Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Uskontojen vuoropuhelu muuttaa parhaimmillaan koko yhteisöä

Lähetysseuran Omanissa toimiva yhteistyökumppani Al Amana -keskus järjestää työpajoja, joiden keskiössä on uskontojen välinen vuoropuhelu. Sitä voidaan käydä esimerkiksi valokuvaamisen avulla, tutkimalla pyhiä tekstejä tai kokkaamalla yhdessä.

Lähetysseuran työntekijä, Al Amana -keskuksen strategiajohtaja Aaro Rytkönen ja keskuksen ohjelmakonsultti Mohammed Ali Al Shuaili vievät mielellään uskontodialogiryhmiä esimerkiksi aavikkoretkille tai muuten yhteisen tekemisen pariin. Kuva: Aaro Rytkönen

Kristittyjen käsitys muslimeista tai muslimien käsitys kristityistä perustuu usein oletuksille. Väärinymmärrykset lisäävät ennakkoluuloja, jolloin myös konflikteja syntyy helpommin.

”Uskontojen välisen vuoropuhelun eli uskontodialogin kautta ihmiset voivat ymmärtää toisiaan yksilöinä ja saavat samalla paremman käsityksen toistensa uskonnosta”, sanoo Al Amana -keskuksen johtaja Justin Meyers.

Lähetysseuran yhteistyökumppanina toimiva Al Amana -keskus sijaitsee Omanin sulttaanikunnassa Arabian niemimaan eteläkärjessä. Keskus järjestää erilaisia retriittejä ja työpajoja, joihin osallistuvat ryhmät koostuvat useimmiten kristityistä ja muslimeista, mutta mukana voi olla muidenkin uskontojen edustajia.

Ryhmiä tulee ympäri maailmaa – viime aikoina esimerkiksi Nigeriasta, Tansaniasta ja Pakistanista. Myös monet Lähetysseuran kumppanikirkot ovat lähettäneet osallistujia työpajoihin.

”Aiemmin keskuksessa kävi lähinnä vain länsimaisia ryhmiä, mutta nykyisin ryhmiin tule yhä enemmän osallistujia Lähi-idän, Afrikan ja Aasian suunnalta” kertoo Lähetysseuran työntekijä Aaro Rytkönen, joka toimii Al Amana -keskuksen strategiajohtaja.

Jaetut kokemukset avaavat keskusteluyhteyden

Al Amana -keskuksessa uskontojen välinen vuoropuhelu nojaa erityisesti jaettuihin kokemuksiin.

”Meille uskontodialogi ei ole teoria vaan prosessi, joka alkaa käytännöstä”, Rytkönen tiivistää.

Ryhmän kanssa lähdetään ihan ensimmäiseksi vierailemaan moskeijaan, kirkkoon tai vaikkapa torille. Myös yhteinen ruoanlaitto, syöminen, astioiden pesu tai muu arkinen yhdessäolo on tärkeä osa prosessia. Usein ryhmät viedään aavikolle – ja siellä, keskellä ei mitään, saattaa syntyä kaikkein syvimmät keskustelut.

Keskuksen ryhmät voivat vierailla esimerkiksi sulttaani Qaboosin suurmoskeijassa, joka sijaitsee Omanin pääkaupungissa Muscatissa. Kuva: Heli Vuohelainen

”Teemme yhdessä jotain sellaista kokemuksellista, joka avaa kanssakäymisen ihmisten välillä, ihmisten tasolla”, Rytkönen kuvailee.

Yhteisen tekemisen jälkeen ja sen lomassa Al Amana -keskus hyödyntää vuoropuhelussa erilaisia teoreettisempia menetelmiä.

Yksi näistä on photovoice-menetelmä, josta voisi suomen kielellä käyttää esimerkiksi nimeä puhuva kuva.

Käytännössä kaikki ryhmän jäsenet ottavat valokuvia, jotka liittyvät seuraaviin kysymyksiin: 1) Millä tavoin uskomuksesi, käytäntösi ja arvosi näkyvät jokapäiväisessä elämässäsi?, 2) Mitä haasteita kohtaat yhteisössäsi uskomuksesi, käytäntöjesi ja arvojesi vuoksi? ja 3) Mitä muuttaisit tehdäksesi yhteisöstäsi paremman paikan?

Ryhmän jäsenet näyttävät ottamansa kuvat muulle ryhmälle ja näistä keskustellaan yhdessä. Ryhmä tekee valokuviin yhdessä kuvatekstit.

”Lopuksi järjestämme valokuvista näyttelyn, joka mahdollistaa sen, että muutkin kuin osallistujat pääsevät hieman sisälle prosessiin”, Justin Meyers kertoo.

Keskustelua pyhistä teksteistä voivat käydä myös maallikot

Scriptural reasoning -menetelmässä puolestaan tutustutaan pyhiin tekstiin osapuolten välillä. Tätä niin sanottua kuuntelevaa keskustelua kirjoituksista voivat käydä niin teologit kuin maallikot – oman uskonnon pyhiä tekstejä ei siis ole pakko tuntea juurta jaksaen.

”Menetelmä auttaa meitä ymmärtämään uusia ulottuvuuksia sekä omasta että toisen uskosta”, sanoo Al Amana -keskuksen ohjelmista vastaava Jeffrey Bos.

Keskuksessa menetelmää toteutetaan esimerkiksi siten, että ryhmän vetäjä valitsee ennakolta jonkin teeman, johon liittyen osapuolet etsivät pyhistä teksteistään sopivan kohdan. Teema voi olla mitä tahansa, esimerkiksi henkilö, joka esiintyy molempien uskontojen kirjoituksissa.

Jeffrey Bossin mukaan käytännölliset asiat, kuten ruoka tai tavat, poikivat usein hedelmällisiä keskusteluja. Esimerkiksi länsimaisessa yhteiskunnassa kasvanut kristitty saattaa saada aivan uusia näkökulmia Raamatun tapahtumiin, kun Lähi-idän kulttuurissa kasvanut muslimi pohtii niitä oman kulttuuriympäristönsä näkökulmasta.

”Uskontodialogissa omaan taloon tehdään ikkunoita, jotta sieltä näkee ulos ja muut näkevät sinne”, kuvailee Jeffrey Bos, joka vetää vaimonsa Melissa Bossin kanssa Al Amana -keskuksen työpajoja. Kuva: Heli Vuohelainen

Pelisäännöistä pitää sopia

Yhteisistä pelisäännöistä on tärkeää keskustella heti kun ryhmän kokoontuu uskontodialogiin. Ryhmän vetäjien on tehtävä kaikkensa, jotta jokainen tuntee olonsa turvalliseksi.

”Jos ei koe oloaan turvalliseksi, on mahdotonta antautua vuoropuheluun”, Aaro Rytkönen kiteyttää.

Erimielisyys ei ole kiellettyä, mutta asioista on kyettävä puhumaan rakentavasti.

”Me ollaan eri mieltä asioista ja tärkeämpää kuin se, että välttäisimme niistä puhumista, on se, miten me niistä puhumme. Meidän pitää puhua arvostavasti, meidän pitää puhua toista kuunnellen”, Rytkönen huomauttaa.

Pelisäännöistä yksi tärkeimpiä onkin kuuntelu. Tarkoitus on enemmän kuunnella kuin tuoda esiin omaa asiaansa.

Etäyhteydet ovat uusi mahdollisuus, mutta eivät täysin korvaa kohtaamisia

Netissäkin voi käydä uskontodialogia – sen Al Amana -keskus huomasi, kun koronapandemian alussa toiminta siirtyi nopeasti verkkoon. Keskus sai siitäkin hyviä kokemuksia. Verkkokursseille ovat päässeet mukaan myös ihmiset, jotka eivät ole aiemmin voineet osallistua esimerkiksi kustannussyistä tai sosiaalisista paineista johtuen.

”Verkkotapaamisissa on helppo välittää tietoa ja niissä voi jopa saada syntymään yhteyksiä ihmisten välillä. Verkossa ei kuitenkaan saa sitä jokapäiväistä yhdessäoloa, joka on meille hyvin tärkeää”, Justin Meyers huomauttaa.

”Verkossa ihmiset eivät myöskään puhu niin vapaasti kuin silloin, jos olemme ryhmän kanssa viettämässä iltaa keskellä aavikkoa”, Aaro Rytkönen lisää.

10 miestä seisoo rivissä. Heistä 7 esittelee edessään kurssista saatua todistusta.
Nigerialaisten kristittyjen ja muslimien ryhmä vieraili keskuksessa marraskuussa 2021. He olivat ensimmäinen ryhmä keskuksessa koronapandemian aikana. Kuvassa ovat myös keskuksen työntekijät Mohammed Ali Al Shuaili (toinen vas.), Justin Meyers (neljäs vas.) ja Jeffrey Bos (oik.). Kuva: Ninette Kouhia

Tavoitteena muutos ihmisessä ja yhteisössä

”Osaisin nyt olla aivan erilainen pastori omassa kotiseurakunnassani New Yorkin Queesissä kuin olin ennen Omaniin tuloa”, Justin Meyers pohtii.

”Osaisin huomioida aivan eri tavalla esimerkiksi maahanmuuttajat ja heidän uskontonsa.”

Juuri tällainen muutos on koko Al Amana -keskuksen työn tavoitteena.

Käytännössä muutos tarkoittaa usein sitä, että ihmiset alkavat ymmärtää paremmin toistensa ajattelutapaa. Parhaimmillaan se johtaa siihen, että yhteisö löytää yhdessä ratkaisuja konflikteihinsa.

Teksti: Heli Vuohelainen

Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 1/2022.

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat