Jarai-alkuperäiskansaan kuuluva Sall Men tietää, miltä epävarmuus tuntuu, kun sade ei tule ajallaan. Siksi hän kokee työnsä tärkeäksi myös henkilökohtaisella tasolla.
”Koen suurta iloa ja ylpeyttä siitä, että saan edistää omalla osaamisellani alkuperäiskansojen kehitystä ja oikeuksia.”
Men työskentelee Lähetysseuran kumppanijärjestö Integral Cooperation Cambodialla (ICC), joka tukee alkuperäiskansoja sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Ratanakirissa.
Ratanakirin provinssi on yksi Kambodžan vähiten kehittyneistä ja köyhimmistä alueista, jossa arki rakentuu yhä vahvasti vuodenaikojen rytmin mukaan. Vuosi jakautuu kuivan-, kuuman- ja sadekauden välille. Ilmastonmuutos on kuitenkin muuttanut tätä rytmiä: sadekaudet viivästyvät ja sateet ovat entistä epäsäännöllisempiä.
Kun sateet eivät tule ajallaan, myös kylien elämä hidastuu. Ilman vettä ei ole satoa, eikä ilman satoa ole riittävästi ruokaa tai tuloja perheille. Monille alkuperäiskansoihin kuuluville perheille tämä on ollut toistuva ja epävarmuutta lisäävä todellisuus.
Viime aikoina kylissä on kuitenkin alkanut hiljainen muutos. EKOenergian tuella kyliin on asennettu aurinkoenergialla toimivia vesipumppuja, jotka tuovat veden lähemmäs ja tekevät siitä luotettavamman osan arkea. Nyt yhteensä 13 kylässä auringonsäteet saavat veden virtaamaan yhteisöpuutarhoihin.
Muutos lähtee paikallisyhteisöistä
Teknologia ei kuitenkaan yksin muuta maailmaa. Muutos syntyy ihmisistä ja heidän omasta toimijuudestaan. Siksi Lähetysseuran ja ICC:n työssä ei ole kyse ulkopuolelta tuoduista ratkaisuista, vaan työ rakentuu yhteisöjen omista tarpeista, tiedosta ja osallistumisesta.
”Kyläläiset toivoivat, että heillä olisi riittävästi vettä kasteluun, jotta he voivat kasvattaa ruokaa perheilleen, vähentää ostamisen tarvetta ja myydä ylimääräistä satoa markkinoilla”, Men kuvaa.
Juuri tämä vakautta tuova muutos on ollut yksi EKOenergian rahoittaman hankkeen keskeisimmistä vaikutuksista. Vesipumput ovat lisänneet maan kosteutta ja tehneet kastelusta luotettavampaa. Kun vettä on saatavilla ympäri vuoden, perheet voivat viljellä vihanneksia myös kuivana kautena. Samalla riippuvuus ulkopuolelta ostetuista elintarvikkeista on vähentynyt, mikä on monelle perheelle merkittävä taloudellinen helpotus.
Sall Menille on ollut vaikuttavaa nähdä yhteisöjen oma voima ja heidän visionsa positiivisesta muutoksesta. Yhteisöt ovat osallistuneet kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta toteutukseen.
”Erityisesti nuoret ja naiset ovat olleet aktiivisesti mukana etsimässä kehitysratkaisuja”, hän kertoo.
Jatkossa vesijärjestelmien toiminnasta vastaavat paikalliset kyläkomiteat, ja yhteisöt ovat sitoutuneet niiden ylläpitoon. Osallisuus ja jaettu omistajuus rakentavat kestävää muutosta, joka jatkuu myös hankkeen päättyessä vuonna 2026.
Kohti kestävämpää arkea
Muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten epäsäännölliset sateet ja pitkittyvät kuivat jaksot, tulevat haastamaan yhteisöjen arkea Kambodžan maaseudulla myös tulevaisuudessa.
Vesipumppujen myötä suuntaa on kuitenkin pystytty kääntämään kohti parempaa. Kun vettä on saatavilla luotettavasti ja edullisesti, yhteisöillä on enemmän mahdollisuuksia rakentaa omaa toimeentuloaan ja vahvistaa kestävyyttään.
Ratanakirin kylissä tämä ajatus näkyy jo nyt vihreinä kasvimaina, yhteisinä suunnitelmina ja ihmisten kasvavana luottamuksena tulevaan.
”Muutos ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, kun toimimme yhdessä”, Men sanoo.
Mikä on EKOenergia?
EKOenergia on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon uusiutuvan energian ympäristömerkki. Merkki takaa, että energia on 100 prosenttisesti uusiutuvaa ja täyttää tiukat ympäristövaatimukset, kuten luonnon monimuotoisuuden suojelun. Lisäksi EKOenergia-rahoitus tukee uusia uusiutuvan energian hankkeita ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä kehittyvissä maissa.
Jokainen kuluttaja voi tukea tätä työtä valitsemalla EKOenergia-merkittyä energiaa tai tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty uusiutuvaa energiaa. Osa maksetusta hinnasta ohjataan suoraan uusiutuvan energian hankkeisiin ja ympäristön suojeluun.
Teksti: Sara Latvus
