukalenteri
- Kutsutaan yrittäjät mukaan järjestämään tilaisuuksia
