Lähetysseuran lasten oikeuksien asiantuntija Anna Holmströmin mukaan vammaisten tyttöjen ja naisten kokemasta väkivallasta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän. Holmström vastaa neljään kysymykseen aiheesta.
Miksi juuri vammaiset tytöt ja naiset kokevat väkivaltaa?
”Rajoittunut liikunta- tai kommunikointikyky voi altistaa väkivallalle, kun uhri ei pysty pakenemaan tai kertomaan asiasta muille. Vammaiset ihmiset ovat ylipäätään hyvin heikossa asemassa yhteiskunnassa, eikä heillä välttämättä ole tietoa omaa vartaloaan koskevasta itsemääräämisoikeudesta. Esimerkiksi Tansaniassa vammaisilla ihmisillä ei usein ole mahdollisuutta koulutukseen, työllistymiseen tai peruspalveluihin. Vammaiset ovat Tansaniassa todennäköisemmin työttömiä, eivät osaa lukea ja/tai kirjoittaa ja heillä on vähemmän muodollista koulutusta, tukiverkostoja ja sosiaalista pääomaa kuin vammattomilla.”
Vammaisten ihmisten kohtaamaa väkivaltaa raportoidaan todella harvoin. Miksi?
”Tähän on monia syitä. Vammaiset ihmiset ovat usein riippuvaisia hoitajistaan, ja ilmianto voi vaarantaa heidän oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa. Palvelut väkivaltaa kohdanneille eivät läheskään aina ole vammaisten henkilöiden saavutettavissa. Lisäksi sosiaaliset normit usein normalisoivat vammaisten tyttöjen ja naisten kohtaamaa väkivaltaa yhteisöissä. Siksi vammaisten naisten ja tyttöjen seksuaaliterveys on tärkeää nostaa julkiseen keskusteluun.”
Mitä Lähetysseura tekee vammaisten naisten ja tyttöjen kokeman väkivallan ehkäisemiseksi?
”Vuonna 2020 koulutimme yhdessä Abiliksen ja Fidan kanssa väkivallan vastaisten järjestöjen verkostoa. Paikalla oli 60 järjestöä Tansaniasta, lisäksi muutamia järjestöjä Keniasta ja Ugandasta. Koulutuksen jälkeen aktivistit Tansaniassa päättivät tehdä vammaisten naisten ja tyttöjen kokemasta väkivallasta johtavan teeman vuotuisessa väkivallan vastaisessa 16 Days of Activism -kampanjassa. Teimme myös yhdessä YK:n, Fidan ja eri järjestöjen kanssa julkaisun siitä, mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta väkivaltaa kohtaavat tytöt ja naiset pääsevät palveluiden pariin.
Osana Suomen rahoittamaa kehitysyhteistyötämme toimimme kansainvälisen Ecumenical Disability Advocates Network -verkoston kanssa. Osana tätä yhteistyötä kehitämme Tansanian Arushassa sijaitsevaa sairaalaa siten, että väkivaltaa kohtaavien, niin vammaisten kuin vammattomien, naisten ja lasten olisi helppo tulla sinne. Teemme nyt tutkimusta siitä, miten hyvin vammaiset ihmiset pääsevät tällä hetkellä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden pariin tällä alueella ja tähän sairaalaan. Sen jälkeen tiedotamme yhteisöjä siitä, että nämä palvelut kuuluvat myös vammaisille naisille ja tytöille. Koulutamme samalla sairaalan henkilökuntaa ja kehitämme vähän myös sairaalan infrastruktuuria, kuten ramppeja ja pistekirjoitettuja kylttejä. Tällä sairaalalla on jo väkivallan vastaisesta työstä vastaava komitea, mutta he ovat raportoineet, etteivät vammaiset ihmiset usein käytä sairaalan palveluita. Vahvistamme myös yleisesti väkivaltaa kohdanneiden naisten ja tyttöjen palveluiden laatua sairaalassa.
Olemme myös kehittämässä AINO-chatbottia yhdessä suomalaisen We Encourage -yrityksen ja lasten auttavien puhelimien kanssa. Sen kautta väkivaltaa kohtaavat saavat keskustelutukea ja ohjeita, mistä hakea palveluita. Sitä on ollut testaamassa mm. albinismihankkeessamme mukana olevat naiset, joilla on albinismista johtuen heikko näkö. Tavoitteena on, että botin antama tieto olisi relevanttia albinismin kanssa eläville ja että botin fonttikoot ovat helpommin suurennettavia näkövammaisten tarpeiden mukaan.
Nämä esimerkit ovat itäisestä Afrikasta, jossa itse teen eniten työtä. Lähetysseura tekee myös monessa muussa maassa työtä, jotta vammaisten lasten, nuorten ja naisten äänet tulisivat paremmin kuulluksi koulussa, kotona ja yhteiskunnassa.”
Lähetysseura teki Fidan ja Abiliksen kanssa yhteisen kannanoton aiheesta tänä vuonna ja kehotti Suomea huomioimaan teeman YK:n ihmisoikeusneuvostossa Suomen jäsenyyskaudella 2022–2024. Miten Suomi voi vaikuttaa vammaisten tyttöjen kokemaan väkivaltaan?
”On kehitettävä toimivia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita ja tuettava vammaisliikkeitä väkivallan vastaisessa työssä. On varmistettava, että väkivallan vastaiset kampanjat ja tapahtumat ovat esteettömiä ja saavutettavia. Esimerkiksi verkkosivujen tulisi olla sellaisia, että ne ovat näkövammaisten ruudunlukuohjelmalla käytettävissä. Kuurot ja kuulovammaiset tarvitsevat viittomakielen tulkkia tai tekstitystä. Kaikenlaiset ihmiset tulisi ottaa huomioon rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Julkaisujen tulisi olla saatavilla pistekirjoituksella sellaista tarvitsevalle.
Uskonnollisilla ja perinteisillä johtajilla on myös paljon vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa asiaan mielipidevaikuttajina, mikä on tärkeää huomioida. Suomen tulisi myös varmistaa, että vammaistyötä tehdään yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa ”nothing about us without us” –hengessä.”
Teksti: Minna Havunen
Tutkimusta aiheesta:
Wilson, C. & Brewer, N. (1992) The incidence of criminal victimisation of individuals with an intellectual disability. Australian Psychologist. Vol. 27, pp. 714-726
Sobsey, D. (2000) cited in Abramson, W., Emanuel, E., & Hayden, M. (Eds) (2000) Feature issue on violence and women with developmental and other disabilities. IMPACT, Vol. 13, No. 3. Minneapolis: Institute on Community Integration, University of Minnesota
