Äänet kuuluvat kirkon kaiuttimista kauas pihan perälle. Kuluu hetki, ja äänentasot muuttuvat hillitymmiksi. Tästä on tiivistettynä kyse päivän työpajassa.
Tammikuisena lauantaina vuonna 2021 tansanialainen Imanin kirkko täyttyi opiskelijoista ja seurakuntien vapaaehtoisista, jotka halusivat tulla opiskelemaan, miten kirkon äänentoisto toimii. Kyseessä oli Nyakaton luterilaisen raamattuopiston järjestämä kurssi, jossa oppilaat saivat perehtyä miksereihin, mikrofoneihin ja kaiuttimiin ammattilaisen johdolla.
Joka kuorolla on omat laitteensa
Musiikinopettaja Hanna Martikainen ja Mwanzan hiippakunnan musiikkivastaava Martha Mushi olivat kutsuneet luennoitsijaksi tansanialaisen Emmanuel Ndalen, joka opettaa musiikkia Makumiran yliopistossa.
Musiikki on tärkeä osa tansanialaista jumalanpalvelusta. Kuoroilla on usein mikrofonit, syntetisaattorit ja taustanauhat, joten äänentoistoa käytetään paljon. Emmanuel Ndale kertoo, että perinteisesti joka kuorolla on omat laitteensa. Se tekee kokonaisuudesta sekavan. Lisäksi samoja mikrofoneja käytetään puhumiseen ja laulamiseen.
Laitteiden puute ei ole suurin ongelma – joillain kirkoilla on tekniikassa jopa kilpavarustelun makua.
”Vaikka seurakunnat ostaisivat hyviä laitteita, suurin osa ei osaa käyttää niitä. Ajatellaan, että ainoa millä on väliä, on äänen voimakkuus”, Ndale summaa lähtötilanteen.
”Ennen käytin vain maalaisjärkeä”
Niinpä tämä kolmen päivän työpajan päätöspäivä on tärkeä askel eteenpäin. Kurssille osallistunut Imani Maro työskentelee putkimiehenä, mutta hoitaa kirkkonsa äänitekniikkaa vapaaehtoisena.
”Tiesin kaiuttimien asettelusta ja miksereistä jonkin verran. Täällä opin, miten asiat pitää oikeasti tehdä”, Maro sanoo.
Kaiuttimien asettelua havainnollistetaan esimerkiksi pyytämällä opiskelijoita kävelemään ympäri kirkkoa. He itse kuulevat, miten musiikki kuulostaa erilaiselta kaiuttimien paikasta riippuen.
Nyakatosta evankelistaksi valmistunut Neema Mbise kertoo, ettei tiennyt äänitekniikasta mitään ennen kurssia.
”Ennen käytin vain maalaisjärkeä. Nyt osaan säätää ääniä niin, että seurakuntalaisille ei tule kuulovaurioita. Aion myös opettaa tietämystäni eteenpäin”, Mbise sanoo.
Volyymia ei tarvitse vääntää kaakkoon
Äänenvoimakkuus kirkossa nousee säännöllisesti keskusteluun Tansaniassa, ja virallisesti kirkoilla on desibelirajat joita pitää noudattaa. Äänitekniikan oikeanlainen käyttö saa musiikin ja puheen kuulostamaan paremmalta, ja silloin volyyminappulaa ei tarvitse vääntää kaakkoon.
”Kurssilaisten taustatiedot ja -taidot olivat kirjavat. Osa teki oikeansuuntaisia säätöjä korvakuulolta, mutta nyt he tietävät myös laitteiden toimintaperiaatteet. Monelle tuli yllätyksenä, että kirkon akustiikka on aina lähtökohtaisesti huono”, Ndale kertoo ja nauraa.
Tammikuussa 2022, vuosi työpajan jälkeen, hiippakunnan musiikkivastaava Martha Mushi sanoo että vaikutukset näkyvät edelleen.
”Lisäkoulutuksen tarvetta kyllä on, mutta ainakin muutama työpajaan osallistunut seurakunta muutti äänentoistonsa pysyvästi hiljaisemmaksi ja laadukkaammaksi”, Mushi sanoo.
Teksti ja kuvat: Virve Rissanen
